Hae
Nina ja minit

En ole ollut oma itseni viiteen vuoteen

Tajusin juuri, että olen viimeiset viisi vuotta ollut jonkinlaisessa hormonihuurussa. Aloitin nimittäin odottamaan esikoistamme viisi vuotta sitten. Odotusaikana elimistö täyttyi erilaisista hormoneista, oksitosiinista prolaktiiniin. Kaikkien kehossa hormonit vaikuttavat hieman eri tavalla, ja onnekseni en kärsinyt raskauspahoinvoinnista. Silti en kuitenkaan tuntenut olevani aivan oma itseni, ja hormonit tekivät olostani melko tukalan ja väsyneen.

 

Odottaessani esikoistani vuonna 2015

 

Esikoisen synnyttyä hormonit vasta pääsivätkin valloilleen. Uskomatonta, miten sitä jaksoi hormonien voimalla hyvin vähillä yöunilla pienen vauvan kanssa. En muista kuitenkaan olleeni erityisen väsynyt ja hormonit kannattelivat minua koko vauvavuoden. Vaikka synnytyksen jälkeiset hormoniboostit lähtivät pikkuhiljaa elimistöstäni, prolaktiinin määrä ei kuitenkaan päässyt laskemaan. Imetin nimittäin Joelia siihen asti kun hän oli vuoden ja 9 kuukautta. Tällöin odotin kuitenkin jo kuopustamme, eli hormonien vuoristorata sen kun vain jatkui.

 

 

Nyt kuopuksemme juuri täytettyä kaksi vuotta, imetän häntä edelleen kerran päivässä. Pääsimme siis WHO:n suosittelemaan imetystavoitteeseeni, johon en esikoisen kanssa koskaan päässyt. Olen aikeissa lopettaa imetyksen vielä tämän vuoden puolella. Tätä miettiessäni, ymmärsin etten periaatteessa ole ollut viimeiseen viiteen vuoteen oma itseni. Pelottava ajatus! Mitä jos imetyksen lopettaminen muuttaa jollain tavalla luonnettani. Tai jos ihoni alkaa kapinoimaan kun hormonitasapainoni normalisoituu viiden vuoden takaiselle tasolle.

 

Olisi kiva kuulla teiltä kokemuksia, huomasitteko itsessänne jotain muutoksia imetyksen lopettamisen jälkeen?

 

Lue myös: Yöimetysten lopetus porrastetusti

Ennen itsekseen nukahtanut taapero vaatii tunnin nukutuksen

Leon on aina ollut hyvä nukkumaan, ja on selkeästi perinyt isänsä unenlahjat. Olemme olleet viimeiset kaksi vuotta hyvin onnekkaita, sillä Leon on nukahtanut itsekseen omaan sänkyynsä. Olen aina aavistellut, ettemme tule kuitenkaan pääsemään näin helpolla enää kauaa.

Ennen Leon meni nätisti iltatoimien jälkeen sänkyynsä lukuisten unikaveriensa kanssa. Peittelin hänet, toivotin hyvää yötä ja poistuin huoneesta. Leon jäi tyytyväisenä nukkumaan, ja lähdin nukuttamaan 4-vuotiasta Joelia.Kaksi viikkoa sitten kaikki muuttui, eikä Leon suostunut enää jäämään sänkyynsä vaan huusi ”Pois, pois!”. En saanut häntä jäämään nukkumaan millään, hän vain vaati että nukun hänen kanssaan. Niinpä ajauduin samaan kuin esikoisen kanssa aikoinaan, ja makasin Leonin sängyn vieressä kunnes hän nukahti.

 

 

Viikko sitten tämäkään ei enää riittänyt Leonille vaan hän ei enää halunnut nukkua omassa huoneessaan. Kun tuli nukkumaanmenon aika, Leon osoitti meidän makuuhuonettamme huutaen ”Tänne, tänne!” Kun hänet päästi huoneeseen, hän kiipesi sänkyyni, painoi päänsä tyynylleni ja sanoi ”Leon nukkuu”. Vaikka hän oli uskomattoman sievä, en ollut valmis ottamaan häntä sänkyymme nukkumaan. Niinpä päädyin kompromissiin ja toin Leonin sängyn meidän huoneeseemme. No, kuten arvata saattoi, eihän Leon suostunut siellä nukkumaan. Niinpä luovutin ja nukutin Leonin kainalooni meidän sängyssä ja nostin nukkuvana omaan sänkyynsä.


En tiedä onko Leonille periksiantaminen pidemmän päälle kovin hyvä strategia. Toisaalta Joel ei koskaan nukahtanut yksin, joten olen onnellinen että pääsimme Leonin nukutuksen kanssa niin helpolla viimeiset 2 vuotta. Lueskelin eilen muiden 2-vuotiaiden nukuttamisesta Facebookin Marraskuisten ryhmästä, ja huomasin että monella on juuri tähän aikaan alkanut tämä sama vaihe. Ennen niin nätisti nukkumaan menneet taaperot eivät enää suostu nukkumaan vaan aloittavat järkyttävän show’n kun olisi aika mennä unten maille. Tämä siis selkeästi kuuluu taaperon kehitykseen, ja toivottavasti menee myös ohitse.
Sanoin miehelleni, että ehkä nyt vain varmistamme kaikille mahdollisimman hyvät yöunet ja nukumme kaikki vaikka samassa sängyssä. Tärkeintä on, että kaikki saavat nukkua ja nukuttaminenkin sujuisi rauhallisissa merkeissä.

Vinkkejä, miten saIsin Leonin takaisin Sänkyynsä nukkumaan?

 

Lue myös: Uhmaikäistä ei nuku(te)ta