Hae
Nina ja minit

Vauvan banaaniletut

Joskus aamulla laiskottaa, ja haluaa tehdä vauvalle jotain mahdollisimman yksinkertaista. Tällöin paistan usein yksinkertaisia banaanilettusia, jotka ovat koostumukseltaan jotain jenkkipannukakun ja letun väliltä. Koska taikinassa ei ole ruokasoodaa, ne eivät kohoa ja jäävät littanoiksi kuten letut. Banaanin lisäksi sekaan voit laittaa mustikoita, mansikoita tai puolukoita. Meillä kaikki näistä on olleet hyvin suosittuja variaatioita. Letuissa olen käyttänyt kauramaitoa, koska tohlottajamme ei saa vielä juoda lehmänmaitoa. Tosin ei meillä kotona koskaan lehmänmaitoa olekaan. Reseptin kauramaidon voit korvata soijamaidolla, mantelimaidolla tai vaikkapa korvikkeella. Vain taivas on rajana (ja tietenkin suola, sokeri ja hunaja)

 

Banaaniletut vauvalle (n. 8 pientä lettua)

Ainekset

– 1 dl kauramaitoa
– 0,75 dl vehnäjauhoja
– 1 kananmuna
– 1 banaani muussattuna
– 1tl Ceylon-kanelia
– Kookosöljyä paistamiseen

 

Vaiheet

1. Vispaa kananmuna, vehnäjauhot ja kauramaito kulhossa tasaiseksi seokseksi.
2. Sekoita mukaan Ceylon-kaneli ja banaanimuussi.
3. Anna taikinan tekeytyä noin 15 min.
4. Paista letut kookosöljyssä kummaltakin puolelta kunnes kullanruskeita.
5. Jäähdytä sopivaksi ja tarjoile kullanmurullesi.

Sormet suuhun ja bon apétit!

 

Muita sormiruokareseptejäni löydät #sormiruokaresepti-tunnisteella blogista.

Miksi aloitin sormiruokablogin?

Saatuani esikoiseni vuoden 2015 lopulla, uusi ja ihmeellinen maailma aukesi edessäni. Lähestulkoon jokainen vauvaan liittyvä asia oli hämärän peitossa, ja lueskelin synnytyssairaalan materiaaleja silmät pyöreinä. Kotona googletus jatkui kunnes sain tarpeeksi itseluottamusta, ja aloin muiden neuvojen sijaan kuuntelemaan alan parasta asiantuntijaa eli vauvaani. En tiennyt myöskään vauvojen ruokailutottumuksista kärjistetysti juurikaan muuta, kuin että ensimmäiset kuusi kuukautta kuluu rinnalla tai tuttipullolla, ja sen jälkeen soseita lusikalla naamaan. Tohlottajan täyttäessä hurjat viisi kuukautta, aloin lueskelemaan kiinteiden aloittamisesta. Kuka olisi uskonut sen(kin) olevan niin vaikeaa!

Luin erityisesti sormiruokailusta (eng. Baby led weaning eli BLW), johon nykyään neuvolankin ohjeistuksissa viitataan. Täysin vapaasti tiivistettynä, sormiruokailussa vauva syö itse omin sormin omaan tahtiinsa, mitä haluaa ja niin paljon kuin itse haluaa. Sormiruokailun voi aloittaa kun vauva osaa istua itse, ja on kiinnostunut viemään ruokaa suuhunsa. Tämä on se ikä, jolloin biologisesti kiinteiden aloittaminen kannattaa aloittaa, tätä ennenhän vauvalle ei ole edes oikeastaan valmiuksia syödä. Toki aina on poikkeustilanteita riippuen vauvan kasvusta, ja muista olosuhteista.
Erityisen mielekästä touhusta tekee sen, että vauva istuu ruoka-aikaan perheensä kanssa ruokapöydässä ja syö (mikäli mahdollista) samaa ruokaa kuin muutkin, ilman että häntä täytyy lusikalla syöttää. Mahtava konsepti, ajattelin! Ennen sormiruokailun aloitusta kannattaa ehdottomasti lukea joko Omin sormin suuhun (Gil Rapley & Tracey Murkett) tai Minä syön itse (Hanna-Mari Arosilta, Soile Ruottinen, Ulla-Maija Lähteenmäki). Lisäksi Facebookin Sormiruokailijat-ryhmä auttaa sormiruokailun polulle ja tarjoaa mahtavaa vertaistukea.
Aloitimme sormiruokailun tohlottajan ollessa viikon päälle kuusi kuukautta. Ylempänä olevassa kuvassa on hänen ensimmäinen kiinteä ateriansa: höyrytettyä parsakaalia, höyrytettyä porkkanaa ja banaania. Pojan nyt ollessa 9 kuukautta, hän on oikein iloinen ja taitava ruokailija, joka on ilo saada päivälliskumppanikseen 🙂 Yritin etsiä vauvalle sopivia reseptejä netistä, ja löysin vain kourallisen. Sormiruokailusta on jo paljon tietoa netistä, etenkin englanniksi, mutta uusien ja jännittävien reseptien löytäminen osoittautui työlääksi. Auttaakseni teitä muita sormiruokailijoiden kokkeja, tarjoilijoita ja siivoajia, päätin aloittaa tämän blogin tuleville nautiskelijoille.

 

Ei muuta kuin sormet suuhun ja bon appétit!