*Huom, blogini entiseen nimeen viitataan  tässä tarinassa nimellä ’blogini nimi’, etten syyllisty tahtomattani  kunnianloukkaukseen

Mulle sattui ihan uskomaton juttu 2018 vuoden lopulla, jonka selvittämiseen meni kaksi vuotta. Eräs yksityishenkilö otti minuun yhteyttä, ja väitti että minun pitää vaihtaa blogini nimi, sillä hän on rekisteröinyt blogini silloisen nimen itselleen. Selvittelin asiaa ja kävi ilmi, että hän oli ostanut blogininimi.fi ja blogininimi.com verkkodomainit, ja vieläpä samana päivänä kun hän uhkaili minua oikeustoimilla, jos en vaihda blogini nimeä. Silloin harmittelin, etten ollut itse tajunnut ostaa noita domaineja juuri tällaisten vähän erikoisempien ihmisten varalta. En kuitenkaan vastannut tälle henkilölle yhtään mitään, sillä varmistin Patentti- ja rekisterihallitukselta (PRH) ettei hänellä tai kellään muulla ole ’Blogini nimi’ tavaramerkkiä, jolloin saan käyttää sitä ihan vapaasti. Viikkoa myöhemmin hän oli suoraan yhteydessä Vaikuttajamediaan ja uhkaili heitä. Hänelle vastattiin, että koska hän ei omista ’Blogini nimi’ -tavaramerkkiä, blogini nimi pysyy ennallaan. Tavaramerkin rekisteröinti ei tässä vaiheessa käynyt silti mielessäkään.

Jos blogisi tai vlogisi nimi on sinulle tärkeä, kannattaa sinun rekisteröidä se tavaramerkiksi.

TAVARAMERKIN REKISTERÖINTI puolen vuoden päästä

Aikaa kului ja päätin jakaa blogini kahtia maaliskuun 2019 alussa, jolloin tämän blogin nimeksi tuli ’Nina ja minit’ ja  reseptini muuttivat takaisin koko perheen ruokablogiksi Vauva.fi -blogiyhteisöön. Parin viikon sisällä tämä sama yksityishenkilö otti yhteyttä Vauva.fi-toimitukseen ja uhkaili heitä oikeustoimilla, mikäli he eivät laita minua vaihtamaan blogini nimeä. Olin itse jo unohtanut koko jutun, mutta menin mielenkiinnosta katsomaan PRH:n tavaramerkkirekisteriä. Yllätyksekseni huomasin, että minua aiemmin lähestynyt henkilö on rekisteröinyt ’Blogini nimi’ -tavaramerkin, vieläpä samana päivänä kun hänelle kerrottiin, että aion pitää blogini nimen, sillä hän ei omista kyseistä tavaramerkkiä.

Onneksi tavaramerkkihakemuksessa oli vielä päällä ns. väiteaika, jonka aikana tavaramerkin rekisteröintiä voi vastustaa. Surullista, mutta jouduin tekemään PRH:lle ’Blogini nimi’ -tavaramerkistä väitteen, ja todistamaan että olen kirjoittanut tällä nimellä vuodesta 2016 asti julkista blogia, ja esiintynyt blogin kanssa Helsingin Sanomien lisäksi parissa aikakausilehdessä. Tämä ei siis takaa, etteikö tavaramerkin hakija saisi ’Blogini nimi’ -tavaramerkkiä itselleen, mutta halusin edes yrittää ihan periaatteesta. Pyysin nimittäin tavaramerkin hakijalta ennen väitteen tekemistä lisätietoa siitä missä käytössä tunniste on ollut, mutta sain vastaukseksi vain lisää oikeustoimilla uhkailua. Jos asialla olisi ollut jokin yritys, joka olisi päättänyt perustaa vaikka ’Blogini nimi” -nimisen kokkikerhon lapsille, niin minulla ei olisi mitään ongelmaa asian kanssa.

Blogini alkutaipaleelta: esikoiseni ensimmäisen kiinteän ateriansa kimpussa toukokuussa 2016

tavaramerkin rekisteröinti ei ole turhaa

Halusin kertoa tästä valitettavasta tapauksesta sen takia, että jos blogisi tai vlogisi nimi on sinulle tärkeä, kannattaa sinun rekisteröidä se tavaramerkiksi. Jos et ole itse rekisteröinyt blogisi nimeä tavaramerkiksi, se on vapaata riistaa. Koska blogi ei ole tuottanut minulle juurikaan ansioita, en ollut rekisteröinyt sitä  ja tämä tuntuu olevan hyvin yleinen käytäntö blogimaailmassa. Katselin nimittäin, että Suomessa on hyvin harvoja blogeja rekisteröity tavaramerkeiksi. Jos tämä yksityishenkilö saa ihan luvan kanssa omia blogini nimen, kukaan yksityinen bloggaaja tai vloggaaja ei ole enää turvassa. On surullista,  jos bloggaaja käyttää vuosia tehdäkseen blogin ja sen nimen tunnetuksi, ja joku ulkopuolinen voi käyttää sitä hyväkseen, ja rekisteröidä blogin nimen tavaramerkiksi itselleen. Tällöin tavaramerkin nimen tunnetuksi tehnyt bloggaaja joutuu todennäköisesti vaihtamaan bloginsa nimen, ja joku muu hyötyy tavaramerkin tunnettuudesta. Tavaramerkkilaki ei ota nimittäin huomioon blogeja, ja kun PRH tekee tavaramerkkihakemuksen saadessaan selvityksen siitä onko tavaramerkki jo yleisessä käytössä, hei eivät tutki lainkaan blogeja.

Miten loppujen lopuksi kävi?

Tavaramerkin hakija kertoi minulle, että ’Blogini nimi’ -tavaramerkki on ollut hänellä jo kauan käytössä. Lisäksi häneltä ilmestyy sillä nimellä mm. sormiruokakirja. Tutkin asiaa, ja yritin alusta asti selvittää kuuluuko tavaramerkki periaatteellisesti hänelle. Kaikki googlettamani ’Blogini nimi’ -osumat koskevat ainostaan minua ja minun vuonna 2016 sormiruokablogina aloittanutta blogiani. Siksi en ollut ihan vakuuttunut tavaramerkin hakijan tarkoitusperistä. Hän oli nimittäin hakenut tavaramerkkiä juuri elektroniselle julkaisulle (esim. blogi) ja painetuille julkaisuille. Päädyin tämän takia tekemään väitteen ja maksamaan siitä muutaman satasen. Tavaramerkin hakija vastasi väitteeseeni, mutta ei vieläkään esittänyt mitään todisteita sille, että hänellä olisi ollut ”blogini nimi” tunnus käytössä. Loppujen lopuksi, Patentti- ja rekisterihallitus teki päätöksensä 2019 vuoden lopulla. PRH antoi tavaramerkinhakijalle oikeuden vain toiseen tavaramerkkiluokkaan, vaikka hän oli hakenut kahta. Näin ollen saan jatkaa blogini pitämistä sen omalla nimellään ja tulkitsin tämän henkilökohtaiseksi voitoksi. Jos en olisi huomannut, että blogini nimestä on vireillä tavaramerkkihakemus, tarina olisi päättynyt aivan toisin.

Mitä ajatuksia sinulla herää tästä?

Mieheni ehdotti joulukuun lopulla, että lähtisimme tammikuuksi mukaan Vegaanihaasteeseen. Vegaanihaaste on matalan kynnyksen tapa testata vegaaniruokavaliota, joten minua ei tarvinnut yhtään houkutella mukaan. Mehän emme ole syöneet lihaa vuosiin, mutta syömme mereneläviä ja juustoja. Maito vaihtui koko perheelle kauramaitoon kun aloin imettämään esikoistamme, mutta juustoista kieltäytyminen on tuntunut aina ylitsepääsemättömän vaikealta. Odotin siksi innolla kaipaanko juustoja enää lainkaan vegaanisen tammikuun jälkeen, vai pääsisinkö niistä eroon kuten lihastakin.

vegaanihaaste – ruokavalio

Olemme kokkailleet vaikka mitä hyvää tammikuussa, kuten vuustoista linssilasagnea, herkkuriisiä uunissa, nyhtökauranuudelisalalaattia, linssicurrya, ja tofua sataykastikkeella. Nykyään on helppoa olla vegaani, sillä miltei jokaisesta ravintolasta saa vegaanisen vaihtoehdon. Myös toimistollani on yksi kasvisravintola, josta saa aina pyydettäessä vegaanisen vaihtoehdon. Työpaikkaruokailu ei siis myöskään ollut minulle minkäänlainen ongelma. Vegaaninen tammikuu meni todella nopeasti ohi, ja yhtään ei tarvinnut kärsiä.

Mitä muutoksia olen huomannut?

Olin kuullut ennakkoon, että monella laskee turvotus maitotuotteiden lopettamisen jälkeen. Maitohan säilyy pari viikkoa elimistössä, ja nyt haasteen loppupuolella vatsa tosiaan näyttää litteämmältä. Vaikka olen ollut ilman maitotuotteita, olen saanut kalsiumia kauramaidosta, jossa sitä on saman verran kuin lehmänmaidossa. Maitotuotteeton elämä on tuntunut niin mahtavalta, että aion jatkaa samalla linjalla. Sallin itselleni poikkeuksen ravintoloissa, mutta kotiin en aio enää ostaa maitotuotteita.

Myös ihoni on selkeästi kirkastunut, ja näyttää todella hyvältä. Uskon suurimman syyn tähän olevan se, etten ole syönyt juustoja tai suklaata. Vaikka on olemassa paljon vegaanisia herkkuja, karkkeja ja jäätelöä, olen huomaamattani jättänyt herkuttelun pois. Toinen suuri muutos on, että olen alkanut syömään paljon enemmän kasviksia ja saanut siis enemmän kuitua kuin normaalisti. Vaikka nukun joka yö edelleen alle suositusten, olo on ollut tammikuun paljon energisempi. Niin, ja olen tammikuun aikana laihtunut 3 kiloa, mutten tiedä johtuuko se vegaanisuudesta vai säännöllisemmästä liikunnasta.

Saksanpähkinätahnalla täytetyt grillatut munakoisot

Seuraavaksi gluteeniton helmikuu?

Olen yllättynyt kuinka helpolta vegaaninen tammikuu tuntui. Minun ei tehnyt kertaakaan mieli lipsua kokeilusta, vaikka esimerkiksi sokeriton kuukausi tuntuu aina todella haastavalta. Koska maitotuotteiden lopettaminen vaikutti niin positiivisesti kehooni, ajattelin jatkaa kokeilujani ja viettää gluteenittoman helmikuun. Huomasin kaupassa tuoteselosteita syynätessäni, että todella montaa elintarviketta saa nykyään gluteenittomana. Jätin jo tammikuun aikana leivän syömisen minimiin, sillä en halunnut syödä leipää ilman juustoa. Leivän poisjättäminen ei siis tule tuottamaan mitään ongelmaa, ja lähden mielenkiinnolla kuulostelemaan miltä gluteeniton elämä tuntuisi.

Mitä muutoksia sinä huomasit kun lopetit maitotuotteet?

Lue myös: Tekeekö sokeri tosiaan ”vanhaksi ja rumaksi”?