Hae
Ruokaturisti

Maitodietiltä suoraan sormiruokailuun?

Esikoisen vauva-aikana luin uutena äitinä todella paljon vauvakirjallisuutta, enimmäkseen uniasioista, mutta myös ravinnosta. Luin muiden kirjojen joukossa ihanan ”Omin sormin suuhun” (Gil Rapley & Tracey Murkett, 2010). Kirjan perustelut sormiruokailun luonnollisuudelle vakuuttivat minut täysin. Sormiruokailu on englanniksi Baby lead weaning (BLW) eli nimenomaan vauvantahtinen siirtyminen kiinteiden maailmaan. Olennaista on, että kiinteät aloitetaan vasta, kun vauva on valmis itse syömään ja tutkimaan uusia makumaailmoja. Täysin vapaasti tiivistettynä, sormiruokailussa vauva syö itse omin sormin omaan tahtiinsa, mitä haluaa ja niin paljon kuin itse haluaa. Kirjoitinkin jo syitä sormiruokailun aloittamiseen blogini aivan ensimmäiseen postaukseen vuonna 2016.

 

Aloitimme kiinteät sormiruokailulla Joelin ollessa viikon päälle kuusi kuukautta. Tähän asti olimme menneet pelkällä äidinmaidolla, ja Joel oli kasvanut loistavasti. Alussa toki pelotti, että Joel vetää henkitorveensa ruokaa haukatessaan liian ison palan. Näin ei onneksi koskaan käynyt, eikä Joel edes kertaakaan kakonut. Kakominenhan ei ole vaarallista, se on vauvan luontainen refleksi varmistaa ettei ruokaa mene henkitorveen. Silti jokaisella vanhemmalla pitäisi olla ensiaputaidot ajan tasalla, ja etenkin sormiruokailijan vanhemman tulee tietää miten vieras esine poistetaan hengitysteistä. Alla Joelin ensimmäinen kiinteä ateria: höyrytettyä parsakaalia, höyrytettyä porkkanaa ja banaania. Joel nappasi ensimmäiseksi parsakaalin suuhunsa, ja vähän kauhulla katselin että mitäköhän siitä tulee. Joel mutusteli nätisti kahdella alahampaallansa kukintoa ja siirtyi porkkanaan. Ensimmäisellä kerralla hän ei edes koskenut banaaniin, mutta rakkaussuhde parsakaaliin syntyi jo tuolloin ?.

 

Joudun usein perustelemaan valintaani. Harva tietää, että kiinteät voi aloittaa suoraan sormiruokailulla.

 

Niin siinä meillä kävi, että yhtään Pilttiä en koskaan ostanut. Joel nauttii syömisestä edelleen, ja on miltei kaikkiruokainen. Hän ei vierasta uusia makuja, ja suhtautuu ruokaan innostuneen kiinnostuneesti nyt 2,5-vuotiaanakin. Uskon, että osa tästä ja hänen paljon kehuttu sorminäppäryytensä on sormiruokailun ansiota. Aion siis mennä täysin samalla kaavalla Leonin kanssa, ja hän aloittaa sormiruokailun kolmen viikon päästä. Kunhan vain kaikki sormiruokailuun tarvittavat valmiudet täyttyvät siis. Joudun silti usein perustelemaan valintaani. Moni ei tiedä, että kiinteät voi aloittaa suoraan sormiruokailulla. Olen maininnut Leonin tulevasta sormiruokailusta neuvolassa kahdelle eri hoitajalle, ja neuvolalääkärille. He kaikki ovat onneksi kannustaneet tapaamme siirtyä kiinteisiin. Alussa sormiruokailu on enemmänkin ruokaan tutustumista, ja paljoakaan ei päädy mahaan asti. Äidinmaito jatkaa edelleen tärkeimpänä ravinnonlähteenä. Ja harvassa ruoka-aineessa on niin paljon ravintoaineitakaan. Pikku hiljaa ruokaa alkaa päätymään mahaan asti, sen huomaa kyllä kun vaihtaa vaipan.

 

Sormiruokailussa ruoalla saa ja pitää leikkiä!

 

Joskus sormiruokailua luullaan moderniksi muotivillitykseksi. Sitä se ei missään nimessä ole. Jos miettii ihmiskunnan historiaa, niin ei meillä ollut Pilttejä ja tehosekoittimia muutama tuhat vuosi sitten, eikä edes sata vuotta sitten. Silti olemme säilyneet hengissä ja jopa kukoistaneet. Lajillemme ei ole ominaista, että äidit pureskelevat pienokaisten ruoan valmiiksi ja tiputtavat suoraan suuhun. Omin sormin on se ruoka ollut saatava pieneen suuhun.

 

 

Jotkut myös ajattelevat, että sormiruokailu vaatii todella paljon aikaa ja vaivaa vanhemmilta. Itse olen toista mieltä: sormiruokailu on mukavuudenhaluisen vanhemman ratkaisu. Ei tarvitse tehdä soseita, eikä varsinkaan syöttää vauvaa. Muistan kun istuimme Joelin kanssa brunssilla hänen ollessaan 8 kuukauden ikäinen. Olin hakenut hänelle omalle lautaselle kaikkea jännittävää mutusteltavaa, ja söimme mieheni kanssa yhdessä hänen kanssaan. Viereisessä pöydässä perheen isä söi omaa ateriaansa, mutta hänen vaimonsa syötti heidän vauvaansa, kun hänen oma ruokansa jäähtyi hänen edessään. Silloin olin erityisen kickseissä, että olimme valinneet sormiruokailun!

 

Odotan innolla, että pääsen taas kokkailemaan pienelle sormiruokailijalleni. On ihana nähdä innostus hänen kasvoiltaan uusia makuja maistellessa, hajuja haistellessa ja eri tekstuureja näperrellessä. Sormiruokailussa ruoalla saa ja pitää leikkiä! Tervetuloa seuraamaan pian Leonin matkaa pieneksi kulinaristiksi! Tulen jakamaan kanssanne kokemuksiamme, reseptejä ja suloisen sottaisia kuvia.

 

Oletteko jo kokeilleet sormiruokailua?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *