Hae
Nina ja minit

Onko pienten lasten harrastuksista mitään hyötyä?

Esikoisen vauvavuotena tuntui, että kaikilla muilla on jo hirveästi harrastuksia. Me olimme ilmoittautuneet ainoastaan muskariin, jonka lisäksi kävimme silloin tällöin kuntosalini vauvajumpassa.  En koskaan ymmärtänyt vouhotusta vauvauinnista, ja ilmoittauduimme mukaan vasta kun Joel oli jo 10-kuukautinen ja ehdimme käymään siellä vain 2 kuukautta. En kokenut, että olisimme menettäneet mitään sillä pienemmät vauvat vain itkivät ennen ja jälkeen uinnin, eivätkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta näyttäneet nauttivat itse uimisestakaan. Tämän takia emme ole  myöskään kokeilleet Leonin kanssa vieläkään uimista.

 

Vauvajumpassa sai chillailla, kun mama jumppasi

 

Kun Joel oppi kävelemään, huomasin että hän selkeästi kaipaa liikuntaa. Löysin Joelille uusiksi harrastuksiksi sunnuntaisin Taaperojumpan ja keskiviikkoisin Temppuradan. Kumpikin harrastus oli täydellinen touhukkaalle esikoisellemme, joka nautti päästessään säntäilemään ympäriinsä pallon perässä ja erilaisia tehtäviä tehden. Vaatimuksena kumpaankin harrastukseen oli, että taapero osaa jo kävellä. Joel oppi vasta vuoden ja 4 kuukauden iässä kävelemään, joten olimme ensimmäiset tunnit mukana konttaamassa. Kävimme jumpassa vuoden, ja kun Joel täytti kolme vuotta aloitimme tanssiharrastuksen. Kerroinkin jo aiemmin, että Joel oli ainoa poika tanssitunnilla, mutta se ei onneksi häntä näyttänyt häiritsevän. Jatkoimme tanssia kuitenkin vain yhden syyslukukauden, sillä Joel ei suostunut jäämään saliin ilman minua tai isäänsä emmekä halunneet pakottaa häntä. En halua aiheuttaa pojilleni mitään traumaa liikunnasta tai muista harrastuksista, jotta he kokeilisivat aina yhtä innokkaasti uusia lajeja.

 

Joel 1,5-vuotiaana palloilemassa

 

Esikoisemme ensimmäinen ns. kunnon harrastus oli siis muskari. Hän aloitti vauvaryhmässä viiden kuukauden iässä, ja jatkaa itseasiassa nyt vielä 3-vuotiaana samassa ryhmässä. Leon aloitti puolivuotiaana samassa muskarissa, ja täytyy myöntää ettei muskari ole ehkä hänelle ihan sopivin harrastus. Leon ei malta pysyä hetkeäkään paikallaan, ja on kiinnostunut muskarissa soittimista tasan sen hetken kun saa ne käsiinsä. Leon rummuttelee tyytyväisenä heti ne saatuaan, ja hylkää rumpunsa kun olisi aika soittaa yhdessä.  Tästä syystä muskaritunnit tuntuvat aivan jumpalta Leonin kanssa, ja kaikki energiani menee siihen että saan Leonin jotenkin innostettua mukaan. Olenkin miettinyt, että olisikohan järkevää pitää välivuosi muskarista, koska en tiedä hyötyykö siitä tällä hetkellä kukaan. Muskarista on varmasti hyötyä pojille, mutta en tiedä oppiiko Leon tällä hetkellä siellä mitään. 3,5 -vuotias Joel käy jo yksin muskarissa (odotan toki ulkopuolella), ja pian hän pääsee valitsemaan mihin soittimeen aikoo erikoistua ja pääsee aloittamaan soitinmuskarin.

 

Koska Leon on hieman menevämpi kaveri kuin vilkkaana pitämäni Joel, ilmoitin Leonin juuri 1-2 vuotiaiden Capoeiraan. Capoeira on brasilialainen itsepuolustuslaji ja tanssi, ja vähän ihmettelin etukäteenmitä pieni Leon mahtaisi tunnilla tehdä. Olemme käyneet nyt kahdella tunnilla, ja Leon on aivan innoissaan. Kerrankin harrastus, jossa hän saa mennä niin lujaa kuin tahtoo. Tuntia vetää rastalettinen brasiliainen mies, jonka suurin fani Leon on. Hän konttasi jo ekalla tunnilla suoraan opettajan syliin, ja kikattaa kun opettaja laittaa häntä seisomaan käsillään, heittelee ilmassa ja kieputtelee kuperkeikkoja. Tosin opettajakin oli hieman ihmeissään kun pieni ei pysy yhtään paikallaan, ja lähtee heti paikalla etenemään kun hänet laskee maahan. Joel aloitti myös uuden harrastuksen nyt tammikuussa, kun ilmoitin hänet perheuimakouluun. Perheuimakoulussa koko perhettä ei opeteta uimaan, kuten nimestä voisi päätellä vaan aikuinen saa tulla lapsen mukaan altaaseen. Olisi ollut mahtavaa, jos olimme päässeet perheuintiin, jossa Leonille olisi järjestetty omaa puuhaa altaassa sillä aikaa kun Joel treenailee jo uimista. Valitettavasti nämä kurssit täyttyivät niin nopeasti, etten ehtinyt mukaan.

 

Capoeira on hauskaa, mutta rankkaa

 

Kriteerinäni poikien harrastuksille on ollut se, että ne ovat niin lähellä että pääsemme paikalle kävelemällä. Tämä ei tosin vielä ole karsinut mitään harrastuksia pois, sillä asumme Helsingissä. Alueellamme on vaikka mitä kerhoja ja muskareita, talomme vieressä sijaitsee luistelukenttä, jalkapallokenttä, ja lisäksi vielä leikkipuiston järjestämät maksuttomat ohjelmat. Kun Joel vielä muutaman vuoden kasvaa hän pääsee aloittamaan jalkapallon ja partion alle kilometrin päässä kodistamme. Joel tosin rakastaa musiikin lisäksi tanssimista, joten voi olla että joudun pian ilmoittamaan hänet hieman kauemmas tanssitunneille. En halua, että pojilla on liikaa harrastuksia, sillä haluamme viettää aikaa yhdessä iltaisin muutenkin kuin kentän laidalla.

 

Tarvitseeko mielestäsi tarhaikäinen harrastuksia?

3 kommenttia

  1. Nina kirjoitti:

    Mikäli lapsi itse kaipaa niitä/muita lapsia/ohjausta/vuorovaikutusta ulkoapäin. Oma lapseni 1,2kk harrastaa muskaria, tanssia ja sirkusta.

    • sormetsuuhun kirjoitti:

      Ai sirkusta on noin pienille? Se olisikin Leonille varmaan täydellinen harrastus! Niin kauan kuin lapsi ei ole päiväkodissa, niin harrastukset tulee meillä kyllä tarpeeseen 😀

  2. Nina kirjoitti:

    Joo sirkus on ihan loistava 😍😍😍👍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *