Hae
Nina ja minit

Viikonloppuni taaperon kanssa kahdestaan

Olen viettänyt nyt kolme kokonaista päivää itsekseni Leonin kanssa. Mieheni ja Joel lähtivät pitkäksi viikonlopuksi reissuun, ja me jäimme Helsinkiin kahdestaan. Olen aiemminkin kertonut, että poikamme ovat melko vilkkaita ja meille on välillä haastavaa kahdestaankin pysyä heidän perässään. Niinpä ajattelin, että meidän viikonlopusta kahdestaan saattaa tulla melko leppoisa, mutta en osannut silti odottaa näin rentouttavaa viikonloppua. Tuntuu, että sain viettää Leonin kanssa aikaa yhtä intensiivisesti  kuin äitiyslomalla ja pääsin tutustumaan entistä paremmin mahtavaan taaperoomme.

 

Lasten Festareille Töölönlahdella

 

Perjantaina Leon oli äidilläni hoidossa kunnes pääsin töistä. Tein meille päivällistä ja lähdimme ulos leikkimään. Otin Leonin pyörän mukaan, mutta hän hylkäsi sen heti ensimmäiseen näkemäänsä pyörätelineeseen. Istuimme yhdessä hiekkalaatikolla, ja teimme kaikessa rauhassa hiekkakakkuja. Kun 4-vuotias Joel ei ollut mukana, Leon leikki paljon keskittyneemmin ja haki huomiotani ihan eri tavalla. Oli mukavaa pystyä kerrankin antamaan hänelle täysin jakamaton huomioni, kun isoveli puolestaan nautti toisessa kaupungissa isänsä jakamattomasta huomiosta. Lauantaina vietimme aamupäivän ystäviemme kanssa Lasten Festareilla. Kerrankin Leon sai päättää mitä festareilla tehdään, yleensä isoveli pyrkii sanelemaan tahdin. Festareiden jälkeen menimme vielä keskustaan syömään, ja sitten kotiin pitkille päikkäreille. Alkuillan vietimme sitten taas ulkona koiria, lintuja ja lentokoneita ihmetellen. Sunnuntaina ulkoilimme Leonin synttärikaiman kanssa aamupäivän lähipuistoissa. Päikkäreiden jälkeen Joelin kummi ja hänen tyttärensä tulivat meille leikkimään. Ihanan leppoisa viikonloppu!

 

Kukkia nuuskimassa

 

Muistan hyvin, kuinka hajalla olin yhden lapsen äitinä jos mieheni lähti työmatkalle ja jäin kotiin Joelin kanssa kahdestaan. Aika tuntui silloin menevän todella hitaasti, laskin tunteja kunnes mieheni tulee kotiin. Tuntui jotenkin rankalta hoitaa Joelia yksin, huolehtia itse kaikista hänen tarpeistaan ja tehdä meille lounaat ja päivälliset yksin. Nyt kun olen tottunut kahteen vilkkaaseen miniin, ja siihen ettei omaa aikaa juurikaan ole ellei itä erikseen järjestä, yhden lapsen kanssa oleminen tuntui aivan lomalta. Leon nukkuu edelleen kolmen tunnin päiväunet, mutta Joel ei nuku lainkaan enää päikkäreitä. Niinpä yleensä viikonloppuisin puuhaamme Joelin kanssa kaikenlaista kun Leon nukkuu. Tänä viikonloppuna join jäälattea, katselin Netflixiä ja kirjoittelin blogia kaikessa rauhassa Leonin nukkuessa. Toinen asia mikä tekee Leonista niin helpon hoidettavan on se, että hän nukahtaa iltamaitonsa jälkeen kahdeksalta omaan sänkyynsä. Sain siis iltaisin roimasti omaa aikaa, yleensä kun isoveljen nukuttamiseen menee 1,5 tuntia joka ilta. Lauantaina hyvä ystäväni tuli meille kylään Leonin nukahdettua. Teimme salaattia, joimme vähän viiniä ja juttelimme kerrankin ilman mitään kiirettä. Minulla on vielä yksi vapaailta edessä, ja ajattelin tehdä popcornia ja katsoa oikein kunnon romanttisen hömppäleffan.

 

Mama, ota syliin!

 

Vaikka viikonloppumme on ollut super hauska, meillä on ollut tietysti myös ikävä Joelia ja miestäni. Olemme soitelleet joka päivä videopuheluita, ja Leon hymyilee niin leveästi nähdessään Joelin ja isänsä. Heillä on ollut todella hauska viikonloppu, ja Joel kertoilee ihan innoissaan mitä kaikkea hän on nähnyt, ja syönyt. Vaikka parasta onkin matkustaa perheenä, tämä viikonloppu teki meille kaikille varmasti hyvää. On ollut todella ihana viettää näin intensiivisesti laatuaikaa taaperoni kanssa. Hän on aivan ihana: todella temperamenttinen, mutta pieni suloinen keppostelija. Leonista hauskinta on saada muut nauramaan, ja hän tekee mitä kummallisempia juttuja saavuttaakseen tämän. Välillä arki kahden lapsen kanssa hujahtaa aika nopeasti ohi, ja siksi olen kiitollinen, että sain tilaisuuden pysähtyä nauttimaan Leonin seurasta aivan kahdestaan. Nyt ymmärrän kun isompien lapsien vanhemmat lähtevät välillä reissuun vain yhden lapsen kanssa, ehkä ensi kerralla lähden Joelin kanssa pariksi yöksi vaikkapa Legolandiaan sillä pienempää Leonia kyseinen paikka ei vielä moneen vuoteen kiehdo.

 

Lue myös: Rankka lomamatka, jonka jälkeen kaipaan lomaa

Lapsiperheen kesän pelastus – Leikkipuistot

En ollut kuullutkaan leikkipuistoista, ennen kuin esikoisemme oli jo puolivuotias. Tiesin, että alle 200 m päässä talostamme sijaitsee leikkipuisto, mutta ei tullut mieleenkään, että meillä voisi olla tuohon aidattuun taloon jotain asiaa. Menimme ensimmäistä kertaa leikkipuistoon maksuttomaan värikylpyyn kun Joel oli 8 kuukauden ikäinen. Olin ihan yllättynyt, miten kivat sisätilat meidän läheisessä leikkipuistossa on. Vauvojen värikylpy järjestettiin isossa salissa, jossa oli 15 vauvaa vanhempineen. Värikylvyn väri oli sillä kertaa vihreä, ja Joel pääsi maalaamaan avokadolla, hernemuussilla ja jostain syystä myös puolukoilla. Kävimme myös kuopuksemme kanssa hänen vauvavuotenaan värikylvyssä, mutta pieni sormiruokailijamme keskittyi vain syömään jäisiä mustikoita ja mustikkakiisseliä, joilla oli tarkoitus maalata.

 

 

Vierailin kummankin pojan kanssa viikottain leikkipuistossamme, jossa on myös todella siistit sisätilat leluineen. Siellä järjestettiin joka torstai vauvatreffit, ja Leon viihtyi sisällä ryömimässä ja leikkimässä ihan erilaisilla leluilla kuin mitä kotoa löytyi. Kun mieheni oli Joelin kanssa viisi kuukautta kotosalla Joelin täyttäessä vuoden, he kävivät melkein joka päivä yhdessä leikkipuistossa. He leikkivät koko aamupäivän leikkipuistossa, ja tapasivat uusia kavereita. Mieheni oli niin tottunut leikkipuistoarkeen, että kaipaili sinne vielä työelämään palattuaan. Itse en käynyt Joelin kanssa näin usein, joten kyselin häneltä miksi hän jaksoi käydä leikkipuistossa miltei joka päivä. Mieheni tykkäsi leikkipuistojen yhteisöllisyydestä ja siitä, että oli päivittäin muita lapsen kanssa kotona olevia vanhempia. Jos olisi istunut kaksin kotona yksivuotiaan kanssa, olisi helposti voinut erakoitua. Uskon, että leikkipuistoarki valmisti Joelia myös mieheni töihinpaluun aikaan alkavaan päiväkotiarkeen. Joel oli jo tottunut leikkimään toisten lasten kanssa, ja noudattamaan puiston sääntöjä, eikä hänellä ollut mitään ongelmia päiväkodin aloituksen suhteen. Nyt kun mieheni on Leonin kanssa kesän kotona, he ovat viettäneet leikkipuistossa paljon aikaa Joelin ollessa päiväkodissa.

 

 

Olemme käyneet poikien kanssa viikonloppuisin leikkimässä leikkipuistossa, ja talvella laskeneet pulkalla yllä näkyvää kukkulaa alas.  Joelin päiväkoti on heinäkuun taas kiinni,  ja aiomme varmaan taas hengailla kesäisessä leikkipuistossa kun olemme Helsingissä  Näin saamme Joelin lomapäiviin myös mukavan rytmin, joka mukailee päiväkodin rytmiä. Joel ja Leon saavat myös leikkiä uusien kavereiden kanssa päivittäin, ja meidän leikkipuistossamme on vaikka mitä hauskaa puuhaa pienille seikkailijoille. 1,5-vuotia Leon on leikkinyt hiekkalaatikolla, laskenut liukumäkeä, ajelellut pyörillä, pelannut koripalloa ja vedellyt kottikärryillä ympäri aidattua leikkipuistoa. Kivoimpia ovat ne päivät, kun leikkipuiston pihalle tuodaan suuri vesiallas, jossa saa läträtä ihan ilman rajoja. Leon tulee usein iso hymy naamaltaan vesileikeistä, vaatteet aivan litimärkinä. Nyt mieheni on sentään oppinut riisumaan häneltä kengät ennen vesileikkeihin menoa.

Vesileikit! Kotona ei voi ihan tässä mittakaavassa läträillä

Lähileikkipuistomme on monella tapaa lapsiperheen kesän pelastus, mutta puistoruokailu vie kyllä voiton kaikesta. On ihanaa, kun miehen ei tarvitse isyyslomalla miettiä mitä taaperomme syö lounaaksi. He menevät yleensä kymmenen aikaan leikkipuistoon, ja Leon syö puolenpäivän aikaan lounaan puistossa. Tätähän on ulkomaita myöten hämmästelty: ilmainen, maistuva ateria jokaiselle alle 16-vuotiaalle koko kesän! Leonille maistuu puistoruoka niin hyvin, että melkein voisin loukkaantua. Ensimmäisenä päivänä lounaaksi oli jotain kasvissosekeittoa, ja mieheni ajattelin että joutuu sittenkin vielä kokkaamaan kotona. Vielä mitä, herrahan veteli koko lautasellisen ja pyysi viel lisää.  Vaikka Leon hyvin syökin kotona, niin ei meillä keitot kyllä koskaan ole saaneet näin hyvää vastaanottoa. Tähän asti ehdoton suosikki on ollut kalakeitto.

 

Kalakeitto raittiissa ulkoilmassa, herran itse valitsemassa miljöössä

Leikkipuistot on kyllä ihan mahtavia paikkoja. Tulemme varmasti viihtymään lähipuistossamme vielä monta leppoisaa vuotta.

 

Onko teidän lähellänne leikkipuistoa? Onko tullut käytyä?