Hae
Ruokaturisti

Turhat säännöt, joita luomme itsellemme tietämättä edes miksi

Mietin yksi päivä miten jokaisessa talossa on omat sääntönsä. Enemmistö niistä on suurimmalle osalle meistä yhteisiä ns. normijuttuja, mutta niiden lisäksi perheillä on yleensä omat (välillä vähän omituiset) sääntönsä. Yksi esimerkki on aterimien järjestys vetolaatikossa. Useimmilla meistä on tietty järjestys lusikoille, haarukoille ja veitsille, jossa niiden vain kuuluu olla. Jotkut ovat järjestyksen suhteen vähän tarkempia kuin toiset. Jos sinulla on aterimille tietty järjestys, onko se sattumoisin sama kuin lapsuuden kodissasi? Kun asiaa miettii tarkemmin, sillähän ei oikeastaan ole mitään väliä missä järjestyksessä aterimiaan säilyttää. Tällaiset turhat säännöt olemme aivan itse keksineet ja silti niitä tulee jostain syystä koko perheen orjallisesti noudattaa. Suomi on sääntöjen luvattu maa, joten ei ihmekään että niitä tulee keksityksi aivan turhaan. Minulla ainakin näitä kirjoittamattomia sääntöjä on niin paljon että välillä itseänikin ahdistaa. Enemmän säälin tosin miestäni joka joutuu myös elämään niiden kanssa. 

 

 

Turhat säännöt – oma top 5

 

1. Uutta kirjaa ei voi aloittaa jos ei ole lukenut edellistä loppuun. Ja tietenkään kirjaa ei voi jättää kesken vaikka se olisi miten kuiva tahansa. Tämä yhdistettynä vilkkaaseen pikkulapsiarkeen takaa sen, etten oikeastaan koskaan saa kirjoja luettua. Ja tämä sääntö ei onneksi koske loppuperhettä.

2. Irtotavaroita ei saa olla tasoilla ja kaikki lasten rojut kerätään joka ilta pois. Vaikka tiedän tämän olevan täysin turhaa, en vain saa mielenrauhaa jos vähintään tasot eivät ole tyhjiä. Mieheni ei edes vaivaudu poimimaan leluja ja vaatteita enää pois, joten saan iltaisin noukkia niitä ihan itsekseni kun pojat ovat menneet nukkumaan. Koronakevään aikana ehkä raskainta oli kun joka puolella oli koko ajan lasten leluja, nyt kun he ovat päiväkodissa saan oman kotitoimistopäiväni aikana nauttia roinattomasta kodista.

3. Matkalle ei voi lähteä, jos kotia ei ole siivottu. Kun päivät ennen matkaa kuluu pakkaamisen parissa, voikin sitten viimeisen yön ennen matkaa käyttää koko kodin tehosiivoukseen. Varsinkin kun kotiin jää matkan ajaksi aina kolme kissaa karvoineen, ei siivoamisesta oikeasti edes ole mitään hyötyä.

 

 

 

4. Astioiden on oltava tietyissä kaapeissa ja tietyssä järjestyksessä. Haluan, että astiat ovat juuri siellä minne ne kuuluvat. Jostain syystä mieheni ei vieläkään tiedä mihin salaattikulhot, teemukit ja oikeastaan mitkään tarjoiluastiat kuuluvat, joten käytän aivan suunnattoman paljon aikaa astioiden uudelleen järjestelyyn. Ja tästä syystä tyhjennän astianpesukoneen itse, jotta astiat menevät varmasti omille paikoilleen. Bonuksena vaadin myös saada täyttää itse astianpesukoneen, sillä haluan astioiden olevan sielläkin tietyssä järjestyksessä. Ei ole helppoa ei.

5. Uusia purnukoita ei voi ostaa, jos vanhoja on vielä jäljellä. Kosmetiikan suhteen säännöt ovat vähän samat kuin kirjojen: uutta ei voi avata jos edellinen on edelleen kylppärissä lojumassa ja vanha on käytettävä loppuun. Tästä olen nyt pyrkinyt ihan tietoisesti pääsemään eroon, koska jos en ole vuoden sisällä käyttänyt jotainpäivävoidetta loppuun, tuskin tulen sitä käyttämäänkään. Kosmetiikka ei säily ikuisesti, ja elämä on liian lyhyt huonoille ihonhoitotuotteille.

 

Mitä itse keksimiäsi ”sääntöjä” sinä noudatat?

 

Seuraathan blogia jo Instagramissa?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *