Hae
Nina ja minit
Kaupallinen yhteistyö

SlipStop tossut uimahallista sisäleikkipuistoon

Kaupallinen yhteistyö: SlipStop

Olet varmaan kuullut ohuista, sukkaa muistuttavista tossuista, joita voi käyttää leikkipuistossa, uidessa tai vaikkapa tarhatossuina? Kysessä on SlipStop tossut, joiden puuttumista elämästämme aina harmittelin kun olimme uimahallissa. Sain suureksi ilokseni muutama viikko sitten SlipStopilta testiin nämä ohuet, hengittävät tossut itselleni ja pojille. Slipstop tossut on tehty polyamidista ja elastaanista, ja ne tuntuvat samalta materiaalilta kuin uimapuku. Tossujen pohja on paksumpi ja liukumaton. Tossuja on tooodella monella eri ihanalla kuosilla, ja valinta olikin todella vaikeaa. Aikuisille on myös mustia, ja tummansinisiä tossuja, jotka näyttävät ihan sukalta ja ne on hieman helpommat yhdistää muihin vaatteisiin.

 

 

Joel valitsi itselleen värikkäät hait mustalla pohjalla (Snob-tossut).  Valitsin Leonille samaan merihenkiseen teemaan suloiset meduusat valkoisella pohjalla (Medusa-tossut), ja itselleni poikien teemaa mukailevat harmaat pikkukaloja vilisevät Gentle-tossut. Koska kyseessä on tossut, kokoa valitessa ei tarvitse jättää saman verran liikkumavaraa kuin kenkiä hankkiessa. Siksi otin Joelille koon 24-26, vaikka hän käyttää kengissä kokoa 26. Leonille otin koon 21-23, hänen kengännumeronsa on 22 ja näissä jäi vielä pikkasen kasvunvaraa. Ei kannata kuitenkaan valita liian isoja tossuja, ettei niihin kompastu juostessa.

 

 

SlipStop tossuja voi käyttää oikeastaa missä tahansa: leikkipuistossa, päiväkodissa, harrastuksissa, sisäleikkipuistoissa, vieraillessa ja jopa uidessa. Käyn Joelin kanssa perheuimakoulussa, ja halusin meille tossut mukaan. En yhtään pidä ajatuksesta, että kävelisimme paljain jaloin uimahallissa. SlipStopin etuna muihin tossukoihin on myös se, ettei niitä tarvitse ottaa altaassa pois jalasta. Tossut ovat niin ohuet, ettei niitä edes huomaisi jalassa ellei katsoisi alas. Tossuissa on liukumaton pohja, joka tekee niistä erityisen käytännölliset pienen vilkkaan pojan kanssa uimahallissa ollessa.

 

 

Pojat ovat käyttäneet tossujaan tähän mennessä uimahallin lisäksi sisäliikuntapuistossa, leikkipuistossa, laivan leikkihuoneessa ja muskarissa. Tossut ovat olleet ahkerassa käytössä, eikä niissä näy vielä käytön jälkiä. Olen pessyt tossut aina käsin lämpimällä vedellä uinnin jälkeen, ja pojat pitävät niissä yleensä sukkia. Suosittelen tossuja kaikille, ne ovat hurjan käytännölliset, kivan näköiset ja pojat tykkäävät pitää niitä jalassa.

 

Kiipeilykin onnistuu SlipStopit jalassa

Joko teillä on SlipStopit?

 

Ps. Instagram-tililläni on käynnissä arvonta, jossa voit voittaa SlipStopit itsellesi. Käy osallistumassa la 9.3 mennessä!

 

Onko pienten lasten harrastuksista mitään hyötyä?

Esikoisen vauvavuotena tuntui, että kaikilla muilla on jo hirveästi harrastuksia. Me olimme ilmoittautuneet ainoastaan muskariin, jonka lisäksi kävimme silloin tällöin kuntosalini vauvajumpassa.  En koskaan ymmärtänyt vouhotusta vauvauinnista, ja ilmoittauduimme mukaan vasta kun Joel oli jo 10-kuukautinen ja ehdimme käymään siellä vain 2 kuukautta. En kokenut, että olisimme menettäneet mitään sillä pienemmät vauvat vain itkivät ennen ja jälkeen uinnin, eivätkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta näyttäneet nauttivat itse uimisestakaan. Tämän takia emme ole  myöskään kokeilleet Leonin kanssa vieläkään uimista.

 

Vauvajumpassa sai chillailla, kun mama jumppasi

 

Kun Joel oppi kävelemään, huomasin että hän selkeästi kaipaa liikuntaa. Löysin Joelille uusiksi harrastuksiksi sunnuntaisin Taaperojumpan ja keskiviikkoisin Temppuradan. Kumpikin harrastus oli täydellinen touhukkaalle esikoisellemme, joka nautti päästessään säntäilemään ympäriinsä pallon perässä ja erilaisia tehtäviä tehden. Vaatimuksena kumpaankin harrastukseen oli, että taapero osaa jo kävellä. Joel oppi vasta vuoden ja 4 kuukauden iässä kävelemään, joten olimme ensimmäiset tunnit mukana konttaamassa. Kävimme jumpassa vuoden, ja kun Joel täytti kolme vuotta aloitimme tanssiharrastuksen. Kerroinkin jo aiemmin, että Joel oli ainoa poika tanssitunnilla, mutta se ei onneksi häntä näyttänyt häiritsevän. Jatkoimme tanssia kuitenkin vain yhden syyslukukauden, sillä Joel ei suostunut jäämään saliin ilman minua tai isäänsä emmekä halunneet pakottaa häntä. En halua aiheuttaa pojilleni mitään traumaa liikunnasta tai muista harrastuksista, jotta he kokeilisivat aina yhtä innokkaasti uusia lajeja.

 

Joel 1,5-vuotiaana palloilemassa

 

Esikoisemme ensimmäinen ns. kunnon harrastus oli siis muskari. Hän aloitti vauvaryhmässä viiden kuukauden iässä, ja jatkaa itseasiassa nyt vielä 3-vuotiaana samassa ryhmässä. Leon aloitti puolivuotiaana samassa muskarissa, ja täytyy myöntää ettei muskari ole ehkä hänelle ihan sopivin harrastus. Leon ei malta pysyä hetkeäkään paikallaan, ja on kiinnostunut muskarissa soittimista tasan sen hetken kun saa ne käsiinsä. Leon rummuttelee tyytyväisenä heti ne saatuaan, ja hylkää rumpunsa kun olisi aika soittaa yhdessä.  Tästä syystä muskaritunnit tuntuvat aivan jumpalta Leonin kanssa, ja kaikki energiani menee siihen että saan Leonin jotenkin innostettua mukaan. Olenkin miettinyt, että olisikohan järkevää pitää välivuosi muskarista, koska en tiedä hyötyykö siitä tällä hetkellä kukaan. Muskarista on varmasti hyötyä pojille, mutta en tiedä oppiiko Leon tällä hetkellä siellä mitään. 3,5 -vuotias Joel käy jo yksin muskarissa (odotan toki ulkopuolella), ja pian hän pääsee valitsemaan mihin soittimeen aikoo erikoistua ja pääsee aloittamaan soitinmuskarin.

 

Koska Leon on hieman menevämpi kaveri kuin vilkkaana pitämäni Joel, ilmoitin Leonin juuri 1-2 vuotiaiden Capoeiraan. Capoeira on brasilialainen itsepuolustuslaji ja tanssi, ja vähän ihmettelin etukäteenmitä pieni Leon mahtaisi tunnilla tehdä. Olemme käyneet nyt kahdella tunnilla, ja Leon on aivan innoissaan. Kerrankin harrastus, jossa hän saa mennä niin lujaa kuin tahtoo. Tuntia vetää rastalettinen brasiliainen mies, jonka suurin fani Leon on. Hän konttasi jo ekalla tunnilla suoraan opettajan syliin, ja kikattaa kun opettaja laittaa häntä seisomaan käsillään, heittelee ilmassa ja kieputtelee kuperkeikkoja. Tosin opettajakin oli hieman ihmeissään kun pieni ei pysy yhtään paikallaan, ja lähtee heti paikalla etenemään kun hänet laskee maahan. Joel aloitti myös uuden harrastuksen nyt tammikuussa, kun ilmoitin hänet perheuimakouluun. Perheuimakoulussa koko perhettä ei opeteta uimaan, kuten nimestä voisi päätellä vaan aikuinen saa tulla lapsen mukaan altaaseen. Olisi ollut mahtavaa, jos olimme päässeet perheuintiin, jossa Leonille olisi järjestetty omaa puuhaa altaassa sillä aikaa kun Joel treenailee jo uimista. Valitettavasti nämä kurssit täyttyivät niin nopeasti, etten ehtinyt mukaan.

 

Capoeira on hauskaa, mutta rankkaa

 

Kriteerinäni poikien harrastuksille on ollut se, että ne ovat niin lähellä että pääsemme paikalle kävelemällä. Tämä ei tosin vielä ole karsinut mitään harrastuksia pois, sillä asumme Helsingissä. Alueellamme on vaikka mitä kerhoja ja muskareita, talomme vieressä sijaitsee luistelukenttä, jalkapallokenttä, ja lisäksi vielä leikkipuiston järjestämät maksuttomat ohjelmat. Kun Joel vielä muutaman vuoden kasvaa hän pääsee aloittamaan jalkapallon ja partion alle kilometrin päässä kodistamme. Joel tosin rakastaa musiikin lisäksi tanssimista, joten voi olla että joudun pian ilmoittamaan hänet hieman kauemmas tanssitunneille. En halua, että pojilla on liikaa harrastuksia, sillä haluamme viettää aikaa yhdessä iltaisin muutenkin kuin kentän laidalla.

 

Tarvitseeko mielestäsi tarhaikäinen harrastuksia?