Hae
Ruokaturisti

Mitä opin kuopuksemme vauvavuodesta?

Kun odotin esikoistamme, sain työkavereiltani ja tuttaviltani jonkin verran neuvoja vauvavuoden varalle. Harva tuleva äiti kuitenkaan kuuntelee tai ainakaan muistaa muiden semiärsyttäviä, vaikkakin hyvää tarkoittavia neuvoja. Yksi neuvoista, jonka noudattamatta jättämistä itse jälkikäteen harmittelin oli, että tekisin itselleni jo ennen vauvan syntymää hyviä ruokia pakastimeen. Sieltä niitä olisi sitten kätevä sulattaa itselleen univelkaisena ja kiireisenä pienen vauvan äitinä. Tätä mahtavaa neuvoa en tosin noudattanut myöskään kuopuksen kohdalla, jos pakastimeen tekemiäni korvapuusteja ei lasketa. Kuopusta odottaessani en muista edes saaneeni enää lainkaan neuvoja, ilmeisesti ihmiset ajattelivat että minulla olisi jo toisen pojan kohdalla homma hanskassa.

 

 

Esikoisen vauvavuosi meni hujahduksessa ohi, enkä tiedostanut oppineeni juurikaan mitään. Stressasin montaa asiaa esikoisemme Joelin kanssa, joiden suhteen osasin ottaa Leonin kanssa paljon rennommin. Itse keksin kuitenkin muutaman seikan, minkä opin vasta kuopuksemme Leonin vauvavuoden loputtua kuukausi sitten. Alla kuopuksen vauvavuoden isoimmat ahaa-elämykseni, jotka olisin ehdottamasti halunnut tietää kun odotin vasta esikoistamme.

 

  1. Se on vain vaihe – Stressasin Joelin kanssa vaikka ja mitä, mutta loppujen lopuksi kyseessä oli aina jokin vaihe. Tiheän imun vaihe, neljän kuukauden hulinat, vierastamisen vaihe, you name it. Leonin kanssa tiesin, että vaiheet menevät pian ohi, ja nurkan takana odottaa jo seuraava.
  2. Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos – Jos vauva nukkuu hyvin nyt, ei välttämättä nuku viikon päästä. Ja jos vauva ei ikinä nukahda vaunuihin, hän saattaa seuraavalla viikolla nukahtaa ainoastaan vaunuihin. Pieni vauva kehittyy niin nopeata vauhtia, ettei äidin auta kangistua kaavoihin.
  3. Vauva löytää kyllä rytminsä – Yritin luoda esikoisellemme rytmiä alusta asti, ja pidin tiukasti kiinni luomastamme rytmistä. En  luonut Leonille samalla tavalla päivärytmiä, vaan hän ihan puolivahingossa mukautui hyvin muun perheen rytmiin.
  4. Ne on ne hampaat – Jos yli 5 kk ikäinen vauva vaikuttaa kipuilevalta, kyse on todennäköisesti taas hampaista. Olin Joelin kanssa aina kuukauden välein ihan pulassa, että onko hän sairaana vai mikä hätänä. No, ne oli tosiaan ne hampaat ja tämän pidin Leonin kanssa mielessä.
  5. Jokainen vauva on erilainen – Nukutin esikoisemme aina rinnalle, ja hän ei muualle enää vauvavuoden lopulla nukahtanutkaan. Vannoin, etten opettaisi seuraavaa vauvaamme samaan unitriggeriin. No, laiskuus voitti ja nukutin Leonin usein rinnalle. Mutta ihme ja kumma, hän nukahtaa myös itsekseen sänkyyn, vaunuihin ja auton turvakaukaloon. Sama kasvatus siis, mutta eri lopputulos. Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimikaan sinun kullanmurulle.
  6. Vauvat kehittyvät omassa tahdissaan – Esikoisen kanssa tiesin tarkalleen minkä ikäisenä opitaan kääntymään vatsalta selälleen, koska ryömitään, kontataan ja milloin nukutaan läpi yön. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla edistänyt Joelin kehitystä, joten murehdin näitä aivan turhaan. Suurin osa lapsista oppii kuitenkin kävelemään ja puhumaan jossain vaiheessa, siksi en jaksanut enää stressata, jos naapurin vauva konttasi ennen Leonia.
  7. Listan lopettaa todellinen klisee, mutta vauvavuosi ihan oikeasti menee todella nopeasti ohi. Yritin Leonin vauvavuoden kohdalla pysähtyä nauttimaan joka hetkestä. Vaikka pidin itseni melko kiireisenä, muistutin itselleni, että tällä hetkellä tärkein ja samalla palkitsevin tehtäväni on olla vauvani kanssa. Yhtä nopeasti se vauvavuosi tuntui silti menevän ohitse, mutta minua ei jäänyt tällä kertaa kaduttamaan mikään.

 

Jotkut vauvat vaan nukkuvat paremmin kuin toiset

mikä sinut yllätti kuopuksen vauvavuodessa?

 

2 kommenttia

  1. Tinde kirjoitti:

    Tää oli ihana! ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *