Palaan töihin hieman yli viikon päästä. Olen nyt viettänyt Leonin kanssa kotona 1,5 vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti, ja olen oikeasti nauttinut jokaisesta päivästä. Olen siksi tyytyväinen päätökseeni pysyä kotona kuusi kuukautta pidempään kuin esikoisemme kanssa. Leon on aivan ihanaa seuraa – hän on iloinen, vallaton vekkuli, joka rakastaa muiden naurattamista ja kuperkeikkoja. Jollain tasolla olisin halunnut jäädä vielä kotiin vaikka vuodeksi, mutta tavallaan on kiva mennä takaisin töihin ja antaa mieheni viettää Leonin kanssa laatuaikaa kotosalla.

Olen työskennellyt samalla työnantajalla viimeiset 10 vuotta, mutta nyt äitiyslomalla hakeuduin uusiin haasteisiin. Esimieheni sanoi minulle joskus, että työnantajan näkökulmasta paras aika vaihtaa työpaikkaa on äitiyslomalla. Tällöin ei ole mitään asiakastöitä tai muutakaan kesken, ja tilalle on jo palkattu ja perehdytetty uusi työntekijä. Nykyisessä työssäni ei ollut yhtään mitään vikaa, melkein päinvastoin. Jotenkin minua vain ahdisti, että olen ollut samassa ympäristössä jo niin kauan, ja halusin katsoa työkuvioitani hieman toisesta näkökulmasta. Olen aiemmin toiminut konsulttina eri asiakasyrityksissämme, ja nyt aloitan niin sanotusti sisäisenä työntekijänä. Menee varmasti jonkin aikaa ennen kuin pääsen konsulttiroolistani pois, ja ymmärrän että uudet työkaverini eivät ole asiakkaitani.

Leonille läksiäislahjani oli kovin mieluinen

Työsuhteeni loppui maaliskuun lopussa, mutta vietimme läksiäisiäni vasta maanantaina. Olimme läheisimpien työkavereideni kanssa illallisella Trattoria Sognossa Töölössä. Söimme hyvin, kilistelimme, vaihdoimme kuulumisia ja nauroimme. Tuntui kuin en olisi edes ollut viimeistä 1,5 vuotta pois työpaikaltani, ja tulen varmasti kaipaamaan kaikkia. Olen siitä erityisen onnellinen, ettei esimieheni pitänyt mitään kovin virallista puhetta, eikä kukaan vetistellyt. Kun on tehnyt samojen, ihanien ihmisten kanssa 10 vuotta töitä, niin tottakai lähteminen on vaikeaa ja haikeaa. Sain läksiäislahjaksi kauniin kukkakimpun ja firman perinteiden mukaisesti oranssin Eero Aarnion Puppyn. Koska minulla ehti tulla juuri 10 vuotta täyteen, sain lisäksi aivan ihanan Tiia Arkon kaulakorun. Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Tässä tapauksessa en kuitenkaan sulkenut toista ovea, vaan olen kuulema tervetullut takaisin jos kaipaan vielä liikkeenjohdon konsultointia.

Oletko vaihtanut työpaikkaa äitiyslomalla?

Lue myös: Elämäni viimeinen kuukausi kotiäitinä ja Äitiysloman bucket list – mitä haluan tehdä ennen töihin paluuta?

Uskallatko käydä sormiruokailijan kanssa ravintolassa? Moni tuntuu arastelevan sormiruokailijan viemistä ravintolaan, ja ymmärrän kyllä. Ravintolassa tuntuu usein, että muut ruokailijat eivät ole kovin innoissaan jos viereisessä pöydässä istuu meluavia lapsia, saatikka jos he syövät käsillään ja viskovat ruokaa ympäriinsä. Kun kävimme esikoisen kanssa ensimmäisiä kertoja ravintolassa hänen juuri aloitettua sormiruokailijan uransa, sotku oli tosiaan melkoinen. Meillä oli usein omat eväät mukana, joita pieni herra tuli sitten levittelemään pöydälle ja lattialle. Koska käymme mielellämme ulkona syömässä, emme antaneet pienen tahmatassun kuitenkaan estää ravintolassa käyntiä. Pidin vain huolen, että siivosin Joelin sotkut lähtiessämme. Kannoin aina mukana wet wipes -puhdistusliinoja, ja poimin hysteerisenä ruokaa lattialta sitä mukaa kun sitä tippui. Vaikka aloittelevalle sormiruokailijan laittaakin essun päälle, ruokaa tuntuu silti menevän kaikkialle muualle kuin mahaan. Monessa ravintolassa henkilökunta tosin tuli sanomaan, ettei mitään huolta ja he kyllä siivoavat, mutta minusta on ihan kohteliasta itse siivoilla jos aiheuttaa ylimääräistä sotkua.

sormiruokailijan kanssa ravintolassa

Usein ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei alle vuoden ikäiselle ole ravintolassa juurikaan mitään sopivaa syötävää. Ravintolassa-annoksissa on usein todella paljon suolaa, ja rasvaa, emmekä tietenkään uskaltaneet vauvalle sellaista antaa. Meillä oli pojille aina omat eväät mukana, kunnes he täyttivät vuoden. Paras eväs on suolainen muffinssi, blogistani löytyy Porkkana-kanamuffinssin ja Parsakaali-lohimuffinssin reseptit. Teen niitä kerrallaan aina enemmän, ja pakastan. Muffinssit on kiva ottaa pakkasesta ennen kaupungille lähtöä, ja ne saavat rauhassa sulaa kunnes pääsevät ravintolassa lämmitykseen. Luotan aina siihen, että ravintolasta saa lisäksi tilattua pienelle höyrytettyjä kasviksia, tai edes kurkkutikkuja ja tomaattia. Olen onneksi saanut tilattua sormiruokailijalle aina jotain pientä purtavaa listan ulkopuolelta, ja yllättävän harvoin ravintola on edes veloittanut mitään ylimääräistä.

Myös matkoilla sormiruokailijalle on yleensä löytynyt jotain purtavaa, ja olen aina kantanut varmuudeksi Ella’s Kitchen smoothiepusseja mukanani ulkomaille. Vaikeinta sormiruokailu oli kuitenkin viime kesänä Riiassa. Yhdessä ravintolassa joudun tilaamaan Leonille kanasalaatin, ja riisuin sen niin että jäljelle jäi vain maustamaton kanafile, kurkkua ja tomaattia. Hinta pysyi silti samana, eli päädyimme maksamaan 15 euroa pienen Leonin päivällisestä. Yllä olevassa kuvassa olen onnistunut tilaamaan toisesta ravintolasta Leonille lasten jälkiruoan, josta on riisuttu kaikki sokeri, ja jäljelle jäi hienosti asetellut hedelmät. Ja siis haasteena ei suinkaan ollut kielimuuri, vaan se ettei henkilökunta osannut olla lainkaan luova lyödessään tuotteita kassakoneeseen, ja väittivät useassa ravintolassa, etteivät voi lyödä kassaan mitään muuta kuin kyseisen annoksen…

Nyt kun Leon on jo 1,5 -vuotias, tilaamme hänelle ravintolasta usein oman annoksen. Ja kun meillä on kaksi pientä ruokailijaa aina mukana, niin välillä tilaamme aikuisten annoksen lapsille puoliksi. Tosin suosimme usein sushibuffetteja, sillä kahden kärsimättömän pienen pojan ei tarvitse tällöin odotella ruoan valmistumista. Leonin lemppareita ovat avokadonigirit ja kurkkumakit, kun taas Joel rakastaa miso-keittoa, jota hän ei sen sisältämän suolan takia tosin saa kuin pienen kulhon. Leon osaa syödä itse jo lusikalla, haarukalla syömistä hän vielä harjoittelee, mutta silti hän vaatii aina treenata myös syömäpuikoilla syömistä.

Miten teillä sujuu ravintolassa käynti pienten kanssa?

Lue myös: Sormiruokailijan ruokapäiväkirja