Ikävöinkö jo takaisin töihin?
*Sisältää mainoslinkkejä
Olen ollut vanhempainvapaalla nyt Leonin kanssa vuoden 2017 syyskuusta. Leonin laskettu aika oli lokakuun lopulla, eli jäin siis äitiyslomalle syyskuun lopulla. Olen viettänyt siis kokonaisen vuoden ja kaksi kuukautta kotona. Äitiysvapaani loppui jo elokuussa, ja tästä kirjoitinkin jo silloin blogiin. Palasin töihin ensimmäiseltä vanhempainvapaaltani Joelin ollessa vuoden ikäinen. Mieheni jäi tällöin kotiin Joelin kanssa puoleksi vuodeksi. Muistan, että olin aivan valmis palaamaan töihin ja Joel viihtyi isänsä kanssa oikein mainiosti. Jatkoin myös imettämistä vaikka palasin töihin, enkä kokenut minkäänlaista haikeutta töihin palattuani. Ehdin olla vuoden töissä kunnes jäin uudelleen äitiyslomalle kuopuksemme kanssa. Nyt en voisi jotenkin kuvitella, että olisin jo kuukausi sitten palannut töihin. Leon tuntuu niin pieneltä, ja koska hän on viimeinen vauvamme, haluan olla hänen kanssaan kotona mahdollisimman kauan. Tiedostan kuinka nopeasti taaperovuosikin hujahtaa ohi, ja kuinka ihana ihminen pieni taapero on. Uhmaikä on tällöin vasta kaukaisessa horisontissa, ja omaa tahtoa vasta harjoitellaan. On aivan ihana katsoa kun Leon oppii joka päivä uusia taitoja, ja on aivan hirmuisen suloinen taputtaessaan itselleen.
On silti päiviä jolloin olisin mielelläni toimistolla. Muistan kun palasin töihin ensimmäiseltä äitiyslomalta, ja olin aivan ihmeissäni kuinka helppoa töissä onkaan olla. Saa syödä lounaan ihan yksin, rauhassa ja lämpimänä. Voi istua koneen ääressä ilman että kukaan keskeyttää, tai tarvitsisi morkkistella istuvansa koneella. Ja kauralattensa saa juoda kuumana, ihan koska huvittaa. On myös mukava päästä tekemään jotain mistä aidosti pitää, jossa joutuu ratkomaan haasteita ja saa muutakin mietittävää kuin mitä kokkaisi lounaaksi. Blogin kirjoittaminen on ollut minulle äitiyslomalla vähän kuin töissä kävisi, siinä mielessä että kirjoitan vain kun Leon on päikkäreille ja edessäni on kahvikuppi. Saan aina tuon pari tuntia leikkiä istuvani toimistolla työkoneen äärellä. Tosin tämä illuusio karisee melko nopeasti, jos satun kävelemään peilin ohitse. Päivässä on ihan erilaista ryhtiä kun pukeutuu aamulla ja meikkaa töihin, eikä vain luuhaa kotosalla puoleenpäivään asti yökkärissä hiukset äitisykeröllä.
Olemme nyt kaavailleet, että palaan työkoneen ääreen toukokuussa. Tässä vaiheessa tekisimme vahdinvaihdon, ja mieheni olisi Leonin kanssa kotona ainakin kesäkuukaudet. Leon aloittaisi tällöin päiväkodin elokuussa 2019, jolloin hän olisi siis kolme kuukautta vaille 2-vuotias. Mielestäni tämä kuulostaa ihan sopivalta iältä aloittaa samassa päiväkodissa isoveljensä kanssa. Tämä tarkoittaa, että tulen olemaan kotona yhteensä vuoden ja kahdeksan kuukautta. Nautin aidosti työstäni, enkä olisi koskaan uskonut pysyväni aivan vapaaehtoisesti pois töistä näin kauaa. Tavallaan ikävöin töihin, mutta minulla ei ole mikään hoppu sinne. Työuraa minulla tosin on edessä todella monta vuotta senkin jälkeen kun pojat ovat jo muuttaneet kotoa. Apua mikä ajatus!
KAUANKO OLITTE ENSIMMÄISEN LAPSEN KANSSA KOTONA? ENTÄ TOISEN?
Ps. Pakko vielä vinkata Cyber Monday tarjouksia: Body Shopin joulukalenteri tänään vain 59 € (ovh 79€), Lekmerillä suuri osa aletuotteista -70%, Reimalla kaikista Black Friday tuotteista -25%, ja ruokahävikkiä vähentävältä Matsmartilta saat 20% alennusta 30.11 asti koodilla BF18FI.
Oi tuttuja fiiliksiä, olen samoja käynyt itsekin läpi. Ihana puuhastella lasten kanssa aamupäivisin, mutta toisaalta on niin ihanaa saada tosiaan syödä rauhassa, tai saada edes vessarauha. Esikoinen oli 2,5v aloittaessaan päiväkodin ja nuorempi oli silloin 10kk, aloittivat siis samaan aikaan. Sain opiskelupaikan, jonka aloitusta ei pystynyt lykkäämään. En kyllä muutoin olisi vielä laittanut 10kuisena. Mutta onneksi kaikki on mennyt hyvin päikyssä ja mama saa syödä koululounaansa rauhassa ?
Opiskelupaikkaa joo on vähän vaikea lykätä, eikä kaikilla tietysti onnistu töidenpaluun lykkääminenkään. Esikoisen päiväkodissa on pari alle vuoden ikäistä, hyvin he näyttävät siellä viihtyvän 🙂 Sitä pohdin myös pitkään, että miksi esikoinen on päiväkodissa kun olen Leonin kanssa kotona, mutta en vaan pystyisi tarjoamaan yhtä paljon virikkeitä ja kevereita mihin Joel jo vuodessa tottui.
Mä aloitin työt tytön ollessa 1v. Tosin vähän eri tilanne, kun aloitin työt kotona perhepäivähoitajana. Olen tykännyt tästä ratkaisusta. 🙂
Kuulostaa kyllä mahtavalta ratkaisulta!
Tuttuja ajatuksia. Ei niitä kiiteettömiä aamupäiviä vaunujen kanssa kaupungilla ehkä osaa niin arvostaa silloin kun sitä tekee. Nyt muutamia vuosia myöhemmin antaisin mitä vaan jos voisin matkustaa sinne takaisin ❤️
Totta, etenkään esikoisen kohdalla en osannut arvostaa tarpeeksi. Nyt kuopuksen kanssa olen koko ajan muistuttanut itseäni kuinka nopeasti tämä aika menee ohi, ja yrittänyt oikein keskittyä hetkeen 😀 Onneksi lasten kanssa tulee aina uusia, hienoja vaiheita <3
Itse palailen töihin tammikuun lopulla eli tyttösemme on tällöin hieman vajaa 11kk ikäinen. Jos taloudellisesti olisi mahdollista niin olisin kotona ainakin ensi kesään, mutta tässä tilanteessa ei oikein vaihtoehtoja ole – onneksi kuitenkin vuosilomilla sain mammalomaa hieman jatkettua 🙂
Mä oon ottanut mielestäni kaiken irti ensimmäisestä vauvavuodesta. Töihin takas ehkä vuoden päästä. ? kotonaolo on parasta ikinä!
Niin on!