Hae
Nina ja minit

Lasten kanssa yksin kotona kolme yötä, ja vielä kuumeisena

Mieheni lähti alkuviikosta kolmen päivän työmatkalle, ja jäin ensimmäistä kertaa yksin kummankin pojan kanssa. Koska Joel käy päiväkodissa, en ole juuri koskaan lasten kanssa yksin edes päivisin. Lisäksi vietämme pääsääntöisesti kaikki illat yhdessä perheenä. Olen tottunut siihen, että mieheni hoitaa esikoisen päiväkotiin viennit, auttaa päivällisessä, tekee osansa kotitöistä  ja hoitaa kanssani iltatoimet. Joudun siis nyt ensimmäistä kertaa olemaan yksin vastuussa pojista, ja on huvittavaa miten ison haasteen tein siitä etukäteen mielessäni. Kävin itsekin viime kuussa Pariisissa ilman poikia, jossa olin tosin vain yhden yön. Mieheni pärjäsi poikien kanssa vallan mainiosti, joten miksen minä muka pärjäisi?

 

Iskän pojat

 

Olemme tähän asti siis hoitaneet iltatoimet ja nukutukset mieheni kanssa yhdessä. Kuten kerroin viime viikolla, esikoisemme nukuttaminen on tällä hetkellä melko haastavaa. Vaikka Leon nukahtaakin kiltisti omaan sänkyyn riepunsa kanssa, odotin kauhulla niitä kolmea iltaa jolloin joudun hoitamaan nukutukset yksin. Kuulostaa varmaan vähän typerältä, sillä moni hoitaa lapsensa aina yksin. Olen itsekin yksinhuoltajan lapsi, joten tiedän paljon siitäkin puolesta. Tosin olen ainoa lapsi, ja kuulema kovin kiltti sellainen. Olen nyt jo kahtena iltana jo nukuttanut pojat yksin, ja kaikki on mennyt hyvin. Olen saanut Joelin nukahtamaan ihan ennätysajassa, kun olemme kuunnelleet ’Kani, joka tahtoi nukahtaa’ -äänikirjaa yhdessä. Vaikka Leonille nousi 38,5 asteen kuume toissailtana, ja minulla tänään, olemme silti pärjänneet ilman suurempia ongelmia. Ainoa harmi on, että emme ole voineet mennä iltaisin oikein mihinkään Leonin kuumeen takia. Onneksi äitini on käynyt viihdyttämässä poikia kun olen tehnyt meille kaikille illallista. Pojat tietysti ikävöivät isäänsä, ja Leon hokee aina ’papa, papa’ kun ovikello tai puhelin soi. Onneksi FaceTime on olemassa, niin pojat ovat päässet vaihtamaan kuulumisia.

 

Kolmestaan kotosalla

 

Tästä kokemuksesta opin, että olen tottunut ihan liian hyvään ja tullut siksi mukavuudenhaluiseksi. Harvassa perheessä kumpikin vanhempi on lasten nukkumaanmeno aikaan kotona. Ei kahden pienen pojan iltatoimien hoitaminen ja nukuttaminen yksin ole mikään maailman vaativin tehtävä, mutta kun on tottunut siihen että joku jakaa tämänkin homman, niin konsepti kuulosti aluksi haastavalta. Kaikki on mennyt kuitenkin todella hyvin, ja olen saanut Joelin päiväkotiin jo yhdeksään mennessä. Iltaisin yleensä melko vilkas Joel on ollut jopa tavallista kiltimpi, kun varmaan huomasi etten pysty pitämään samaa palvelutasoa yllä yksin. Leonin vauvavuotena olinkin melko avuton, kun Leon viihtyi koko ajan rinnalla ja uhmaikäinen isoveli oikutteli. Nyt olemme kuitenkin jo siinä tilanteessa, että Joel ja Leon pystyvät leikkimään keskenään ilman, että heitä koko ajan kyttää. Saan siis tehtyä ruokaa ihan hyvin yksinkin. Ehkä mieheni oppii tästä kokemuksesta, että hän voi ihan hyvällä omatunnolla käydä iltaisin treeneissä ilman morkkiksia siitä, että jättää minut nukuttamaan pojat yksin.

 

Lue myös: Uhmaikäistä ei nuku(te)ta ja Viikonloppu Pariisissa ilman lapsia (ja miestä). 

 

Kriisi, päiväkodin lempihoitaja lopettaa!

Esikoisellamme on maailman paras päiväkoti, tai ainakaan meillä ei ole ollut mitään valittamista viimeisen 1,5 vuoden aikana kun Joel on ollut päiväkodissa. Hänellä on mukava ryhmä, ihanat hoitajat ja heillä tuntuu olevan aina aikaa puuhailla kaikkea yhdessä. Hoitajat kertovat aina Joelin päivän kuulumiset, tietävät paljonko hän on syönyt, kauanko nukkunut ja mitä erikoista päivän aikana on tapahtunut. Lisäksi Joel on oppinut valtavan paljon päiväkodissa, ja lähtee sinne aina mielellään. Viime aikaisten uutisointien valossa, tiedän meidän olevan onnekkaita päiväkotimme suhteen. Olemme onnekkaita myös siinä mielessä, että tiedämme Leonin pääsevän syksyllä samaan päiväkotiin isoveljensä kanssa. Tässä vaiheessa 4-vuotias Joel tosin siirtyy päiväkodin yläkertaan isompien puolelle, ja Leon aloittaa alakerrassa 1-3 vuotiaiden kanssa.

 

Leon tutustumassa tulevaan päiväkotiinsa

 

Joelin päiväkodissa pienten puoli on jaettu vielä neljään pienryhmään, joilla on jokaisella nimetty oma hoitajansa. Kehuskelin juuri ystävälleni, että päiväkodissamme ei ole juurikaan vaihtuvuutta, eikä esikoisemme lempihoitaja ole edes koskaan kipeänä. Mikä virhe! Heti seuraavana päivänä kuulimme, että Joelin oma päiväkotihoitaja lähtee opiskelemaan ja lopettaa siis työnsä päiväkodissa. Mieheni tuli Joelin kanssa päiväkodista kotiin kuultuaan uutisen, ja sanoi jo ovella että kuuli ikäviä uutisia. Tämä lause ei koskaan lupaa mitään hyvää, eikä nytkään. Joelin hoitaja on nimittäin yksi tärkeimmistä ihmisistä Joelille meidän ja isovanhempien lisäksi. Joel oli päiväkodin aloittaessaan toisen hoitajan ryhmässä, mutta haikaili aina tämän Marian (nimi muutettu) seuraan, ja onneksi pääsikin leikkimään hänen kanssaan usein myös yhdessä. Viime elokuussa pienryhmiä järjesteltiin hieman uusiksi, ja Joel pääsi suureksi riemukseen Marian ryhmään. Joel ei pystynyt aluksi mistään muusta puhumaankaan, ja haikailee vieläkin viikonloppuisin Marian perään. Tulee siis olemaan Joelille todella ikävää, kun Maria lopettaa tällä viikolla. Kävimme eilen yhdessä ostamassa Marialle lahjan, ja teetimme heidän yhteisestä kuvastaan kortin.

 

Joel ja Maria leipomassa joulutorttuja

 

Päiväkodin muut hoitajat ovat todella mukavia. ja Joel tulee heidän kanssaan myös todella hyvin toimeen. Uskon, että Marian tilalle tulee myös aivan ihana hoitaja, mutta en usko että kukaan tulee viemään Marian paikkaa Joelin sydämessä. Onneksi Maria itse ehdotti, että koska hän ja Joel ovat tulleet jo niin hyviksi ystäviksi, niin voimme aina pyytää häntä lapsenvahdiksi. Tämän tarjouksen otamme ilomielin vastaan, sillä en ole uskaltanut jättää kumpaakin vilkasta poikaa edes äidilleni hoitoon. Luotan kuitenkin täysin Mariaan, ja olen nähnyt miten upeasti hän selviytyy joka päivä monen menevän pienen kanssa.

 

Onko teidän lapsilla ehdotonta lempihoitajaa?

 

Lue myös: Kolme keinoa, jolla järjestämme parisuhdeaikaa