Hae
Nina ja minit

Miten kävi päätöksen olla antamatta lapsille älylaitetta käteen?

Päätimme jo ennen esikoisemme syntymää, että yritämme välttää iPadin tai kännykän antamista lapsillemme mahdollisimman pitkään. Eihän meilläkään sellaisia ollut, piirretyt katsottiin telkkarista ja pelejä pelattiin vain laudalla. Vähän meitä jo silloin nauratti tuo lapsettomien tekemä periaatteellinen päätös, kun meillä ei vielä ollut pikkulapsiarjesta minkäänlaista käsitystä. Olin kuitenkin nähnyt kuinka alle kaksivuotiaalle annettiin padi käteen potalla, ruokapöydässä ja automatkoilla. Pieni tuijotteli näyttöä lasittunein katsein ymmärtämättä juuri mitään, ja päätin silloin etten halua totuttaa tulevaa lastani ruudun eteen. On tutkittu, ettei alle 1,5-vuotiaiden tulisi katsoa televisiota tai älylaitteita, sillä he eivät vielä ymmärrä lainkaan näkemäänsä, mutta se vaikuttaa negatiivisesti puheen oppimiseen ja lyhytaikaiseen muistiin (lähde). On melko mahdotonta välttää sitä, ettei Leon olisi katsellut televisiota kun isoveli katsoo Pikku-Kakkosen päivittäin, mutta olen yrittänyt etten pidä televisiota päällä kun olemme kahdestaan päivisin kotona.

 

 

Esikoisemme on nyt 3,5-vuotias, eikä hän ole vielä koskaan käyttänyt iPadiamme. Olemme ladanneet yhden Dublo-pelin mieheni kännykkään, ja Joel pelaa sitä tilanteissa, joissa joutuu istumaan kauan paikoillaan. Yksi tällainen tilanne on kun hän odottaa ravintolassa nälkäisenä ruokaansa kohtuuttoman kauan. Olemme tarkoituksella ladanneet vain yhden pelin, eikä hän ole tässä parin vuoden aikana siihen kyllästynyt, koska pelaa sitä äärimmäisen harvoin. En kuitenkaan koe rajoittavani esikoisemme ruutuaikaa turhaan, sillä hänellä ei ole sellaista konseptia lainkaan. Joel ei ole tottunut istumaan ruudulla, joten hän ei osaa kaivatakaan sitä. Hän on päiväkodissa pelannut padilla jotain opetuspeliä, mutta ei ole koskaan pyytänyt sitä kotona. Leon ei ole koskaan myöskään räpläillyt älylaitteita, vaikka onkin kännykästäni äärimmäisen kiinnostunut. Näppäinlukkoni takaa kuitenkin sen ettei hän pääse näyttökuvaa pidemmälle.

 

 

Kun aloin odottamaan kuopustamme, ajattelin että nyt sitten alkaa ne ajat kun on pakko lätkäistä Joelille ruutu käteen, että saa vaihdettua pienemmän vaipat. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan olemme melko kiitettävästi pysyneet päätöksessämme vältää ruutujen edessä istuskelua. Tiedän, että tämä muuttuu viimeistään kun Joel menee kouluun, mutta haluan taata hänelle mahdollisimman aktiivisen lapsuuden, leikkien ja liikkuen. Toivon, että lapseni mielummin piirtäisivät, katselisivat kirjoja tai rakentelisivat palapelejä. Tiedän, että näitä kaikkia voi tehdä myös puhelimella tai padilla, mutta en itsekään tykkää lukea kirjoja ruudulta, ja sininen valo vaikuttaa unen laatua heikentävästi kaiken ikäisillä.

 

Kuulostaako ihan hullulta? Onko muita amish-henkisiä vanhempia?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *