Hae
Nina ja minit

Palaan äitiyslomalta pian uuteen työhön

Palaan töihin hieman yli viikon päästä. Olen nyt viettänyt Leonin kanssa kotona 1,5 vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti, ja olen oikeasti nauttinut jokaisesta päivästä. Olen siksi tyytyväinen päätökseeni pysyä kotona kuusi kuukautta pidempään kuin esikoisemme kanssa. Leon on aivan ihanaa seuraa – hän on iloinen, vallaton vekkuli, joka rakastaa muiden naurattamista ja kuperkeikkoja. Jollain tasolla olisin halunnut jäädä vielä kotiin vaikka vuodeksi, mutta tavallaan on kiva mennä takaisin töihin ja antaa mieheni viettää Leonin kanssa laatuaikaa kotosalla.

 

 

Olen työskennellyt samalla työnantajalla viimeiset 10 vuotta, mutta nyt äitiyslomalla hakeuduin uusiin haasteisiin. Esimieheni sanoi minulle joskus, että työnantajan näkökulmasta paras aika vaihtaa työpaikkaa on äitiyslomalla. Tällöin ei ole mitään asiakastöitä tai muutakaan kesken, ja tilalle on jo palkattu ja perehdytetty uusi työntekijä. Nykyisessä työssäni ei ollut yhtään mitään vikaa, melkein päinvastoin. Jotenkin minua vain ahdisti, että olen ollut samassa ympäristössä jo niin kauan, ja halusin katsoa työkuvioitani hieman toisesta näkökulmasta. Olen aiemmin toiminut konsulttina eri asiakasyrityksissämme, ja nyt aloitan niin sanotusti sisäisenä työntekijänä. Menee varmasti jonkin aikaa ennen kuin pääsen konsulttiroolistani pois, ja ymmärrän että uudet työkaverini eivät ole asiakkaitani.

 

Leonille läksiäislahjani oli kovin mieluinen

 

Työsuhteeni loppui maaliskuun lopussa, mutta vietimme läksiäisiäni vasta maanantaina. Olimme läheisimpien työkavereideni kanssa illallisella Trattoria Sognossa Töölössä. Söimme hyvin, kilistelimme, vaihdoimme kuulumisia ja nauroimme. Tuntui kuin en olisi edes ollut viimeistä 1,5 vuotta pois työpaikaltani, ja tulen varmasti kaipaamaan kaikkia. Olen siitä erityisen onnellinen, ettei esimieheni pitänyt mitään kovin virallista puhetta, eikä kukaan vetistellyt. Kun on tehnyt samojen, ihanien ihmisten kanssa 10 vuotta töitä, niin tottakai lähteminen on vaikeaa ja haikeaa. Sain läksiäislahjaksi kauniin kukkakimpun ja firman perinteiden mukaisesti oranssin Eero Aarnion Puppyn. Koska minulla ehti tulla juuri 10 vuotta täyteen, sain lisäksi aivan ihanan Tiia Arkon kaulakorun. Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Tässä tapauksessa en kuitenkaan sulkenut toista ovea, vaan olen kuulema tervetullut takaisin jos kaipaan vielä liikkeenjohdon konsultointia.

 

Oletko vaihtanut työpaikkaa äitiyslomalla?

 

Lue myös: Elämäni viimeinen kuukausi kotiäitinä ja Äitiysloman bucket list – mitä haluan tehdä ennen töihin paluuta?

Kellot siirtyivät kesäaikaan, mutta me emme

Molemmat pojat ovat viimeisen kuukauden alkaneet herätä jo puoli seitsemän aikaan aamulla, joka on meille todella aikaista. Olemme tottuneet siihen, että pojat heräävät vasta kahdeksan aikoihin ja menemme itse tämän toivossa aivan liian myöhään nukkumaan joka ilta. Vaikka poikien huoneessa on pimennysverhot, valoa on silti päässyt sen verran sisään että pojat ovat heränneet aivan liian aikaisin. Siksi olen oikeasti jopa odottanut kesäaikaan siirtymistä, ja sitä että lapset nukkuisivat tavallaan tunnin pidempään. Tätä iloa ei tosin taida kauaa kestää, sillä aurinko nousee joka aamu aikaisemmin ja aikaisemmin. Mutta pitänee yrittää vuorata ikkunat vain tiiviimmin, ettei yksikään auringonsäde pääse sisään ennen kahdeksaa.

 

 

Lapsiperheisiin kellojen siirtely vaikuttaa varmaan eniten. Meille aikuisille tunti ei varmaan tunnu juuri missään, kuten ei tunnin aikaerokaan matkustaessa. Moni onkin eilen ja tänään valitellut, kuinka kellojen siirto romutti lasten päikkäriajat, ja lapset ovat selkeästi olleet huonommalla tuulella kuin yleensä. Me olemme ratkaisseet tämän ongelman niin takapajuisesti, että elämme tavallaan vielä talviajassa. Pienet lapset eivät tiedä paljonko kello on, mutta he tuntevat oman, säännöllisen rytminsä. Siksi tuntuu hassulta yrittää nukuttaa Leonia päiväunille tavallaan tuntia aiemmin, vain koska nyt ollaan kesäajassa. Leonilla on niin tarkka sisäinen kello, ettei häntä ole mitään toivoa laittaa nukkumaan eri aikaan kuin mihin hän on tottunut.

 

Kevät ja uudet lasit

 

Me elämme siis edelleen talviajassa, ja aiomme jatkaa talvirytmillä koko kesän. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aterioiden välit pysyvät samoina, mutta kaikki ruokailut ja päikkärit tapahtuvat tunnin myöhemmin kuin talvella. Kun Leon syö lounaan talviaikaan klo 11, kesäisin hän syö sen vasta klo 12, jonka jälkeen menee muutaman tunnin päikkäreille. Päivällisen syömme yhdessä vasta kuudelta viiden sijaan. Ja mikä parasta, pojat menevät kesäisin tavallaan tuntia myöhemmin nukkumaan, ja heräävät myös tuntia myöhemmin. Meillä nukkumaanmenoaika koittaa talvisin klo 19.30, mutta kesäisin vasta 20.30. Lapset nukkuvat siis silti saman tuntimäärän, mutta saamme nauttia yhdessä valoisista kesäilloista ja ehdimme tekemään kaikkea hauskaa töiden jälkeen. Meillä onkin aikamoinen lista jo kesäsuunnitelmia, ja viikonloppuna avasimme jo Korkeasaari-kauden aurinkoisissa tunnelmissa.

 

Miten teillä selvittiin kesäaikaan siirtymisestä?