Hae
Nina ja minit

Miten mieheni pärjäsi 5 kk isyysvapaalla taaperon kanssa?

Vastaus otsikon kysymykseen on: aivan yhtä hyvin kuin minä pärjäsin äitiyslomalla. Miehelleni oli kuopuksen syntymästä asti selvää, että hän jäisi Leonin kanssa kotiin kun palaan töihin. Palasin ensimmäiseltä äitiyslomalta takaisin töihin esikoisemme ollessa vuoden ja muutaman kuukauden. Mieheni jäi tällöin vuorostaan kotiin Joelin kanssa puoleksi vuodeksi, ja uhosi isyysloman päätyttyä olevansa seuraavalla kerralla vuoden. No, työkuviot ja suunnitelmat muuttuivat, eikä hän pystynyt järjestämään vuoden pituista isyyslomaa, vaan jäi keväällä viideksi kuukaudeksi 1,5-vuotiaan Leonin kanssa kotiin kun palasin töihin. Nyt hänen vanhempainvapaansa lähestyy jo loppuaan, ja Leon aloittaa maanantaina samassa päiväkodissa kuin isoveljensä.

 

 

Miehelläni ja Leonilla on sujunut viimeiset viisi kuukautta mahtavasti. Koska vietämme aina todella paljon aikaa perheenä, Leon ei missään vaiheessa itkenyt minun perääni tai kiukutellut kun kotiin jäävä vanhempi vaihtui toiseen. Uskon, että Leonista oli ihan hauskaa viettää aikaa isänsä kanssa, joka keksii tietysti aivan eri puuhaa kuin minä. Miehellänikään ei ollut seurassa mitään valittamista. Leon oppii koko ajan jotain uutta, ja toistelee kaikkea mitä hänelle sanoo. Leon on aivan ihanaa seuraa, ja hänen omat luonteenpiirteensä alkavat näkymään jo selkeästi. Hän on iloinen, vallaton vekkuli, joka rakastaa muiden naurattamista ja kuperkeikkoja. Yhdessä elämäni miehet ehtivät koluamaan kaikki Helsingin lasten lempparipaikat Korkeasaaren, HopLopin, ja Sea Lifen mukaanlukien. Arkisen rytmin he kuitenkin rakensivat itselleen läheisen leikkipuiston ohjelman mukaan, ja kävivät välillä onnekseni hakemaan minutkin toimistolta kanssaan lounaalle.

 

 

Olen todella iloinen, että mieheni sai myös kokea puolet tästä ainutlaatuisesta taaperovuodesta, vaikka jollain tavalla olin kateellinen kun he jäivät kahdestaan kotiin. Vaikka näen Leonia joka päivä töiden jälkeen, ja viikonloput kokonaan, niin kahdenkeskinen aika hänen kanssaan jää silti melko vähiin. Ja niin vaan isyysloman loppu tekee ilmeisesti tepposensa miestenkin kohdalla, ja miehenikin alkoi jo suremaan elämänsä viimeisen isyysloman loppumista. Hetken aikaa kuulosti siltä, että vauvakuume nostaisi päätään, mutta hän tuli järkiinsä ja totesi, että jossain vaiheessa tämä vaihe tulisi seuraavankin vauvan kanssa eteen. Kun taapero menee päiväkotiin, siinä jotenkin konkretisoituu, että yksi ihana elämänvaihe on ohitse ja seuraava taas edessä.

 

 

Lue myös: Isä, millaista miehen mallia sinä näytät?

 

Palaan äitiyslomalta pian uuteen työhön

Palaan töihin hieman yli viikon päästä. Olen nyt viettänyt Leonin kanssa kotona 1,5 vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti, ja olen oikeasti nauttinut jokaisesta päivästä. Olen siksi tyytyväinen päätökseeni pysyä kotona kuusi kuukautta pidempään kuin esikoisemme kanssa. Leon on aivan ihanaa seuraa – hän on iloinen, vallaton vekkuli, joka rakastaa muiden naurattamista ja kuperkeikkoja. Jollain tasolla olisin halunnut jäädä vielä kotiin vaikka vuodeksi, mutta tavallaan on kiva mennä takaisin töihin ja antaa mieheni viettää Leonin kanssa laatuaikaa kotosalla.

 

 

Olen työskennellyt samalla työnantajalla viimeiset 10 vuotta, mutta nyt äitiyslomalla hakeuduin uusiin haasteisiin. Esimieheni sanoi minulle joskus, että työnantajan näkökulmasta paras aika vaihtaa työpaikkaa on äitiyslomalla. Tällöin ei ole mitään asiakastöitä tai muutakaan kesken, ja tilalle on jo palkattu ja perehdytetty uusi työntekijä. Nykyisessä työssäni ei ollut yhtään mitään vikaa, melkein päinvastoin. Jotenkin minua vain ahdisti, että olen ollut samassa ympäristössä jo niin kauan, ja halusin katsoa työkuvioitani hieman toisesta näkökulmasta. Olen aiemmin toiminut konsulttina eri asiakasyrityksissämme, ja nyt aloitan niin sanotusti sisäisenä työntekijänä. Menee varmasti jonkin aikaa ennen kuin pääsen konsulttiroolistani pois, ja ymmärrän että uudet työkaverini eivät ole asiakkaitani.

 

Leonille läksiäislahjani oli kovin mieluinen

 

Työsuhteeni loppui maaliskuun lopussa, mutta vietimme läksiäisiäni vasta maanantaina. Olimme läheisimpien työkavereideni kanssa illallisella Trattoria Sognossa Töölössä. Söimme hyvin, kilistelimme, vaihdoimme kuulumisia ja nauroimme. Tuntui kuin en olisi edes ollut viimeistä 1,5 vuotta pois työpaikaltani, ja tulen varmasti kaipaamaan kaikkia. Olen siitä erityisen onnellinen, ettei esimieheni pitänyt mitään kovin virallista puhetta, eikä kukaan vetistellyt. Kun on tehnyt samojen, ihanien ihmisten kanssa 10 vuotta töitä, niin tottakai lähteminen on vaikeaa ja haikeaa. Sain läksiäislahjaksi kauniin kukkakimpun ja firman perinteiden mukaisesti oranssin Eero Aarnion Puppyn. Koska minulla ehti tulla juuri 10 vuotta täyteen, sain lisäksi aivan ihanan Tiia Arkon kaulakorun. Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Tässä tapauksessa en kuitenkaan sulkenut toista ovea, vaan olen kuulema tervetullut takaisin jos kaipaan vielä liikkeenjohdon konsultointia.

 

Oletko vaihtanut työpaikkaa äitiyslomalla?

 

Lue myös: Elämäni viimeinen kuukausi kotiäitinä ja Äitiysloman bucket list – mitä haluan tehdä ennen töihin paluuta?