Batman vs äiti – Taaperon ensimmäiset sanat
0Muistat varmaan lapsesi ihan ensimmäisen sanan, entäs kymmenen ensimmäistä? Monella taaperolla ensimmäinen sana on se kaikista tärkein eli äiti, mutta ei vaan meidän poikien. Olen kirjoittanut ylös Joelin ja Leonin ensimmäiset sanat, ja nyt myöhemmin myös Joelin hauskimpia lausahduksia ylös vihkoseen. Lapset ovat aivan ihania oppiessaan puhumaan, ja juttua kyllä riittää. Leonin ihan ensimmäinen sana kuulosti kovasti äidiltä, mutta koska kukaan ei kutsu minua äidiksi vaan mamaksi eikä Leon ole koskaan kuullut siis ’äiti’-sanaa, niin kyseessä oli varmasti vahinkoäänne. Monen lapsen ensimmäinen sana on äiti, voisiko olla että siitä äiti-sana on saanut alkuperänsä kun se suomen kielessä muodostuu ihan itsekseen lapsella jo varhain?
Kerro kerro kuvastin ken on maassa kaunehin
Tässä 1v3 kuukauden ikäisen Leonin ensimmäiset sanat siinä järjestyksessä kun hän on oppinut ne sanomaan. Aivan ensimmäisen sanansa hän sanoi 11kk iässä vilkuttaen samalla mummilleen, josta päättelin että kyseessä on aivan oikea, merkityksellinen sana.
- Hei hei
- Kissa
- Papa
- Heppa
- Pupu
- Kiitos
- Tititititititi Batman
- Anna
Sano Pi-nok-kio
Luit aivan oikein, mama ei ole tällä listalla. No, onhan Batman taaperolle varmasti äitiä hyödyllisempi sana. Ei ole ihmekään, että kissa-sana tuli niin ajoissa, kun meillä pörrää kolme kissaneitiä koko ajan jaloissa. Ja koska kolmevuotias Joel laulaa tititiititito Batman -loruaan usein, ja pieni Leon matki sen heti. Samoin jos Leonille sanoo putiputiputi, niin hän toistaa sen vaikkei se mikään sana ainakaan suomeksi olekaan. Olisi tosin kiva, jos äitiin viittaava ’mama’ sana mahtuisi vielä ensimmäisen 10 sanan joukkoon.
Mikä teillä oli ensimmäinen sana?
Kaksi aivan erilaista raskauttani
Tehtyäni positiivisen raskaustestin joulukuussa 2014 aloin innolla kuulostelemaan perinteisiä raskausoireita. Niitä ei kuitenkaan kuulunut, ja olisin oloni puolesta voinut unohtaa olevani edes raskaana. Olin aivan varma, että pahoinvointi kuitenkin vaanii nurkan takana, ja kannoin aina mukanani lentokoneesta pihistämääni paperista oksennuspussia. Aamupahoinvointia ei koskaan kuulunut, mistä olin todella kiitollinen. Minua ei myöskään kuvottaneet erityisemmin mitkään hajut, ja ainoa raskausmielihaluni oli kaurapuuro ja päärynät.
Lapsettomana, hyvävointisena odottajana ehdin myös huolehtimaan itsestäni. Kävin kahdeksannelle kuulle asti salilla, ja aloitin kuudennen raskauskuukauden kohdalla minulle laaditun raskausajan saliohjelman. Kävelin myös päivittäin, ja tunsin olevani elämäni kunnossa. Ehdin hyvin valmistelemaan kotia pikkuisen tuloon, ja energiaa riitti vaikka mihin. Loppuraskaudessa aloin puolestaan kauhulla odottamaan kivuliaita harjoitussupistuksia, ja kuuman kesän turvottamia nilkkoja. Yllätyksekseni näitäkään ei kuulunut, ja ensimmäiset supistukset johtivat pojan syntymään. Selvisin ensimmäisestä raskaudestani siis ilman mitään perinteisiä raskausrasitteita, vastoin ennakkodotuksiani ja lukemaani.
Odottaessani esikoistani vuonna 2015, 7. kuulla. Kuva: Nina Dodd
Toinen raskauteni oli siinä mielessä myös helppo, sillä selvisin ilman aamupahoinvointia, turvotuksia tai liitoskipuja. Mutta huomasin, että olin Leonia odottaessani paljon huonommassa kunnossa fyysisesti kuin odottaessani esikoista. En ehtinyt salille tai edes kävelylle samalla tavalla kuin esikoistamme odottaessani, sillä töiden jälkeen leikin mielummin Joelin kanssa kuin hengailin yksin salilla. Oloni oli ajoittain todella tukala, ja maha kasvoi paljon suuremmaksi kuin esikoista odottaessani. Jouduin myös sokerirasituskokeeseen, toisin kuin Joelin kanssa. Yhteisen kesälomamatkamme jälkeen olin aivan varma, että joudun tällä kertaa jäämään töistä aiemmin äitiyslomalle järkyttävien lonkkakipujeni takia. Kivut loppuivat onneksi pian Joelin palatessa kesälomalta päiväkotiin, ja jatkoin töissä äitiysloman alkuun asti.
Minä odottaessani kuopustamme 7. kuulla. Kuva: Riku Nikkilä
Uskon ensimmäisen raskauteni olleen niin helppo toiseen verrattuna, koska ehdin ja pystyin harrastamaan liikuntaa koko raskauden ajan. Mitkä kaikki seikat olivat eri tavalla odottaessani kuopusta?
- Unen määrä – Odottaessani esikoista sain nukkua ihan niin paljon kuin huvitti, ihan koska vaan halusin. Taaperon äitinä olin jo kärsinyt aikataulutetummasta uniajasta pari vuotta, enkä siis saanut mahdollisuutta nukkua päikkäreitä.
- Liikunnan määrä – Esikoista odottaessani olin hyvässä fyysisessä kunnossa jo ennen raskautta, ja jatkoin liikuntaa koko raskausajan. Kuopusta odottaessani kävin salilla ehkä kerran viikossa, ja kävelytkään eivät oikein onnistuneet taaperon kanssa, joka ei malta istua rattaissa.
- Imetys – Imetin esikoistamme viidennelle raskauskuulle asti. Joel lopetti ihan itsekseen rinnalla käymisen ollessaan kolme kuukautta vaille 2-vuotias. Imetys ei kuitenkaan aiheuttanut minulle mitään ylimääräisiä supistuksia, ja vähän toivoin pääseväni tandemi-imettäjäksi.
- Taaperon perässä pysyminen: En joutunut esikoista odottaessani kyykkimään koko ajan, juoksemaan taaperon perässä ja toisinaan jopa kantamaan 12-kiloista taaperoa. Huomasin, että alaselkäni kipeytyi todella nopeasti ja lonkkiini sattui.
Haikeudella katson kun pieni Leon kasvaa kasvamistaan, ja vauvavuosikin on muisto enää. Olemme mieheni kanssa kuitenkin kumpikin sitä mieltä, että kaksi lasta on meille täydellinen lapsiluku. Ja en edes halua tietää millainen kolmas raskauteni olisi, kun nyt olen varmasti vielä huonommassa fyysisessä kunnossa kuin kuopusta odottaessani.
Oliko raskaus elämäsi parasta aikaa?