Hae
Nina ja minit

Päiväkodit aukeavat – Milloin viemme pojat takaisin päiväkotiin?

Päiväkodit aukeavat ensi viikolla ja oletus tuntuu olevat että lapset menevät normaalisti takaisin päiväkotiin. Poikien päiväkoti on ollut avoinna koko kevään aivan normaalisti, mutta pojat ovat olleet kanssamme kotona 15.3. lähtien. Vanhemmat ovat voineet viedä lapsensa päiväkotiin, jos se on koettu perheessä tarpeelliseksi. Hallitus suositteli, että päiväkoti-ikäiset lapset pidetään kotona, mikäli se on suinkaan mahdollista. Tätä suositusta mekin olemme noudattaneet, eikä poikien päiväkodissa ole ollut kuin viitisen lasta kevään aikana. Varsinkin alussa kiusaus viedä pojat päiväkotiin oli todella suuri. Nyt kun pojat ovat olleet miltei kaksi kuukautta kotosalla, olemme saaneet työpäivämme ja lasten rytmit sumplittua niin, että saamme kumpikin tehtyä työmme kunnialla. Tosin joudumme joka ilta tekemään pari tuntia töitä kun olemme saaneet lapset nukkumaan.

 

 

Päiväkodit aukeavat, mutta pojat pysyvät vielä kotona

Oletus tuntuu olevan, että mekin viemme Joelin ja Leonin aivan normaalisti päiväkotiin heti kun sille on näytetty julkisesti vihreää valoa. Harkitsimme kuitenkin pitkään koska viemme pojat takaisin päiväkotiin. Me teemme mieheni kanssa kumpikin töitämme etänä, ja ainakin minun työpaikallani etätyön arvioidaan jatkuvan kesän yli. Koska olemme siis kumpikin kotona, ja saamme vuorotellen tehtyä töitämme rauhassa työhuoneessa, koemme ettei poikien ole vielä välttämätöntä mennä heti takaisin päiväkotiin. Vaikka pojilla on jo ikävä päiväkotia ja olisi hienoa saada meille vanhemmille työrauha, olemme päättäneet että pojat pysyvät kotona kanssamme vielä toukokuun. Tähän on oikeastaan kolme syytä.

 

 

Ensinnäkin olemme hieman epäileväisiä siitä lähteekö koronavirus leviämään päiväkodissa kun kaikki palaavat kerrallaan päiväkotiin. Lasten roolista koronaviruksen tarttumisessa on edelleen ristiriitaista tietoa, mutta THL arvioi ettei koulujen ja päivökotien avaaminen kiihdytä epidemian leviämistä. Ajattelimme, että olisi kuitenkin hyvä odottaa pari viikkoa ennenkuin viemme pojat päiväkotiin ja katsoa miten koronatilanne kehittyy.

Toinen syy on se, että kun lapset, jotka ovat olleet pari kuukautta kotosalla, palaavat päiväkotiin niin itkulta ja sopeutumisvaikeuksilta ei voi välttyä. Järkeilimme, että enemmistö päiväkotikavereista saa rauhassa totutella päiväkotielämään, ja meidän pojat aloittavat sitten rauhassa pari viikkoa myöhemmin. Tällöin muut ovat varmasti jo päässeet kiinni päiväkodin rytmiin, ja Joelin ja Leonin on myös helpompi sopeutua päiväkotielämään.

 

 

Kolmas ja ehkä tärkein syy miksi pidämme pojat kotona pari ylimääräistä viikkoa, on se että on ollut ihanaa olla heidän kanssaan kotona. Toki tilanne on toisinaan ollut kaoottinen ja olen niin toivonut että voisin viedä pojat jo päiväkotiin. Olen silti kiitollinen että olemme saaneet viettää heidän kanssaan näin paljon ylimääräistä aikaa normaaliin arkeen verrattuna. Olemme saaneet puuhailla yhdessä ulkona vaikka mitä, ja olemme askarrelleet enemmän kuin koskaan, pitäneet muskareita, jumpanneet ja suorittaneet päiväkodilta tulleita tehtäviä. Tämä aika on ollut ainutlaatuista, ja on ihan kiva jatkaa sitä vielä pari viikkoa tietäen että pojat pääsevät kesäkuussa päiväkotiin kuukaudeksi ennen kesälomia, ja mekin saamme työmme tehtyä normaalin työajan puitteissa.

 

Millä mielellä odotat varhaiskasvatuksen jatkumista?

 

Lue myös: Kuopuksemme ensimmäiset viikot päiväkodissa

 

Kun näet lapsessa itsesi, hyvässä ja pahassa

En ole luonteeltani sieltä ihan helpoimmasta päästä, etenkään jos mieheltäni kysytään. Tunnustan olevani melko itsepäinen ja kärsimätön, josta johtuen hermostun myös melko helposti. Haluan että asiat tehdään tietyllä tavalla (minun tavallani), enkä lämpene kovin helposti muutoksille hyväksi havaituissa toimintatavoissa. En osaa myöskään odottaa, ja teen asiat itse jos mielestäni muilla kestää liian kauan. Aivan unelmapuoliso siis.

 

 

Mieheni taas on hyvin easy going –  sellainen ihanan rento ja optimistinen. Hän sopeutuu helposti uusiin tilanteisiin, tulee toimeen kaikkien kanssa, ja heittäytyy tilanteisiin ennakkoluulottomasti ilman turhia analyyseja. Mieheni ei hermostu pienistä, ja pysyy viileänä kun itselläni on hermot jo mennyt. Aivan unelmapuoliso siis hänkin.

 

Meidän perheen aurinkoiset

 

KUN NÄET LAPSESSA ITSESI EI-NIIN-HYVÄSSÄ

Vitsailemme usein, että alati hymyilevä, hyväntuulinen Leon on aivan kuin mieheni, ja tuittuileva esikoisemme aivan kuin minä. Well played karma. Mieheni kutsuukin välillä Joelia kaikella hellyydellä pikku-Ninaksi. Se että tunnistan omat heikkouteni Joelin käytöksessä, on omalla tavallaan hellyttävää. Kaikkia heikkouksiani en kuitenkaan haluaisi pojilleni siirtää. Tiedän esimerkiksi olevani aivan liian kärsimätön, ja yritän lasten lasnäollessa kiinnittää tähän piirteeseeni huomiota ja ottaa ihan rauhallisesti. Joel nimittäin hermostuu jos ei saa heti tarvitsemaansa, jos en esimerkiksi heti tule auttamaan kenkiä hänen jalkaansa. Hän jankuttaa samaa kysymystä niin kauan, että joku vastaa eikä anna koskaan periksi juupas-eipäs väittelyssä. Hän haluaa myös, että asiat tehdään hänen tavallaan, mutta ihan kasvatusmielessä varmistamme toki ettei hän saa tahtoaan aina lävitse.

 

Esikoiseni on aivan kuin minä

 

KUN NÄET LAPSESSA ITSESI HYVÄSSÄ

Toisaalta näen esikoisessamme myös omia hyviä piirteitäni. Joel innostuu helposti, ja uskoo omiin ideoihinsa. Hän lähtee toteuttamaan näitä ideoitaan nopealla aikataululla ja on sinnikäs. Jos palapeli on hänelle liian vaikea, hän tekee sen putkeen niin monta kertaa kunnes muistaa ulkoa palojen paikat. Vaikka Joel hermostuu helposti, hän ei jää vellomaan vastoinkäymisissä. Hän on myös huomaavainen, ja auttaa mielellään muita. Sen lisäksi hän on helposti innostuva, iloinen ja rakastava, aivan kuten isänsä. Mikä parasta, minulla on oma pikku kätyrini, joka ainakin vielä on puolellani. Jos pyydän miestäni vaikka vaihtamaan Leonin vaipan ja hän ei mene heti sillä sekunnilla, niin Joel tokaisee: ”Papa, vaihda se vaippa!”.

 

OVATKO LAPSENNE PERINEET NE EI-NIIN-PARHAAT PIIRTEENNE?