Hae
Ruokaturisti

Ainoasta lapsesta esikoiseksi yhdessä yössä

 

Ainokaiseni <3

 

Olimme todella tiivis kolmen hengen perhe viime vuoden marraskuuhun asti, jolloin Joelin pikkuveli Leon syntyi. Joel oli tällöin 2 vuotta ja 2 kuukautta. Veljensä syntymään asti Joel oli tottunut kummankin vanhempansa jakamattomaan huomioon. Marraskuisena aamuna kaikki muuttui kun vanhemmat toivat kotiin pienen, ruttuisen vauvan, joka vaatii myös vanhempien hoivaa. Joel oli innokas tutustumaan uuteen tulokkaaseen, ja katseli häntä ujosti ihaillen. Vielä hetki sitten pieneltä tuntunut poikamme näytti jättiläiseltä tuoreen pikkuveljensä vierellä. Muistutimme itseämme, että Joel on vielä aivan yhtä pieni taapero kuin pari päivää sitten, ja tarvitsee edelleen jakamatonta huomiotamme ja syliämme. Joel oli varmasti alussa hämillään, kun vauvaan ei saanut suunnilleen edes koskea, sillä Joel ei osannut säädellä kehonpainoaan kumartuessaan pussaamaan vauvaa. Lisäksi mama sulkeutui vauvan kanssa pitkäksi aikaa aina huoneeseen maidottelemaan, eikä Joel päässyt mukaan.

 

Kaksi pientä poikaa kotisohvalla

 

Joelin uhmaikä alkoi tuona samana päivänä kun toimme Leonin sairaalasta kotiin. Olin jo kuvitellut, ettei aina niin kiltistä Joelista edes tulekaan uhmaikäistä. Yhtäkkiä meidän ainosta lapsestamme oli kuitenkin tullut uhmainen isoveli. Tuntui, että Joel oli oppinut yhden sairaalassa vietetyn yön aikana sanan EI, ja siitä oli myös tullut hänen lempisanansa. Ensimmäiset päivät vastasyntyneen ja uhmaisen taaperon kanssa eivät menneet ihan kuin olisimme toivoneet. Emme osanneet kohdata uhmaikäistä oikein, emmekä ymmärtäneet mistä uhmassa oli kyse. Luimme aiheesta lisää, ja ennakoimme tilanteita jotka vaikuttivat erityisen hankalilta Joelille. Vaikkei uhmaa tärkeänä kehitysvaiheena voi kokonaan sivuttaa, loimme käyttäytymismalleja jotta pääsemme kaikki hieman helpommalla. Lisäksi järjestimme kahdenkeskistä aikaa meidän kummankin kanssa, ja yritimme osallistaa esikoistamme vauvan hoitoon mahdollisimman paljon. Tärkeintä oli, että Joel tiesi olevansa aivan yhtä tärkeä meille kuin ennen vauvan syntymää, ja että hän pystyi luottamaan siihen, että rakastamme häntä aivan yhtä paljon vaikka hän miten uhmaisi. Uskon, että hoidimme Leonin tulon uhmaikäisen perheeseen melko hyvin, eikä Joel missään vaiheessa osoittanut negatiiviisia tunteita vauvaa kohtaan.

 

 

Joel täytti juuri kolme vuotta, ja Leon on 10 kuukauden ikäinen. Joelin uhma on alkanut helpottamaan, ja tulee esille vain jos hän on todella nälkäinen tai väsynyt. Pojat ovat viimein alkaneet leikkimään yhdessä, ja heidät uskaltaa jo hetkeksi päästää keskenään pois näköpiiristä. Joel on jopa avannut huoneensa ovet Leonille, ja sanoo usein, että Leon saa tulla katsomaan junarataa. Saa nähdä sulkeutuvatko huoneen ovet uudelleen, kun Leon oppii kävelemään ja yltää sen myötä kaikkiin Joelin leluihin. Nyt olemme todella tiivis nelikko, ja olen todella tyytyväinen perhedynamiikkaamme. Joelista on kehkeytynyt maailman paras isoveli, joka rakastaa kovasti pikkuveljeään. Tunne on selkeästi molemminpuolinen. Kukaan ei saa Leonia kikattamaan yhtä kovasti kuin hänen isoveljensä, eikä kenenkään kotiinpaluu saa aikaan yhtä iloista hihkuntaa. Joel juoksee päiväkodista tullessaan sisälle ja kysyy heti missä Leon on, vauvan kuuluu nimittäin aina saada pusu kun Joel tulee kotiin.

 

Lue myös vinkkimme uhmaikäisen kanssa selviytymiseen. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *