Hae
Nina ja minit
Kaupallinen yhteistyö

Luottovaatteeni: Alpan kauniit, kestävät alpakanvillaiset neuletakit

Kaupallinen yhteistyö: Alpa

Toinen Alpan neuleista on ollut käytössäni jo vuoden, toinen on juuri paketista otettu. Huomaatko eron?

 

Pyrin valitsemaan lapsilleni ja itselleni luonnonmateriaaleista tehtyjä vaatteita. Olen päässyt yli opiskeluaikojen ‘more is more’ ajattelusta vaatekaapin suhteen, ja suosin nykyään kestäviä, ajattomia vaatteita. Myös vaatteiden ekologisuus ja eettisyys ovat minulle tärkeitä valintakriteereitä, enkä voisi kuvitella käyttäväni esimerkiksi angoraa vaikka se tavallaan luonnonmateriaali onkin. Jyväskyläläinen Alpa tekee juuri kriteerini kohtaavia, laadukkaita, alpakanvillaisia neuletakkeja ja asusteita naisille ja miehille. Alpan neuleet valmistetaan vastuullisesti Liettuassa, ja pipot Suomessa.

Minä, Leon ja yönsininen Drizzle-neule

Ihastelin Alpan neuleita muutaman kuukauden ennen kuin rohkaistuin tilaamaan omani viime syksynä. Heidän neuleissaan on aivan ihana kuviointi. Pidän pitkistä neuleista, ja koska Alpalla on niin monta valikoimissaan, valinta oli todella vaikea. Pohdin varmaan kuukauden minkä ottaisin, ja päädyin helposti muihin väreihin yhdisteltävään yönsiniseen Drizzle-neuleeseen. Neuleessa on kaunis kuviointi, napit ja taskut. Drizzlestä tuli samantien luottovaatteeni, ja se syrjäytti nopeasti muut vaatekaappini neuleet. Olen ollut äärimmäisen tyytyväinen ostokseeni. Neule on todella kestävä, olen nimittäin käyttänyt sitä vuoden aikana enemmän kuin mitään muuta vaatettani, eikä siinä näy mielestäni lainkaan käytön jälkiä. Käytin sitä paljon toimistolla ennen kuin jäin äitiyslomalle, ja pidin sitä koko viime talven vaunukävelyillä ja oikeastaan missä tahansa minne meninkin.

Alpakanvilla on mulesing-vapaata, ja sopii myös lampaanvilla-allergikoille

Alpakanvilla on hengittävä luonnonmateriaali, ja sopii myös villa-allergikoille. Neule on heti ensikäyttämällä pehmeä, mutta pehmenee vielä käytössä. Moni ystävä kysyi minulta heti, että eikö alpakanvilla pistele iholla. En tiedä miksi niin pörröisen näköisiä otuksia pidetään pistelevinä, mutta edes Alpan pipo ei mitenkään kutita otsaani vaikka moni villapipo niin tekeekin.

 

Herkullisen värinen Mild-neule, värinä Karpalo

Täydellisen pituinen neule toimii hyvin takin sijasta alkusyksystä eikä ole kuuma edes kesällä

 

Sain kesän lopulla vaatekaappiini uuden luottovaatteen Alpan kanssa tehdyn yhteistyön kunniaksi. Käytin neuleen valintaan taas pari viikkoa, ja päädyin lopulta hieman Drizzleä ohkaisempaan Mild-neuleeseen. Arvoin kauan karpalon ja turkoosin värillä, ja pitkän analyysin perusteella päädyin siihen, että karpalo sopii paremmin muihin vaatekaappini helmiin. Mild on Alpan pisin neuletakki ja suunniteltu myös juhlavampaan käyttöön. Toisin kuin Drizzlessä, Mildissä ei ole nappeja eikä taskuja. Koska alpakanvilla hengittää niin hyvin, käytin neuletta jo loppukesästä. Arvostan sitä miten helppo pitkiä neuletakkeja on yhdistellä muiden vaatteiden ja asusteiden kanssa, joilloin niitä voi käyttää missä tahansa tilanteessa. Mild on päässyt kanssani jo Muumimaailmaan, Lintsille, Korkeasaareen, vaunukävelyille ja ystävän kanssa lounaalle keskustaan.

 

Drizzle-neule riitti hyvin pitämään lämpimänä syyskuisena iltana Korkeasaaressa poikien kanssa

Drizzle-neuleen taskuissa voi lämmitellä käsiään

 

Tykkään myös siitä miten Alpa nostaa esille alpakoita, joilta saa neuleissaan käyttämänsä villan. Opin Alpan sivuilta muun muassa, että alpakat elävät puolivilleinä Perussa, ja lauma kootaan kasaan keritsemistä varten. Alpakanvilla on aina mulesing-vapaata, ja alpakat ovat tottuneet kerintään sillä ne keritään aina kesähelteitä varten. Alpakanvilla on myös lampaanvillaa ekologisempi vaihtoehto siinä mielessä, sillä alpakoiden tassut eivät aiheuta eroosiota kuten lampaiden kaviot.

Alpan slogan ”Neuleita, joista et luovu” on todella kuvaava, itse ainakin haluaisin näitä vain lisää ja lisää. Alpan tuotantoerät ovat melko pieniä, sillä alpakanvillan saatavuus on vaihtelevaa. Heiltä tulee silti koko ajan uusia malleja, ja juuri pari viikkoa sitten julkaistiin kuviolliset Blackbird-neuleet, joista tummanharmaan haluaisin joululahjaksi (vink vink mieheni).

Onko sinulla jo alpakanvillaa vaatekaapissasi?

Ihana, liian nopeasti ohikiitävä vauvavuosi

En ollut koskaan pitänyt vauvaa sylissä ennenkuin sain esikoiseni. Ei minulla mitään vauvoja vastaan ollut, en vain uskaltanut sillä ne tuntuivat niin hennoilta ja avuttomilta. Ja niinhän vauvat ovatkin, mutta tuskin olisin onnistunut kenenkään vauvaa sylissäni rikkomaan. Nyt kun olen saanut kunnian nauttia kahden ihanan, pienen pojan vauvavuodesta, en saa enää vauvoista tarpeekseni. Ensikohtaaminen, ensi-imetys, vauvan ensimmäinen hymy – kaikki ihania hetkiä, jotka tulen muistamaan aina. Elelen todella haikein mielin Leonin vauvavuoden viimeistä kuukautta. Sain ilmeisesti tänä vuonna syysflunssan sijaan vauvakuumeen, vaikka tiedän Leonin jäävän kuopukseksemme. On aivan selvää, että minusta tulee juuri se mummeli, joka yrittää aina salaa nuuhkia toisten vauvoja ja ilmeilee heille ratikassa.

Ne ihanat ensiviikot kun kumpikin opettelee vielä rooliaan, ja paras paikka siihen on rinnalla

 

Esikoisen ensimmäiset viikot menivät jännissä tunnelmissa, koska kaikki oli niin uutta enkä tosiaan ollut tottunut vauvoihin. Kuopuksen kanssa sukelsin vauvavuoden syövereihin suoraan ja pinnalle juurikaan nousematta. Kuten kerroin Leonin vauvavuoden alussa, kummankaan pojan vauvavuosi ei mennyt silti sumussa, ja olen olosuhteisiin nähden jopa pirteä. Melko itkuisen esikoisen kohdalla hormonit tekivät varmaan tehtävänsä ja pitivät minut virkeänä. Pidin myös vauvan kanssa kotona oleskelua ainakin henkisesti kevyempänä kuin työtäni, vaikka ennen lapsia saikin nukkua mielinmäärin. Esikoisen vauvavuodesta opin sen, että jokainen päivä vauvan kanssa on erilainen ja pian ohitse. Vauvalla tulee erilaisia kehitysvaiheita ja hulinoita, joten niistä on turha stressata. Myöskään vauvan rytmin kanssa ei kannata tuskailla, se muodostuu kyllä itsekseen vauvan kehittyessä. Tiesin, että pätkissä nukutut yöt jäävät pian taakse, ja se auttoi jaksamaan kuopuksen satunnaisesti huonosti nukkumat yöt.

 

Ihana, kylvynpuhdas vauveli

Vauvavuosi ihan oikeasti menee todella nopeasti ohi, oli miten klisee tahansa. Olen Leonin kanssa yrittänyt olla aidosti läsnä joka hetkessä, sillä tiedän kuinka vähän aikaa vauvani on vauva. Alitajunta muistuttelee, ettei minulla ole enää koskaan vauvaa, ja viimeinen imetys Leonin kanssa jää koko elämäni viimekseksi imetykseksi. Kaipaan jopa pienen itkuisen vauvan nukuttamista syliin, nyt kun Leon osaa jo nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä. Tiesin kuopuksen vauvavuoden alussa, että parikuukautinen sylissä tuhiseva vauva ei mahtuisi kauaa enää pötköttelemään mahallaan syliini eikä ilahtuisi suunnattomasti kun matkin lehmän ammumista. Vaikka pidän itseni melko kiireisenä, muistutan itseäni, että tällä hetkellä tärkein ja samalla palkitsevin tehtäväni on olla vauvani kanssa. Muut hommat ehtii kyllä myöhemminkin.

Vauvantuoksuisia hetkiä!