Hae
Nina ja minit

Irti sokeririippuvuudesta ja paluu kohtuukäyttäjäksi

Täydellinen suklaafondant, oi miten samettinen valuma

Olen päättänyt viettää sokerittoman elokuun. Kesän aikana makean mussuttelu on nimittäin saanut ihan uudet ulottuvuudet, ja olen hyvin todennäköisesti sokeririippuvainen. Jos ajattelee koko ajan kakkua, on selkeästi ongelmakäyttäjä. En onneksi ole koskaan välittänyt karkeista, eikä kaappini pursua irtokarkkeja tai keksejä. Ihanat leivokset, kakut, ja kunnon suklaa sen sijaan kutsuvat minut mussuttelemaan. Ravintoloissa mielestäni tärkein osa ateriaa on jälkiruoka. Niin tärkeä, että jätän usein alkuruoan tilaamatta varmistaakseni, että jaksan syödä jälkiruoan. Tykkään myös leipoa kakkuja, mutta tämä harrastus saa jäädä tauolle sokeritauon kanssa.

Jos ajattelee koko ajan kakkua, on ongelmakäyttäjä.

Miksi olen päättänyt lopettaa sokerinsyönnin kokonaiseksi kuukaudeksi, enkä vain vähentää? Jos en ole totaalilakossa, niin en aidosti muista, että sokerin syöntiä oli tarkoitus vähentää ja jatkan samaan tahtiin. Minulle toimii paremmin se, etten vain yksinkertaisesti ”saa” syödä yhtään sokeria. En ole tosin täysin ehdoton, saan kyllä syödä tuoreita hedelmiä. Ideana on, että pääsen tämän kuukauden aikana irti sokeririippuvaisuudesta, ja kahvihetki ilman kakkua ei tunnu aivan järjettömältä konseptilta. Kuukauden lakon jälkeen pystyn toivottavasti palaamaan sokerin kohtuukäyttäjäksi. Kohtuukäyttäminen tarkoittaa minulle suklaapalaa kauralaten kanssa, ja viikonloppuna jotain ihanaa kakkupalaa tai leivonnaista.
 

 

Motivaattorina sokerin vähentämiselle minulla ei toimi painonpudotus, sillä en usko että ainoastaan sokerin lopettamisella tippuisi ainakaan kiloa enempää. Ylimääräisestä, keinotekoisesta sokerista ei vain ole ihmiselle oikein mitään hyötyä. Isoin haitta sokerista on itselleni sen väsyttävä vaikutus. Sokeri piristää kyllä hetkellisesti, mutta väsyttää pidemmällä aikavälillä. Ja kahden pienen pojan äitinä, arvostan pirteyttä sokeria enemmän. Toinen sokerin haittapuoli, jonka yritän pitää mielessä on se, että sokeri tuhoaa kollageenia. Ja kollageenin vähentyminen vaikuttaa ihon kimmoisuuden vähenemiseen. Tämän seurauksena iho ohenee, ja siihen tulee ryppyjä (iik). Leidenin yliopiston ja Unileverin vuonna 2013 julkaisema tutkimus, kertoo että ihminen arvioidaan sitä vanhemman näköiseksi mitä korkeampi verensokeri hänellä on. Apua, tässä iässä ei enää huvita tuhota ihoaan muutaman makean hetken takia!
 

Jouduin heti 1. sokerittoman päiväni alussa tällaisen herkkuvitriinin eteen

Olen ollut ennen lapsia pisimpään sokeritauolla yhdeksän kuukautta. Muistelen vieläkin kaiholla miten pirteä olin nuo kuukaudet, ja heräsin aamuisin virkeänä. Ensimmäiset viikot olivat vaikeimmat, koska olin tuolloinkin tehnyt sokerin mussuttamisesta itselleni tilannesidonnaisen tavan. Muutaman kuukauden päästä ei edes kaivannut sokeria, ja hedelmät maistuivat mielettömän makeilta. Lopetin tuon sokerittomuuskauden kun aloin odottaa esikoistamme. Tällä hetkellä olen ollut vasta viisi päivää syömättä sokeria. On tilanteita, joissa kiusausta on vaikea vältää, mutta olen toistaiseksi onnistunut. Käyn usein kahviloissa, ja melkein tottumuksesta tilaan ihanan mantelicroissantin kauralaten kylkeen. Tällaisia arjen tapoja on vaikea, muttei onneksi mahdotonta muuttaa, kuten juuri lukemassani Power of habit -kirjassa julistetaan. Wish me luck!

 

Onko kohtalotovereita? Miten onnistutte välttämään herkkuja?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *