Hae
Nina ja minit

Lapsiperheen kesän pelastus – Leikkipuistot

En ollut kuullutkaan leikkipuistoista, ennen kuin esikoisemme oli jo puolivuotias. Tiesin, että alle 200 m päässä talostamme sijaitsee leikkipuisto, mutta ei tullut mieleenkään, että meillä voisi olla tuohon aidattuun taloon jotain asiaa. Menimme ensimmäistä kertaa leikkipuistoon maksuttomaan värikylpyyn kun Joel oli 8 kuukauden ikäinen. Olin ihan yllättynyt, miten kivat sisätilat meidän läheisessä leikkipuistossa on. Vauvojen värikylpy järjestettiin isossa salissa, jossa oli 15 vauvaa vanhempineen. Värikylvyn väri oli sillä kertaa vihreä, ja Joel pääsi maalaamaan avokadolla, hernemuussilla ja jostain syystä myös puolukoilla. Kävimme myös kuopuksemme kanssa hänen vauvavuotenaan värikylvyssä, mutta pieni sormiruokailijamme keskittyi vain syömään jäisiä mustikoita ja mustikkakiisseliä, joilla oli tarkoitus maalata.

 

 

Vierailin kummankin pojan kanssa viikottain leikkipuistossamme, jossa on myös todella siistit sisätilat leluineen. Siellä järjestettiin joka torstai vauvatreffit, ja Leon viihtyi sisällä ryömimässä ja leikkimässä ihan erilaisilla leluilla kuin mitä kotoa löytyi. Kun mieheni oli Joelin kanssa viisi kuukautta kotosalla Joelin täyttäessä vuoden, he kävivät melkein joka päivä yhdessä leikkipuistossa. He leikkivät koko aamupäivän leikkipuistossa, ja tapasivat uusia kavereita. Mieheni oli niin tottunut leikkipuistoarkeen, että kaipaili sinne vielä työelämään palattuaan. Itse en käynyt Joelin kanssa näin usein, joten kyselin häneltä miksi hän jaksoi käydä leikkipuistossa miltei joka päivä. Mieheni tykkäsi leikkipuistojen yhteisöllisyydestä ja siitä, että oli päivittäin muita lapsen kanssa kotona olevia vanhempia. Jos olisi istunut kaksin kotona yksivuotiaan kanssa, olisi helposti voinut erakoitua. Uskon, että leikkipuistoarki valmisti Joelia myös mieheni töihinpaluun aikaan alkavaan päiväkotiarkeen. Joel oli jo tottunut leikkimään toisten lasten kanssa, ja noudattamaan puiston sääntöjä, eikä hänellä ollut mitään ongelmia päiväkodin aloituksen suhteen. Nyt kun mieheni on Leonin kanssa kesän kotona, he ovat viettäneet leikkipuistossa paljon aikaa Joelin ollessa päiväkodissa.

 

 

Olemme käyneet poikien kanssa viikonloppuisin leikkimässä leikkipuistossa, ja talvella laskeneet pulkalla yllä näkyvää kukkulaa alas.  Joelin päiväkoti on heinäkuun taas kiinni,  ja aiomme varmaan taas hengailla kesäisessä leikkipuistossa kun olemme Helsingissä  Näin saamme Joelin lomapäiviin myös mukavan rytmin, joka mukailee päiväkodin rytmiä. Joel ja Leon saavat myös leikkiä uusien kavereiden kanssa päivittäin, ja meidän leikkipuistossamme on vaikka mitä hauskaa puuhaa pienille seikkailijoille. 1,5-vuotia Leon on leikkinyt hiekkalaatikolla, laskenut liukumäkeä, ajelellut pyörillä, pelannut koripalloa ja vedellyt kottikärryillä ympäri aidattua leikkipuistoa. Kivoimpia ovat ne päivät, kun leikkipuiston pihalle tuodaan suuri vesiallas, jossa saa läträtä ihan ilman rajoja. Leon tulee usein iso hymy naamaltaan vesileikeistä, vaatteet aivan litimärkinä. Nyt mieheni on sentään oppinut riisumaan häneltä kengät ennen vesileikkeihin menoa.

Vesileikit! Kotona ei voi ihan tässä mittakaavassa läträillä

Lähileikkipuistomme on monella tapaa lapsiperheen kesän pelastus, mutta puistoruokailu vie kyllä voiton kaikesta. On ihanaa, kun miehen ei tarvitse isyyslomalla miettiä mitä taaperomme syö lounaaksi. He menevät yleensä kymmenen aikaan leikkipuistoon, ja Leon syö puolenpäivän aikaan lounaan puistossa. Tätähän on ulkomaita myöten hämmästelty: ilmainen, maistuva ateria jokaiselle alle 16-vuotiaalle koko kesän! Leonille maistuu puistoruoka niin hyvin, että melkein voisin loukkaantua. Ensimmäisenä päivänä lounaaksi oli jotain kasvissosekeittoa, ja mieheni ajattelin että joutuu sittenkin vielä kokkaamaan kotona. Vielä mitä, herrahan veteli koko lautasellisen ja pyysi viel lisää.  Vaikka Leon hyvin syökin kotona, niin ei meillä keitot kyllä koskaan ole saaneet näin hyvää vastaanottoa. Tähän asti ehdoton suosikki on ollut kalakeitto.

 

Kalakeitto raittiissa ulkoilmassa, herran itse valitsemassa miljöössä

Leikkipuistot on kyllä ihan mahtavia paikkoja. Tulemme varmasti viihtymään lähipuistossamme vielä monta leppoisaa vuotta.

 

Onko teidän lähellänne leikkipuistoa? Onko tullut käytyä?

Lapsiperheen juhannus Helsingissä – meidän menovinkit

Emme ole koskaan olleet kovin innostuneita mökkijuhannuksesta, vaan vietämme lapsiperheen juhannuksen melkein poikkeuksetta Helsingissä. Voisimme hyvin ajaa koko juhannukseksi anopin mökille, mutta kolmevuotiaan ja taaperon kanssa valmisteluihin menee jo niin paljon aikaa ja vaivannäköä, että korkeintaan käymme siellä päiväsaikaan grillaamassa ja saunomassa. Mitä me sitten teemme autiossa Helsingissä keskikesän juhlana?

 

Juhannusjuhlat siirtolapuutarhoilla

Moni juhannusaaton ohjelma alkaa lapsiperheen näkökulmasta vähän liian myöhään, ja Seurasaaren sisäänpääsymaksu tuntuu turhan korkealta tunnin piipahtamisesta. Me olemme käyneet viime vuosina aattona  Kumpulan siirtolapuutarhan Juhannusjuhlissa. Menemme paikalle heti kun juhlat alkavat kuudelta, silloin ei ole vielä hurjan pitkää jonoa hevosajelulle, joka on Joelin Juhannuksen kohokohta. Tänä vuonna Leonkin pääsee mukaan ajelulle, ja ymmärtää myös missä mennään. Syömme iltapuuron sijaan kunnon muurinpohjaletut, ja ehdimme hyvin kahdeksaksi kotiin nukkumaan. Harmittaa toki vähän kun kokko jää näkemättä, mutta pian pojat on jo niin isoja, että pystyvät valvomaan pidempään. Kannattaa katsoa lähimmän siirtolapuutarhan järjestämät juhlat, ainakin Talissa on melko sama kokoonpano.

 

 

Ulkoilu

Jos sääennustukset pitävät tänä vuonna paikkansa, eikä ihan kauheasti sada, vietämme juhannusviikonlopun aika pitkälti ulkona. Saatamme käydä pyörähtämässä Korkeasaaressa, jonne olemme hankkineet vuosikortit. Käymme ainakin kävelyllä, lähimmässä leikkipuistossa, ja rannassa heittelemässä kiviä veteen. Myös hiekkalaatikolle mahtuu kaivelemaan vaikka minkälaisia tunneleita, kun muut ovat mökillä. Juhannus on myös mahtava aika käydä Linnanmäellä, jossa selviää aivan hyvin taaperon kanssa alle kymmenellä eurolla.

 

 

Kuusiluodon lampaat ja eväsretki

Aiomme pakata eväät, viltin ja kaksoisvaunut mukaan ja kävellä pari kilometriä Kuusiluotoon lampaita katsomaan. Lammassaareen asti pääsee kätevästi vaunuilla uusittuja pitkospuita pitkin, mutta valitettavasti ihan Kuusiluotoon asti ei. Jätämme siis vaunut parkkiin Lammassaareen ja Leon pääsee Tulaan loppumatkaksi kun ei jaksa vielä kävellä. Tai siis jaksaisi kävellä jos malttaisi, mutta viime aikoina hän on keskittynyt aivan päättömään juoksemiseen. Retkessä yhdistyy kaksi meidän perheen lempihommaa: kävely ja syöminen. Joel rakastaa kaikkia eläimiä, mutta lampailla ja vuohilla on aivan erityinen paikka hänen sydämessään. Erityisen kivaa kummastakin pojasta on syöttää lampaille voikukanlehtiä, tätä olemme treenailleet jo Fallkullassa.

 

 

Kyläilyt ja ruoanlaitto

Moni ystäväperheemme viettää myös juhannuksen kaupungissa, ja tapaamme toisiamme kun kaikilla on kerrankin kunnolla aikaa. On ihana tehdä ruokaa ja syödä yhdessä ystävien kanssa. Pienten lasten myötä väsäämiemme ruokien taso tai ainakin vaativuusaste on tosin laskenut, mutta tärkeintä onkin hyvä seura. Juhannusperinteisiini kuuluu myös kunnon mansikkakakun tekeminen, toivottavasti suomalaisista mansikoista. Tänä vuonna ajattelin tehdä kaikkien aikojen lempparini eli perinteisen jenkkityylisen juustokakun uunissa, ja kasata päälle hurjat mansikkakasat.

 

 

EnTÄ jos sataa?

On melko todennäköistä ettei ainakaan ihan koko juhannuksen ajan ole ihanteellinen ulkoilusää, vaikka toistaiseksi sääennustus lupaa aatolle aurinkoista. Otamme sateen sattuessa autiosta Helsingistä ja sen nähtävyyksistä ilon irti, ja menemme esimerkiksi puolityhjään Sea Lifeen joka on koko juhannuksen auki. Sunnuntaina suurin osa kaupoista, ravintoloista ja museoista on jo auki, mutta suurin osa helsinkiläisistä vielä muualla. Tällöin on kiva käydä pyörimässä keskustassa, kiertelemässä vähän kauppoja ja käydä ainakin syömässä jäätelöt.

 

Hyvää juhannusta ja juhannustaikoja!

 

Lue myös: Sateinen päivä SEA LIFE Helsingissä ja Päiväretki Vallisaareen vesibussilla