Apua, vauva liikkuu ja nopeasti!
Leon on ollut varsinkin veljeensä verrattuna todella helppo ja rauhallinen vauva. Vauvavuoden alkukuukaudet olivat todella rauhallisia, ja olimme todella paljon päivisin vauvan kanssa liikenteessä. Leon viihtyi hyvin vaunuissa, ja kulki hyvin mukana kaupungilla lounastamassa ystävieni kanssa. Söimme mieheni kanssa jopa romanttista hääpäiväillallista Brondassa Leonin nukkuessa vaunuissa pöytämme vieressä. Tämä vauvavuoden odottamaton rauha alkoi säröilemään ensimmäisen kerran kun Leon oppi konttaamaan kahdeksan kuukauden iässä. Yhtäkkiä vauvaa ei voinutkaan enää jättää tutkimaan lelujaan leikkimatolle, sillä hänet löysi nopean keittiössä käynnin jälkeen toiselta puolelta asuntoa.
Juuri kun olin tottunut siihen, että talossa on taas ympäriinsä konttaava vauva ja oppinut sulkemaan turvaportit, niin Leon otti jo seuraavan kehitysaskeleen. Leon kapusi tarmokkaasti mitä tahansa huonekalua vasten seisomaan ja horjui tyytyväisenä. Tukikohdaksi kelpasi valitettavasti myös hutera juniortuoli, veljen autotalo ja kevyt lehtikori. Leon piti minut kiireisenä hereillä oloaikansa roikkumalla erinäisissä kulmissa, ja tilanne vaati minut usein pelastamaan hänet pulasta.
Nyt olemme siinä vaiheessa, että Leon kruisailee sohvaa tai pöytää pitkin tarmokkain askelin pitäen samalla käsillään kiinni. Hänestä on tullut jo melko nopea, mutta saattaa silti välillä pyllähtää jos huomio kiinnittyy esimerkiksi ohikävelevään kissaan. En tiedä mikä meidän Brion kävelyvaunussa on vialla, mutta se on niin kevyt että se lähtee Leonin alta kun hän yrittää kävellä sen kanssa. Olen laittanut vaunuun kirjoja painoiksi, muttei se tunnu juurikaan auttavan. Leon on ratkaissut ongelman rekrytoimalla minut tai isänsä kävelyttämään häntä ympäri asuntoamme.
Banaanilettukakku – Sokeriton eli synnitön herkku
Vietin elokuussa sokerittoman kuukauden päästäkseni eroon kesän aikana kehittämästäni sokeririippuvuudesta. Minulla sokerin syöminen oli tosin tilannesidonnaista, eli nimenomaan tapa. Siksi päätin, että jotta voin olla syömättä sokeria, niin tästä herkuttelun tavasta pitää ensiksi päästä eroon. Pitämäni sokeriton kuukausi auttoi tähän hyvin, ja luomani mielen automaatiot karisisivat. Olen palannut sokerin kohtuukäyttäjäksi, ja olen ottanut lauantain päiväksi jolloin voin hyvillä mielin syödä palan porkkanakakkua. Minua haastateltiin juuri Helsingin Sanomiin tästä sokerikoukustani, ja miten pääsin siitä irti. Juttua varten kuvattiin myös keittiössäni vauvan banaaniletuista tekemäni yhden ihmisen kakku. Kakku näytti niin herkulliselta kuvaajan ottamissa kuvissa, että ajattelin jakaa reseptin kanssanne. Niille teistä, jotka olette jo kokkailleet reseptilläni vauvan banaanilettuja, tässä reseptissä ei ole juurikaan mitään uutta kuin niiden kokoaminen kauniiksi kakuksi.
(Vauvan) banaanilettukakku
Mitä tarvitset:
Banaaniletut:
– 1 dl kauramaitoa (aikuisella käy myös lehmänmaito)
– 0,75 dl vehnäjauhoja
– 1 kananmuna
– 1 banaani muussattuna
– 1tl Ceylon-kanelia (aikuiselle käy ihan normaalikin kaneli)
– Kookosöljyä paistamiseen
Koristeluun:
– Sokeriton & suolaton maapähkinävoi, esim. Amona
– Sokeroimaton turkkilainen jugurtti
– Puolikas banaani ja marjoja
Vaiheet:
1. Vispaa kananmuna, vehnäjauhot ja kauramaito kulhossa tasaiseksi seokseksi.
2. Sekoita mukaan Ceylon-kaneli ja banaanimuussi.
3. Anna taikinan tekeytyä noin 15 min.
4. Paista letut kookosöljyssä kummaltakin puolelta kunnes kullanruskeita.
5. Ota yksi lettu, ja sivele sille maapähkinävoita ja muutama banaaniviipale. Toista sama kunnes olet pinonnut 8 lettua torniksi.
6. Kuorruta banaanikakku jämäkällä, maustamattomalla jugurtilla tai sokertoimattomalla kermavaahdolla.
7. Koristele kakku lopuksi mustikoilla, vadelmilla tai mansikoilla.
8. Ota haarukka ja veitsi käteen, ja nauti ihanan synnittömästä kakustasi!
Tsemppiä kaikille teille, jotka kamppailette sokerin kanssa!