Hae
Ruokaturisti

Lasten kanssa ravintolassa – Saako lapsi näkyä ja kuulua?

Lasten on hyvä oppia miten miten ravintolassa asioidaan ja miten muille suodaan ruokarauha. Moni vanhempi tuntuu kuitenkin arastelevan etenkin pienten lasten viemistä ravintolaan, ja ymmärrän kyllä miksi. Olen saanut muiden kokemuksista käsityksen, että suomalaiset eivät ole erityisen onnellisia, jos ravintolassa viereen istuutuu lapsiperhe. Me käymme usein lasten kanssa ravintolassa syömässä, ja 2- ja 4-vuotiaat melkoisen vilkkaat poikamme kulkevat aina mukanamme. He ovat pienestä pitäen tottuneet käymään ulkona syömässä, mutta se ei tarkoita että he istuisivat hiljaa paikoillaan ja odottaisivat kärsivällisesti ruokaansa. Emme ihme kyllä ole koskaan saaneet osaksemme pahoja katseita tai kokeneet minkäänlaista asenneongelmaa ravintoloiden henkilökunnalta tai muilta asiakkailta. Valitsen silti aina automaattisesti mahdollisimman syrjäisen pöydän varmuuden vuoksi.

 

Vaikka moni tuntuu haluavan hiljaisen, rauhallisen ja tottelevaisen lapsen, moniko haluaa loppupeleissä kasvattaa sellaisen aikuisen?

 

 

Miksi lasten pitäisi olla hiljaa ravintolassa

Suomessa tunnutaan arvostavan lapsissa rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Mutta vaikka moni tuntuu haluavan hiljaisen, rauhallisen ja tottelevaisen lapsen, moniko haluaa loppupeleissä kasvattaa sellaisen aikuisen? Miksi lasten pitäisi olla hiljaa ja näkymättömiä ravintolassa tai muillakaan julkisilla paikoilla? Eiväthän aikuisetkaan ole, eikä kukaan niin oletakaan. Siksi annan lastemme ilmaista itseään ja tutkia ympäristöään, kunhan he pitävät desibelit kohtuullisina eivätkä häiritse muita ottamalla heihin itse kontaktia tai riehumalla. Meitä ei haittaa jos muut asiakkaat ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi syödä kotona, vain koska lapsemme käyttäytyvät ravintolassa kuin lapset. Moni tyrkkää lapselleen padin käteen kanssaruokailijoiden paheksunnan pelossa, mutta me emme halua tehdä niin. Meistä lapset saavat näkyä ja vähän kuuluakin. Osa ravintolassa käyntiä on ruoan odottelu, ja haluamme että lapset oppivat myös odottamaan. Me toki yritämme keksiä lapsille muita virikkeitä – luemme yhdessä ruokalistaa, piirtelemme ja tutkimme ravintolaa.

 

 

sormiruokailijan kanssa ravintolassa

Kun kävimme lasten kanssa ravintolassa ensimmäisiä kertoja heidän juuri aloitettuaan sormiruokailijan uransa, sotku oli melkoinen. Meillä oli usein omat eväät mukana, joita tultiin sitten levittelemään pöydälle ja lattialle. Koska käymme mielellämme ulkona syömässä, emme antaneet pienten tahmatassujen kuitenkaan estää ravintolassa käyntiä. Pidin vain huolen, että siivosin poikien sotkut lähtiessämme. Kannoin aina mukana wet wipes -puhdistusliinoja, ja poimin hysteerisenä ruokaa lattialta sitä mukaa kun sitä tippui. Onneksi ravintoloissa toivotetaan nykyään sotkuisatkin asiakkaat tervetulleeksi, ja monessa paikassa lapset ovat alkaneet saamaan positiivista huomiota henkilökunnalta. Kunhan vain tämän saman rennon asenteen saisi tartutettua meihin vanhempiin!

 

Miten teidän ravintolakäyntinne ovat sujuneet?

 

Lue myös: Säännöllinen ateriarytmi – arjen pelastus vai ahdistus?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *