Hae
Nina ja minit
Kaupallinen yhteistyö

Valmiina sormiruokailuun!

Kaupallinen yhteistyö: Ipanainen

Kuva: Ipanainen

Meidän pieni Leon vauva aloittaa kiinteät viikon päästä kuuden kuukauden kypsässä iässä. Jännittäviä aikoja! Olen valmistautunut lueskelemalla neuvolan suosituksia kiinteiden aloittamisesta, ja sormiruokailun perusteita. Yllättävän nopeasti nämä asiat unohtaa, vaikka esikoisen sormiruokauluajoista ei ole edes kauaa. Lukaisin jo uudelleen läpi ”Omin sormin suuhun” (Gil Rapley & Tracey Murkett, 2010) kirjan neuvot kiinteiden aloitukseen sormiruokailulla. Selasin myös vanhoja sormiruokailureseptejäni, ja jaoinkin jo kanssanne takuupehmeiden porkkanasämpylöiden reseptin. Toivottavasti Leonille maistuvat samat herkut kuin Joelille aikoinaan.

Kirjoitin esikoisen sormiruokailun aloittamisen aikaan, minkälaisia materiaalisia ja henkisiä varusteita sormiruokailuun tarvitaan. Yhtenä isona kokonaisuutena mainitsin hyvät tarvikkeet. Meillä on jo onneksi kunnon syöttötuoli: tanskalaisen Leanderin puinen syöttötuoli. Tuoli on todella tukeva eikä edes horjahtanut vaikka esikoisemme heilui ympäriinsä ja innostui usein potkimaan tuolia pöydästä poispäin.

Kävin alkuviikosta ihanassa Ipanaisessa Hakaniemessä jutustelemassa kiinteiden aloituksesta sormiruokailulla, ja yhdessä mietimme mitä varusteita Leon mahtaa tarvita omien sormiensa ja syöttötuolin lisäksi. Toinen tuikitarpeellinen tarvike, jonka kaksi vuotta sitten mainitsin oli esikoisen pirteän vihreä ezpz:n Happy Mat ruokailualusta. Tykästyin tuolloin silikoniseen Happy Matt-alustaan kovasti, sillä se pysyi hyvin pöydässä kiinni, kesti konepesun ja sai kaikki ruoat näyttämään super houkuttelevilta. Niinpä minulle oli selvää, että myös kuopuksemme tarvitsee täyden arsenaalin ezpz-ruokailualustoja. Merkiltä kun oli tässä kahden vuoden aikana tullut paljon kivoja uutuuksia, kuten Mini Bowl ja suloinen Halinalle-ruokailualusta. Näissä ihanaa on niiden erittäin iloinen design, jota on saatavina monessa kirkkaassa värissä. Kiitos Ipanainen näistä ihanista, herkullisen värisistä alustoista 💗

Kolmantena sormiruokailua helpottavana tarvikkeena nimesin pitkähihaiset ruokailuessut, joissa on edessä tasku keräämässä tippuvat muruset. Näitä oli pari vuotta sitten vielä melko haastavaa löytää, silloin löysin IKEA:lta uutuutena yhden mallin ja Ipanaiselta toisen. Ostin eilen Leonille Ipanaiselta ihanan valkoisen kissakuvioisen ruokailuessun. Kotona alkoi vähän mietityttämään oliko valkoinen sittenkään aloittelevalle sormiruokailijalle se oikea valinta. Ja alla olevaa kuvaa katsoessani mietin myös ovatko nuo ruokailuessun kaverit sittenkin hamstereita eikä kissoja 😀 Mitä olette mieltä? Söpöjä ne on anyway.

Yksi lukijani kysyi minulta miten sormiruokailija syö puuronsa itse, nyt tiedän vastauksen. Tällä lusikalla!

Lisäksi sain Ipanaiselta Choomee Dip’n silikoniset ensilusikat. Ensin ajattelin, ettei sormiruokailija tarvitse lusikoita, mutta nämä ei ollutkaan mitään ihan tavallisia soselusikoita. Näissä on keskellä reikä ja ne on suunniteltu dippaamiseen. Dippaaminen oli ainakin esikoisen lempipuuhaa. Yksi lukijani kysyi minulta miten sormiruokailija syö puuron itse, nyt tiedän vastauksen. Tällä lusikalla! Ideana on se, että vauva ottaa lusikan käteensä ja tökkää sen puuroon, hummukseen tai mihin tahansa tahnaan. Tällöin puuroa jää kiinni lusikkaan, ja vauva voi viedä sen suuhunsa. Todella kiva keksintö, päästäispä pian kokeilemaan. Näitä ei ollut vielä saatavilla nimittäin kaksi vuotta sitten.

Ipanaisella kysyttiin myös, että onko Leonilla jo oma nokkamuki. Vähän menin hämilleni kysymyksestä, kun ei tullut mieleenkään että Leon alkaa juomaan myös vettä äidinmaidon ohella. Sormiruokailun jälkeen on aina hyvä ottaa huikka vettä, jotta saa ruoanmuruset huuhdeltua suusta. Löysimme Ipanaisen valikoimasta hienon lasisen ruotsalaisen Everyday baby -merkkisen nokkamukin. Pullo on todella kevyt, ja kahvojen ansiosta siitä on vauvankin helppo juoda itse. Mukin ohut silikonikuori vaihtaa väriä, jos juoma on liian kuumaa tarjottavaksi. Yritän aina ujuttaa pojilleni sopivissa määrin lempiväriäni vaaleanpunaista, ja tätä Milk Hero-nokkamukia löytyi myös ihanan pinkkinä. Leon oli kovin iloinen uudesta, astetta tyylikkäämmästä nokkamukistaan, vaikka ei ihan tiedä vielä mitä sillä olisi tarkoitus tehdä.

Me olemme siis nyt valmiina aloittamaan sormiruokailun, kiitos Ipanaisen! Tervetuloa seuraamaan Leonin pian alkavaa matkaa pieneksi kulinaristiksi! Tulen jakamaan kanssanne kokemuksiamme, reseptejä ja suloisen sottaisia kuvia 🙂


Sain myös kanssanne arvottavaksi 50 euron arvoisen lahjakortin Ipanaiseen.
Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän kirjoitukseen mikä on ollut teillä ehdoton tarvike kun olette aloittaneet kiinteät, mitä ilman ette olisi pärjänneet? Voittaja pääsee valitsemaan kaikkea kivaa 50 eurolla Ipanaisen huolella mietitystä, laadukkaasta valikoimasta. Arvonta suoritetaan yhteistyössä Ipanaisen kanssa perjantaina 4.5.2018 klo 20.00, eli siihen asti on aikaa osallistua. Muistathan jättää kommenttiisi sähköpostiosoitteesi, se ei näy kuin minulle. Eikä kommentin jättäminen edellytä siis kirjautumista 🙂 On siis ihan iisipiisi homma!

Perhepeti vs. tanskalainen designkehto

Yksi ensimmäisistä ostoksistani, joita tein esikoista odottaessani oli vauvansänky. Ennen kuin edes olin raskaana, haaveilin maailman kauneimmasta, valkoisesta kehdosta: tanskalaisen Leanderin keinukehdosta. Kun odotin esikoistamme, pääsin vihdoinkin toteuttamaan haaveeni ja tilasin meille Leanderin. Olin lukenut, ettei perhepedissä nukkuminen olisi ehkä maailman turvallisinta, ja halusin esikoiselleni kauniin sängyn, joka mahtuu hyvin makuuhuoneeseemme. Joel nukkui sängyssä tyytyväisenä yönsä viiden kuukauden ikäiseksi. Olisi varmaan nukkunut pidempäänkin, jos olisi pitkänä poikana sinne vielä mahtunut. Imetin Joelia monta kertaa yössä, ja nostin hänet aina viereeni juomaan maitoa, ja nukkuvana takaisin kehtoonsa. En kokenut tätä mitenkään raskaaksi, sillä en uskaltanut ottaa Joelia meidän ja kissojen väliin.

 

Leonin vaatimattoman hiljainen itku on syy miksi hän nukkuu edelleen välissämme.

 

Odottaessani Leonia, kokosin taas ihanan keinukehtoni jo valmiiksi makuuhuoneeseemme. Odotin, että myös Leon saa nukkua tuudittaen keinuvassa kehdossa kuten veljensä. Toisin kävi. Leon on nyt miltei kuusi kuukautta, ja on nukkunut yhteensä kolme tuntia ihanassa designkehdossaan. Leon on syntymästään asti nukkunut välissämme, ensimmäiset kolme kuukautta tosin vauvan unipesässä. Syy ei ole siinä, etteikö hän viihtyisi omassa sängyssään. Leonin vaatimattoman hiljainen itku on syy miksi hän nukkuu edelleen välissämme. Pelkään, etten herää kuulemaan hänen nälkäänsä jos hän olisi omassa sängyssään. Leon on niin rauhallinen ja tyytyväinen vauva, että itkee vain jos on todella väsynyt. Esikoisemme oli sen verran itkuinen ja kovaääninen vauva, ettei hänen kanssaan ollut moisesta pelkoa.

 

Kun Leon on välissämme herään hänen nälkänsä ensimerkkeihin, eikä tarvitse odottaa itkuun asti. Perhepedissä nukkumisessa on monia muitakin hyötyjä,vaikkei se tietenkään kaikille sovikaan. Minä ja mieheni olemme molemmat sen verran hyviä nukkumaan, ettei välissämme heiluva Leon kompromisoi uniamme lainkaan. Lisäksi sänkymme on 180 cm leveä, joten Leon unipesineen mahtuu väliimme mainiosti. Leonin alkaessa pian ryömimään ja konttaamaan, on hänen aika kuitenkin muuttaa omaan sänkyynsä. Meillä on veikan vanha Stokken Sleepi-pinnasänky odottamassa tätä haikeaa päivää kun maman pieni vauva muuttaa omilleen. Leon jää silti huoneeseemme nukkumaan, mutta en uskalla pitää liikkuvaista vauvaa näin hyväunisten vanhempien välissä.

 

 

Olemme onnekkaita, kun Leon on perinyt isänsä unenlahjat ja rauhallisen luonteen. Leon nukkuu usein päiväunensa lempipaikassaan lampaantaljalla olohuoneessa minun puuhastellessa lähellä omia juttujani. Vaikka olen totuttanut hänet nukahtamaan rinnalle, hän silti nukahtaa myös itsekseen oman leijonariepunsa ja tutin kanssa taljalleen. Mikään ei ole niin suloinen näky kuin nukkuva vauva, ja puhelimestani löytyy näitä unisia kuvia vaikka kymmenen blogikirjoituksen verran.

Pakkasin tänään pois ihanan keinukehtoni turhaan tilaa viemästä makuuhuoneestamme. Välillä mietin, olisiko Joel nukkunut yönsä paremmin, jos hän olisi myös nukkunut välissämme. Johtuuko Leonin mahtavat unenlahjat siitä, että hän saa nukkua kanssamme perhepedissä? Eihän moni aikuinenkaan tykkää nukkua yksin. Eikä kolmesta jalkopäässämme nukkuvasta kissasta päätellen, moni kissakaan.

 

Onko teillä nukuttu esikoisen kanssa eri tavalla kuin muiden lasten?