Moni äiti kokee yksinäisyyttä jossain vaiheessa vauvavuotta, tai hoitovapaan aikana viimeistään. Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa saattavat hujahtaa ohi vauvakuplassa, mutta jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan seuraa kodin ulkopuolelta. Vaikka olisi kuinka laaja sosiaalinen piiri, niin vauvan kanssa aamupäiviin on vaikea saada ainakaan toimistotyöläisistä seuraa. Ja joskus tuntuu siltä ettei kehtaa enää yhtään vauvajuttua höpöttää kavereilleen. Ehkä ei ole ketään kelle näyttää niitä ihania vauvakuviaan. Tai ketään, joka ymmärtäisi miten paljon ihmistä voi väsyttää eikä silti pysty nukkumaan silloin kun vauva nukkuu päikkäreitä.

Itse olin ensimmäinen ystäväpiiristäni joka sai vauvan, joten vertaistukea ei kauheasti ollut saatavilla. Onneksi löysin Momzien,  tuon mammojen Tinderin! Momzie on hauska applikaatio, jonka tarkoituksena on tutustuttaa lähiseutujen äidit toisiinsa. Palvelu ladataan puhelimelle, ja sinne tehdään esittelyprofiili. Toisin kuin Tinderissä, Momziessa lasten iät ovat tärkeämpiä kuin kuvat. Itse ainakin etsin seuraa lähialueen samanikäisistä äideistä, joilla on suunnilleen samanikäisiä lapsia. Myös Momziessa swaippaillaan oikealle ja vasemmalle, ja kun kumpikin äiti ”swaippaa oikealle” toisilleen, syntyy match ja keskusteluyhteys aukeaa.

Kuva: Momzie

Loin profiilin esikoiseni ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Lähestyvä kesä ja kaipuu tehdä kaikkea hauskaa ulkosalla toimivat motivaattoreina uusien kavereiden löytymiseen. Nykyiset ystävät kun olivat kaikki töissä silloin kun olisimme vauvan kanssa halunnut hengailla piknikeillä, shoppailemassa ja pitkillä lounailla. Olin Momziessa melko kranttu, ja valitsin vain 3 km päässä itsestäni asuvia, joilla oli myös alle 6 kk ikäinen vauva. Ja matcheja tuli silti! Huomaa, että Momzie on kehitetty olemassa olevaan tarpeeseen.

Sovin muutaman tapaamisen Momzien kautta tuolloin pari vuotta sitten, ja eka kerta jännittikin jonkin verran. Vaikka en ole koskaan sokkotreffeillä käynyt, niin samalta varmaan tuntui. Tutustuin jo toisilla ”treffeillä” aivan lähellä asuvaan äitiin, jonka kanssa näimmekin leikkipuistossa kesän mittaan ja välillä olemme vieläkin käyneet kävelyillä, viime aikoina ilman vauvoja tosin. Lopetin Momzien käytön siltä erää, koska en kuitenkaan ihan loputtomasti kokenut tarvitsevani uusia kamuja. Laatu korvaa määrän!

Palasin uudelleen Momzieen, kun Leon syntyi. Tutustuin muutamaan äitiin ja heidän pieniin vauvoihinsa. Yhdessä kävimme pitkillä vaunukävelyillä, shoppailemassa, lounailla, Vauvakinossa, lasten tapahtumissa ja taidenäyttelyissä vielä kun vauvat nukkuivat vaunuissaan. On jotenkin todella helppoa tavata ystäviä, joilla on saman ikäinen lapsi. He ymmärtävät, että lauseesi jäävät kesken, kerrot samat asiat joka tapaamisella ja että joudut  miettimään kaikki menosi vauvan ehdoilla. Usein myös vähän vertaillaan mitä kenenkin vauva on oppinut sitten viime näkemän, ja mitä jänniä kehitysvaiheita kullakin on vielä edessä. Löysin tällä kierroksella ystäviksi mahtavia naisia, jotka sattuvat olemaan myös äitejä.

HopLopissa vauvakaverin kanssa

Nyt olen siinä tilanteessa, että suurin osa mammakavereistani palasi vuodenvaihteessa töihin. Niinpä oli aika kirjautua Momzieen vielä kerran. Olen Leonin kanssa kotosalla vielä toukokuuhun asti, joten olisi kiva löytää seuraa lähialueen äideistä, joilla olisi suunnilleen saman ikäinen taapero.  Nyt Momzien käyttö tuntuu jo luontevammalta, ja olen jo sopinut kahden parivaljakon kanssa tapaamiset tuleville viikoille. Loppuviikosta tapaan yhden aivan naapurissa asuvan äidin ja hänen vuoden ikäisen poikansa. Vaikka asummekin niin lähekkäin, ilman Momzieta emme olisi tavanneet. Tosin hän sanoi että näytän todella tutulta, mutta olemme asuneet tällä alueella jo 10 vuotta joten varmasti olen vilahdellut kaupan jonossa ja leikkipuistossa satunnaisesti.

Suosittelen testaamaan Momzieta, vaikka ajatus tuntuisikin vähän vieraalta. Jos tulee match, ja ei haluakaan tavata niin sitten ei vain laita toiselle viestiä. Itse oon ollut kaikissa paitsi yhdessä tapauksessa se, joka laittaa ensimmäisen viestin. Ja joillekin matcheille en ole sitä  ekaa viestiä laittanut, niin ei heistäkään kuulunut koskaan mitään. Eli siis mihinkään ei sitoudu swaippailemalla.

Ja jos joku siellä murehtii ettei kuitenkaan tule matcheja, niin mitä jos tuleekin?

Leon täytti juuri vuoden ja kuukauden, ja on aika päästä yöimetyksistä lopullisesti eroon. Se miten tämän toteutamme eroaa ymmärtääkseni hieman perinteisestä unikoulusta, sillä etenemme porrastetusti emmekä lopeta kaikkia yöimetyksiä kerralla. Nykyään Leon nukahtaa iltamaidon jälkeen yöunille klo 19.30, ja herää klo 4.00 melko kellontarkasti tankkailemaan lisää. Kuukausi sitten tilanne oli vielä se, että imetin Leonia kolme kertaa yössä, nyt enää siis kerran. Vielä on siis yksi yöimetyskerta karsittavana. En ole siis samalla lopettamassa päivisin imetystä, vaan Leon saa jatkaa maidon kanssa läträämistä niin kauan kuin vain haluaa. Lue myös aiempi postaukseni ”Kuukauden päästä olen taas taaperoimettäjä”.

Käytämme nyt samaa taktiikkaa yöimetysten lopettamiseen kuin esikoisemme Joelin kanssa, ja vähennämme yhden imetyksen kerrallaan. Taaperolle yöheräily on selkeästi päälle jäänyt tapa, ja tavat voi onneksi kitkeä pois. Kun taapero oppii, ettei saa maitoa herätessään tiettyyn aikaan, niin vähitellen hän oppii ettei ole mitään syytä herätä. Tämä menetelmä toimi todella hyvin esikoisen kanssa, ja hän lopetti yöllä heräilyn hieman yli vuoden ikäisenä.

Kun Leon joi ennen maitoa aina klo 23 aikoihin, niin mieheni alkoi olemaan se, joka meni Leonin luokse tällöin. Mieheni rauhoitteli itkevää Leonia sylissä, ja nukutti hänet Tulaan jos muu ei auttanut. Muutaman yön hän jakseli heräillä maidon toivossa yhdeltätoista, mutta viikon päästä Leon oli jo sisäistänyt ettei maitoa heru enää tähän aikaan ja nukkui rauhassa. Seuraavaksi kävimme sitten klo 2.00 herätyksen kimppuun, ja toistimme saman ruljanssin.

Nyt olemme siinä tilanteessa, että jäljellä on enää klo 4.00 imetys, joka edellisen kokemuksen mukaan on myös se vaikein. Olen nyt muutaman viime yön yrittänyt olla menemättä antamaan maitoa aamuyöllä kun Leon huutaa hysteerisesti, mutta joka kerta olen mennyt sinne puolen tunnin kohdalla. Pelkään nimittäin myös Joelin yöunien puolesta. Mieheni on sitä mieltä, että seuraava vaihe on että menen äitini luo yökse kuten teimme Joelin kohdalla. Tällä kertaa ottaisin tosin Joelin mukaan mummilaan, kun mieheni ja Leon jäävät kotiin vierottautumaan yöimetyksestä kokonaan.

Olisi kiva kuulla onko muut kokeilleet porrastettua taktiikkaa, miten on toiminut? Tai miten te pääsitte yöimetyksistä eroon?

Toivotan kaikille keskeyttämättömiä yöunia!