Hae
Nina ja minit

Ennen itsekseen nukahtanut taapero vaatii tunnin nukutuksen

Leon on aina ollut hyvä nukkumaan, ja on selkeästi perinyt isänsä unenlahjat. Olemme olleet viimeiset kaksi vuotta hyvin onnekkaita, sillä Leon on nukahtanut itsekseen omaan sänkyynsä. Olen aina aavistellut, ettemme tule kuitenkaan pääsemään näin helpolla enää kauaa.

Ennen Leon meni nätisti iltatoimien jälkeen sänkyynsä lukuisten unikaveriensa kanssa. Peittelin hänet, toivotin hyvää yötä ja poistuin huoneesta. Leon jäi tyytyväisenä nukkumaan, ja lähdin nukuttamaan 4-vuotiasta Joelia.Kaksi viikkoa sitten kaikki muuttui, eikä Leon suostunut enää jäämään sänkyynsä vaan huusi ”Pois, pois!”. En saanut häntä jäämään nukkumaan millään, hän vain vaati että nukun hänen kanssaan. Niinpä ajauduin samaan kuin esikoisen kanssa aikoinaan, ja makasin Leonin sängyn vieressä kunnes hän nukahti.

 

 

Viikko sitten tämäkään ei enää riittänyt Leonille vaan hän ei enää halunnut nukkua omassa huoneessaan. Kun tuli nukkumaanmenon aika, Leon osoitti meidän makuuhuonettamme huutaen ”Tänne, tänne!” Kun hänet päästi huoneeseen, hän kiipesi sänkyyni, painoi päänsä tyynylleni ja sanoi ”Leon nukkuu”. Vaikka hän oli uskomattoman sievä, en ollut valmis ottamaan häntä sänkyymme nukkumaan. Niinpä päädyin kompromissiin ja toin Leonin sängyn meidän huoneeseemme. No, kuten arvata saattoi, eihän Leon suostunut siellä nukkumaan. Niinpä luovutin ja nukutin Leonin kainalooni meidän sängyssä ja nostin nukkuvana omaan sänkyynsä.


En tiedä onko Leonille periksiantaminen pidemmän päälle kovin hyvä strategia. Toisaalta Joel ei koskaan nukahtanut yksin, joten olen onnellinen että pääsimme Leonin nukutuksen kanssa niin helpolla viimeiset 2 vuotta. Lueskelin eilen muiden 2-vuotiaiden nukuttamisesta Facebookin Marraskuisten ryhmästä, ja huomasin että monella on juuri tähän aikaan alkanut tämä sama vaihe. Ennen niin nätisti nukkumaan menneet taaperot eivät enää suostu nukkumaan vaan aloittavat järkyttävän show’n kun olisi aika mennä unten maille. Tämä siis selkeästi kuuluu taaperon kehitykseen, ja toivottavasti menee myös ohitse.
Sanoin miehelleni, että ehkä nyt vain varmistamme kaikille mahdollisimman hyvät yöunet ja nukumme kaikki vaikka samassa sängyssä. Tärkeintä on, että kaikki saavat nukkua ja nukuttaminenkin sujuisi rauhallisissa merkeissä.

Vinkkejä, miten saIsin Leonin takaisin Sänkyynsä nukkumaan?

 

Lue myös: Uhmaikäistä ei nuku(te)ta

 

Kellot siirtyivät kesäaikaan, mutta me emme

Molemmat pojat ovat viimeisen kuukauden alkaneet herätä jo puoli seitsemän aikaan aamulla, joka on meille todella aikaista. Olemme tottuneet siihen, että pojat heräävät vasta kahdeksan aikoihin ja menemme itse tämän toivossa aivan liian myöhään nukkumaan joka ilta. Vaikka poikien huoneessa on pimennysverhot, valoa on silti päässyt sen verran sisään että pojat ovat heränneet aivan liian aikaisin. Siksi olen oikeasti jopa odottanut kesäaikaan siirtymistä, ja sitä että lapset nukkuisivat tavallaan tunnin pidempään. Tätä iloa ei tosin taida kauaa kestää, sillä aurinko nousee joka aamu aikaisemmin ja aikaisemmin. Mutta pitänee yrittää vuorata ikkunat vain tiiviimmin, ettei yksikään auringonsäde pääse sisään ennen kahdeksaa.

 

 

Lapsiperheisiin kellojen siirtely vaikuttaa varmaan eniten. Meille aikuisille tunti ei varmaan tunnu juuri missään, kuten ei tunnin aikaerokaan matkustaessa. Moni onkin eilen ja tänään valitellut, kuinka kellojen siirto romutti lasten päikkäriajat, ja lapset ovat selkeästi olleet huonommalla tuulella kuin yleensä. Me olemme ratkaisseet tämän ongelman niin takapajuisesti, että elämme tavallaan vielä talviajassa. Pienet lapset eivät tiedä paljonko kello on, mutta he tuntevat oman, säännöllisen rytminsä. Siksi tuntuu hassulta yrittää nukuttaa Leonia päiväunille tavallaan tuntia aiemmin, vain koska nyt ollaan kesäajassa. Leonilla on niin tarkka sisäinen kello, ettei häntä ole mitään toivoa laittaa nukkumaan eri aikaan kuin mihin hän on tottunut.

 

Kevät ja uudet lasit

 

Me elämme siis edelleen talviajassa, ja aiomme jatkaa talvirytmillä koko kesän. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aterioiden välit pysyvät samoina, mutta kaikki ruokailut ja päikkärit tapahtuvat tunnin myöhemmin kuin talvella. Kun Leon syö lounaan talviaikaan klo 11, kesäisin hän syö sen vasta klo 12, jonka jälkeen menee muutaman tunnin päikkäreille. Päivällisen syömme yhdessä vasta kuudelta viiden sijaan. Ja mikä parasta, pojat menevät kesäisin tavallaan tuntia myöhemmin nukkumaan, ja heräävät myös tuntia myöhemmin. Meillä nukkumaanmenoaika koittaa talvisin klo 19.30, mutta kesäisin vasta 20.30. Lapset nukkuvat siis silti saman tuntimäärän, mutta saamme nauttia yhdessä valoisista kesäilloista ja ehdimme tekemään kaikkea hauskaa töiden jälkeen. Meillä onkin aikamoinen lista jo kesäsuunnitelmia, ja viikonloppuna avasimme jo Korkeasaari-kauden aurinkoisissa tunnelmissa.

 

Miten teillä selvittiin kesäaikaan siirtymisestä?