Hae
Ruokaturisti

Maitomonsterista hampaattomaksi sormiruokailijaksi

Tänään on tasan kaksi viikkoa siihen, kun pienen pieni Leon aloittaa kiinteät sormiruokailun muodossa. Vähän mietityttää, mihin tämä aika on mennyt. Miten maman minimaitomonsteri voi olla jo valmis syömään ihan isojen ihmisten ruokaa?!? Eihän sillä raukalla ole vielä edes yhtään hammasta, vaikka isoveljellä oli jo kaksi tässä 5,5 kuukauden iässä. Kuten ”Maitodietiltä suoraan sormiruokailuun” kirjoituksessani kerroin, Leon aloittaa kiinteiden syömisen sormiruokailun muodossa, aivan isoveljensa sormenjäljissä. Aloitimme kiinteät sormiruokailulla Joelin ollessa viikon päälle kuusi kuukautta. Meillä sujui Joelin kanssa sormiruokailu mainiosti, ja hänestä on kasvanut ennakkoluuloton ruokaa rakastava taapero ? Niinpä haluamme noudattaa samaa hyväksi havaittua kaavaa myös kuopuksen kanssa. Tähän asti olemme menneet Leonin kanssa siis pelkällä maidolla, ja kuuden kuukauden täysimetystavoitteeni täytyttyä aloitamme sormiruokailun.

 

 

Sormiruokailun voi aloittaa kun vauva osaa istua itse tuettuna, ja on kiinnostunut viemään ruokaa suuhunsa. Tämä on yleensä se ikä, jolloin biologisesti kiinteiden aloittaminen on luontevaa ja vauvalla on valmiudet syödä itse. Kuuden kuukauden iässä vauva on jo valmis itse syömään ja tutkimaan uusia makumaailmoja. Sormiruokailussa vauva syö itse omin sormin omaan tahtiinsa, mitä haluaa ja niin paljon kuin itse haluaa. Leon osaa jo istua tuettuna syöttötuolissa, ja meinasi eilen jo iskänsä kädestä viedä croissantin. Uskon, että Leon on siis valmis ja päästään aloittamaan kahden viikon päästä suunnitellusti. Ehkä ne ekat hampaatkin sieltä vielä tupsahtaa siihen mennessä 😀

Vaikka esikoinen olikin sormiruokailja, on myös meidän vanhempien aika valmistautua tulevaan. Kahdessa vuodessa unohtuu miten sormiruokailu ihan käytännössä aloitetaan ja mitä ruokia olisi hyvä tarjota ihan ensimmäisinä viikkoina. Aion ainakin lukaista uudelleen läpi ”Omin sormin suuhun” (Gil Rapley & Tracey Murkett, 2010) kirjan neuvot kiinteiden aloitukseen sormiruokailulla, sillä meillä jää sosevaihe kokonaan välistä. Kirjan mukaan ruokailemaan valmis vauva ei tarvitse soseita missään vaiheessa. Tosin toki jotkut perheet joutuvat aloittamaan kiinteät painon kehityksen, refluksin tai ennenaikaisuuden takia jo aiemmin. Mutta onneksi voi myöhemmin vielä siirtyä sormiruokailuun 🙂

Kakominen on luonnollinen reaktio, jonka avulla vauva oppii säätelemään ruuan kulkua. Vauvoilla kakomisrefleksi on jo kielen keskiosassa, paljon edempänä siis kuin isommilla lapsilla.

Minun ja mieheni pitää myös vielä kerrata ensiaputaitomme, sillä etenkin sormiruokailijoiden vanhempien tulee osata poistaa vieraat esineet eli ruoanpalat vauvan henkitorvesta. Tosin ensiapukurssin pitäisi olla pakollinen aivan jokaiselle vanhemmalle. Moni vanhempi pelästyy vauvan kakomista turhaan. Se on luonnollinen reaktio, jonka avulla vauva oppii säätelemään ruuan kulkua. Vauvoilla kakomisrefleksi on jo kielen keskiosassa, paljon edempänä siis kuin isommilla lapsilla. Vauva tarvitsee vanhempiensa apua ruuan poistamiseen nielusta, jos hän on hiljaa ja vaikuttaa hätääntyneeltä, ei silloin kun hän kakoo. Meillä Joel ei edes kakonut kertaakaan, mutta kaikkeen pitää varautua. Annoin pari viikkoa sitten vinkkejä sormiruokailun aloittamisesta Vauva-lehdelle, lue myös ne.
 

 

Viikonlopun Lapsimessutkin osuvat meidän kiinteiden aloituksen kanssa samaan aikaan kivasti, sillä aion sieltä ostaa Leonille ainakin sormiruokailualustan ja muutaman pitkähihaisen syöttöpaidan. Ja nyt kun sormiruokailu on vielä suositumpaa kuin pari vuotta sitten, messuilta löytyy varmasti kaikkea uutta kivaa härpäkettä sormiruokailijoille mistä en osannut esikoisen kanssa vielä edes uneksiakaan!
Tervetuloa seuraamaan pian Leonin matkaa pieneksi kulinaristiksi! Tulen jakamaan kanssanne kokemuksiamme, reseptejä ja suloisen sottaisia kuvia 🙂

 

 

Vauvan vyöhyketerapia – Meidän kokemuksemme

Esikoisemme Joel oli melko itkuinen ja tyytymätön vauva, etenkin Leoniin verrattuna. Jouduimme aina hytkyttelemään häntä sylissä saadaksemme hänet nukahtamaan. Hän itki monta tuntia vuorokaudessa, mutta onneksi hänellä ei ollut varsinaista koliikkia. Refluksikin jätetiin pois laskuista. Selkeästi Joelia väänsi mahasta, ja yritin aina hieroa sitä. Ainoa minkä huomasin selvästi vähentävän hänen itkuisuuttaan oli se kun lopetin maitotuotteiden käytön. Onneksi nykyään on niin ihania vegaanisia aitotuotteita, ettei kukaan edes maitoa kaipaakaan! Olin kuullut, että vyöhyketerapiasta saattaisi olla apua Joelin tukalaan oloon ja siitä johtuvaan itkuisuuteen. Päätin kokeilla josko Vauvan vyöhyketerapia toisi helpotuksen myös meidän viiden kuukauden ikäiselle. Googlettelin hieman, ja löysin Vallilassa omaa hoitolaa pitävän AnneVuotarin. Varasin heti samalle viikolle ajan, ja menimme Joelin kanssa vyöhyketerapiaan avoimin mielin.

Vauvan vyöhyketerapia

Anne kertoi, että hänellä on paljon kokemusta vauvoista asiakkaina. Hän kertoi, että vauvat useasti rentoutuvat hoidon aikana ja saattavat nukkua sen jälkeen oikein kunnon päikkärit. Joel nukkui aina vain kerrallaan tasan 29 minuuttia, joten kuulosti hyvältä 🙂 Muistan, että ensimmäisen kertamme jälkeen Joel tosiaan nukkui kokonaisen tunnin. Ehkä tämä oli yksi syistä miksi kävimme Joelin kanssa kerran kuukaudessa Annen luona tästä lähtien. Lopetimme vyöhyketerapiassa käymisen vasta kun Joel aloitti päiväkodin hieman vaille 2-vuotiaana. Tässä vaiheessa hän oli jo melko vilkas kaveri, eikä oikein jaksanut pysyä paikoillaan hoidettavana.

Kun sain Leonin, minulle oli ihan selvää että käyn myös hänen kanssaan Annen luona. Kävimme ensimmäisen kerran kun Leon oli vasta 1,5 kuukautta. Aloitimme siis paljon aiemmin kuin Joelin kanssa. Vaikka Leon on niin ihanan tyytyväinen ja hyväntuulinen vauva, häntä vaivasi myös ilmavaivat. Yksi vyöhyketerapiakerta kestää puoli tuntia, ja Leon nauttii selkeästi joka minuutista. Anne hieroo aina kämmenet, jalkapohjat, korvan pisteet ja vatsan alueen. Leon on aina hoidon ajan tyytyväisenä hoitopöydällä, mutta Joel oli usein hoidon ajan sylissäni.

 

”80-90 prosenttia vauvoista saa vyöhyketerapiasta helpotusta vaivoihin ja usein oireet poistuvat kokonaan”, arvioi Anne Vuotari.

 

 

Annen luona on aina kiva käydä, ja hänen kanssaan voi rupatella vaikka mistä samalla kun hän hoitaa Leonia. Juttelin Annen kanssa vyöhyketerapiasta enemmän viime viikolla, kun kävimme Leonin kanssa taas vyöhyketerapiassa. Hän kertoi, että yleisimmät syyt miksi vanhemmat tuovat vauvansa hänen hellään hoitoonsa on koliikki, unihäiriöt, vatsanväänteet ja yleinen itkuisuus. Vyöhyketerapian voi aloittaa jo 3-4 viikon iässä. Yleensä 3 hoitokertaa riittää, mutta itse tykkään käydä joka kuukausi sillä uskon, että Joelin itkuisuus hieman väheni ja hän nautti hoidosta. Leonin kanssa käyn enemmän ennaltaehkäisevästi, ja voi olla että lähestyvä kiinteiden aloitus vaatiikin vyöhyketerapiaa. Leon nauttii tosiaan hoidosta ihan silminnähden. Hoidon jälkeen juomme aina maitohuikat hoitolassa, ja Leon saa nukahtaa vaunuihin tyytyväisenä.

 

”Suolisto-oireiden lisäksi vyöhyketerapialla voidaan hoitaa vauvojen kohdalla esimerkiksi allergioita ja unihäiriöitä. Se voi auttaa myös syntymätraumasta toipumisessa, kehon hahmottamisessa ja liikkumaan oppimisen vaikeuksissa”, Anne kertoi.

 

Olen miettinyt tätä ”syntymätraumateoriaa”. Jokainen aikuinenkin kuulemma kantaa kehossaan mukana traumoja omasta syntymästään, ja niitä työstetään usein erinäisissä terapioissa. Syntymä on vauvalle aina hieman traumaattinen tapahtuma, kun vauva joutuu nopeasti tuntemastaan ihanasta, lämpöisestä paikasta kovaääniseen, kirkkaaseen maailmaan.Mutta jotkut syntymät ovat traumaattisempia. Joelin syntymä kesti ikuisuuden, ja hänen napanuoransa oli kiertynyt kaulan ympärille. Lapsivesi oli vihertävää, eli hän oli selkeästi stressaantunut. Leonin synnytys taas meni täydellisesti, ilman kivunlievitystä. Joel oli todella itkuinen ja tyytymätön vauva, kun taas Leon on herra Aurinkoinen koko ajan ja itkee kerrallaan n. 5 minuuttia. Meidän poikien kohdalla syntymätraumateoria pitää täysin paikkansa. Vyöhyketerapialla hoidetaan myös näitä syntymätraumoja, ja Joel on nykyään iloinen, ihana taapero. Kuka tietää kuinka suuri osa tästä on vyöhyketerapian ansiota?

 

millaisia kokemuksia teillä on vyöhyketerapiasta?