Hae
Nina ja minit

Kotitöiden jakaminen: Sulle tiskit, mulle imuri

Olenkin joskus maininnut olevani melkoinen siisteysfriikki. Minulle kodin siisteys on tärkeä asia, enkä viihdy sotkuisessa ympäristössä. Minua ei onneksi häiritse niinkään lojuvat tavarat kuin hyllyille kertynyt pöly tai likaiset pinnat. Toki siivoan lasten lelut silti joka ilta olohuoneesta pois, mutta päiväsaikaan ne saavat lojua ihan rauhassa ympäriinsä. Välillä mietin, miten lapsiperheessä talon pitäminen siistinä edes onnistuu. Monellahan on käytäntönä lauantaisiivous, jolloin koko asunto siivotaan kunnolla ja puoliso vie lapset vaikkapa ulkoilemaan siksi aikaa. Meillä viikkosiivous ei kyllä riittäisi, kun on kolme kissaakin. Olen joutunut lasten myötä hölläämään siisteyskriteereistäni, mutta välillä kodin siisteystaso ahdistaa ja esimerkiksi ikkunat ovat meillä juuri nyt aivan luvattoman likaiset. Palaan pian töihin, ja toivon että mieheni ehtii Leonin kanssa kotona ollessaan ylläpitämään saman siisteystason kuin itse pidin. Odotan siinä mielessä jo syksyä, kun olemme molemmat palanneet työelämään ja voimme palkata siivoojaan käymään tekemässä viikkosiivouksen.

 

Kotimme siivoajan jäljiltä <3

 

Miten jaamme mieheni kanssa kotityöt?

 

Imuroin nyt äitiyslomalla ollessani koko asunnon joka toinen päivä, ja siistin ruokailutilan joka päivä. Siivoan keittiönpöydän aina ruokailun jälkeen, sillä minusta pöydän kuuluu olla toisessa päässä pöytää lojuvaa paperipinoa lukuunottamatta tyhjä. Imurointi on tällä hetkellä minun harteillani, sillä imuroin mielelläni päivisin kun Joel on päiväkodissa. Pyykkien pesu on toinen kotityö, jonka teen itse mielelläni enkä ole yhtään iloinen jos mieheni on erehtynyt pesemään pyykkiä. Olen meidän talossamme aina myös se, joka pyyhkii pölyt tasoilta ja vie tasoilla lojuvat tavarat paikoilleen. Välillä tuntuu, ettei mieheni edes näe kaikkialla lojuvia tavarakasoja, sillä ne eivät häiritse häntä lainkaan.

 

Puhtaalla pöydällä on kiva nuuskia ruusuja

 

Mieheni ei jaksa stressata kodin siisteydestä, ja hänen mielestään meillä on todella harvoin sotkuista. Onneksi hän osallistuu silti enemmän kuin tasapuolisesti kotitöihin, ja jotkut hommat ovat jääneet kokonaan hänen hoidettavikseen. Olen vienyt roskat varmaan kolme kertaa yhteisen elämämme aikana, sillä hän ehtii aina ensin. Miehelleni keittiön siisteys on lähellä sydäntä, ja hän täyttää (liian) innokkaasti pesukonetta, ja pitää huolta että tiskipöytä on siisti. Vitsailen välillä, että tiskaaminen on mieheni lempiharrastus sillä hän alkaa iltaisin aina tiskaamaan kissanruokakuppeja ja isompia astioita, jotka eivät ole mahtuneet pesukoneeseen. Mieheni pesee lisäksi aina kylpyhuoneemme ja pikkuvessan, joten olen näistäkin hommista päässyt laistamaan. Olen todella onnekas kun mieheni siivoilee oma-alotteisesti, enkä joudu nalkuttamaan hänelle. Hän ei tosin kestä kun voivottelen aina kotimme yleistä sotkua, etenkin vaatehuoneen kaaosta ja työhuoneemme sekasortoa. Olisin kuulema ehtinyt järjestämään nuo huoneet monta kertaa kuntoon siinä ajassa kun olen vain voivotellut.

 

Osallistuvatko lapset kotitöihin?

Mielestäni on tärkeää, että lapset osallistuvat mahdollisimman ajoissa kotitöihin. Poikamme ovat nyt 1,5 vuotta ja 3,5 vuotta, joten nuorempi ei osallistu vielä millään tavalla, päinvastoin. Esikoisemme haluaa aina auttaa imuroimisessa ja kissojen ruokkimisessa. Hän vie ruokailun päätteeksi omat astiansa aina pois. Lisäksi hän rakastaa auttaa minua pyykkien laittamisesta pesukoneeseen, ja niiden ripustamisessa kuivumaan. Haluamme ottaa pojat myös mukaan ruoanlaittoon, sillä elämämme pyörii niin paljon syömisen ympärillä. Meillä on keittiössä Suomen Voimistelutuotteen mainio Pikkuapuri-jakkara, johon kumpikin poika mahtuu seisomaan ja katselemaan mitä keittiösaarekkeellamme tapahtuu.

 

 

Toinen tärkeä asia on varmistaa, että lapset näkevät että kumpikin vanhemmista tekee kotitöitä. Tajusimme yksi päivä, että pojat näkevät vain minun aina siivoavan, sillä mieheni siivoaa keittiötä kun lapset ovat menneet nukkumaan, ja pesee vessatkin aina vasta iltaisin. Poikamme siis kuvittelevat, että teen yksin kaikki kotityöt. Tämä on ristiriidassa kasvatusperiaatteidemme kanssa, sillä haluamme kasvattaa poikia, jotka osaavat huolehtia itsestään ja ympäristöstään.

 

Miten teillä siivotaan? Ja millä ajalla?!?

 

Palaan äitiyslomalta pian uuteen työhön

Palaan töihin hieman yli viikon päästä. Olen nyt viettänyt Leonin kanssa kotona 1,5 vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti, ja olen oikeasti nauttinut jokaisesta päivästä. Olen siksi tyytyväinen päätökseeni pysyä kotona kuusi kuukautta pidempään kuin esikoisemme kanssa. Leon on aivan ihanaa seuraa – hän on iloinen, vallaton vekkuli, joka rakastaa muiden naurattamista ja kuperkeikkoja. Jollain tasolla olisin halunnut jäädä vielä kotiin vaikka vuodeksi, mutta tavallaan on kiva mennä takaisin töihin ja antaa mieheni viettää Leonin kanssa laatuaikaa kotosalla.

 

 

Olen työskennellyt samalla työnantajalla viimeiset 10 vuotta, mutta nyt äitiyslomalla hakeuduin uusiin haasteisiin. Esimieheni sanoi minulle joskus, että työnantajan näkökulmasta paras aika vaihtaa työpaikkaa on äitiyslomalla. Tällöin ei ole mitään asiakastöitä tai muutakaan kesken, ja tilalle on jo palkattu ja perehdytetty uusi työntekijä. Nykyisessä työssäni ei ollut yhtään mitään vikaa, melkein päinvastoin. Jotenkin minua vain ahdisti, että olen ollut samassa ympäristössä jo niin kauan, ja halusin katsoa työkuvioitani hieman toisesta näkökulmasta. Olen aiemmin toiminut konsulttina eri asiakasyrityksissämme, ja nyt aloitan niin sanotusti sisäisenä työntekijänä. Menee varmasti jonkin aikaa ennen kuin pääsen konsulttiroolistani pois, ja ymmärrän että uudet työkaverini eivät ole asiakkaitani.

 

Leonille läksiäislahjani oli kovin mieluinen

 

Työsuhteeni loppui maaliskuun lopussa, mutta vietimme läksiäisiäni vasta maanantaina. Olimme läheisimpien työkavereideni kanssa illallisella Trattoria Sognossa Töölössä. Söimme hyvin, kilistelimme, vaihdoimme kuulumisia ja nauroimme. Tuntui kuin en olisi edes ollut viimeistä 1,5 vuotta pois työpaikaltani, ja tulen varmasti kaipaamaan kaikkia. Olen siitä erityisen onnellinen, ettei esimieheni pitänyt mitään kovin virallista puhetta, eikä kukaan vetistellyt. Kun on tehnyt samojen, ihanien ihmisten kanssa 10 vuotta töitä, niin tottakai lähteminen on vaikeaa ja haikeaa. Sain läksiäislahjaksi kauniin kukkakimpun ja firman perinteiden mukaisesti oranssin Eero Aarnion Puppyn. Koska minulla ehti tulla juuri 10 vuotta täyteen, sain lisäksi aivan ihanan Tiia Arkon kaulakorun. Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Tässä tapauksessa en kuitenkaan sulkenut toista ovea, vaan olen kuulema tervetullut takaisin jos kaipaan vielä liikkeenjohdon konsultointia.

 

Oletko vaihtanut työpaikkaa äitiyslomalla?

 

Lue myös: Elämäni viimeinen kuukausi kotiäitinä ja Äitiysloman bucket list – mitä haluan tehdä ennen töihin paluuta?