Hae
Nina ja minit

Kellot siirtyivät kesäaikaan, mutta me emme

Molemmat pojat ovat viimeisen kuukauden alkaneet herätä jo puoli seitsemän aikaan aamulla, joka on meille todella aikaista. Olemme tottuneet siihen, että pojat heräävät vasta kahdeksan aikoihin ja menemme itse tämän toivossa aivan liian myöhään nukkumaan joka ilta. Vaikka poikien huoneessa on pimennysverhot, valoa on silti päässyt sen verran sisään että pojat ovat heränneet aivan liian aikaisin. Siksi olen oikeasti jopa odottanut kesäaikaan siirtymistä, ja sitä että lapset nukkuisivat tavallaan tunnin pidempään. Tätä iloa ei tosin taida kauaa kestää, sillä aurinko nousee joka aamu aikaisemmin ja aikaisemmin. Mutta pitänee yrittää vuorata ikkunat vain tiiviimmin, ettei yksikään auringonsäde pääse sisään ennen kahdeksaa.

 

 

Lapsiperheisiin kellojen siirtely vaikuttaa varmaan eniten. Meille aikuisille tunti ei varmaan tunnu juuri missään, kuten ei tunnin aikaerokaan matkustaessa. Moni onkin eilen ja tänään valitellut, kuinka kellojen siirto romutti lasten päikkäriajat, ja lapset ovat selkeästi olleet huonommalla tuulella kuin yleensä. Me olemme ratkaisseet tämän ongelman niin takapajuisesti, että elämme tavallaan vielä talviajassa. Pienet lapset eivät tiedä paljonko kello on, mutta he tuntevat oman, säännöllisen rytminsä. Siksi tuntuu hassulta yrittää nukuttaa Leonia päiväunille tavallaan tuntia aiemmin, vain koska nyt ollaan kesäajassa. Leonilla on niin tarkka sisäinen kello, ettei häntä ole mitään toivoa laittaa nukkumaan eri aikaan kuin mihin hän on tottunut.

 

Kevät ja uudet lasit

 

Me elämme siis edelleen talviajassa, ja aiomme jatkaa talvirytmillä koko kesän. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aterioiden välit pysyvät samoina, mutta kaikki ruokailut ja päikkärit tapahtuvat tunnin myöhemmin kuin talvella. Kun Leon syö lounaan talviaikaan klo 11, kesäisin hän syö sen vasta klo 12, jonka jälkeen menee muutaman tunnin päikkäreille. Päivällisen syömme yhdessä vasta kuudelta viiden sijaan. Ja mikä parasta, pojat menevät kesäisin tavallaan tuntia myöhemmin nukkumaan, ja heräävät myös tuntia myöhemmin. Meillä nukkumaanmenoaika koittaa talvisin klo 19.30, mutta kesäisin vasta 20.30. Lapset nukkuvat siis silti saman tuntimäärän, mutta saamme nauttia yhdessä valoisista kesäilloista ja ehdimme tekemään kaikkea hauskaa töiden jälkeen. Meillä onkin aikamoinen lista jo kesäsuunnitelmia, ja viikonloppuna avasimme jo Korkeasaari-kauden aurinkoisissa tunnelmissa.

 

Miten teillä selvittiin kesäaikaan siirtymisestä?

 

 

Uhmaikäistä ei nuku(te)ta

Kuva lavastettu, sillä kun Joel oikeasti nukahtaa on jo melko pimeää

Tilanne on sen verran parantunut heinäkuusta, että Joel suostuu jäämään iltasadun jälkeen yksin huoneeseensa yövalonsa ja pehmolelujensa kanssa. Tämän jälkeen alkaa kuitenkin täysin mahdoton juoksutusrumba. Joel pelaa aikaa noin tunnin ajan huutelemalla koko ajan mitä älyttömimpiä pyyntöjä, ja kävelee olohuoneeseen jos emme välitä hänen pyynnöistään. Tässä lista vakiopyynnöistä, joita 3,5 -vuotiaamme keksii pyytää joka ilta, yleensä tässä järjestyksessä:

 

1. Saanko uutta vettä vesipulloon?
2. Voitko tulla peittelemaan?
3. Voitko tulla kääntämään peiton oikein päin?
4. Haluan kuunnella Elsaa (Frozenia)!
5. Voitko laittaa minulle sukat jalkaan?
6. Voitko laittaa minulle housut jalkaan?
7.  Voitko tulla peittelemaan?
8. Minä haluan Ihaan sänkyyn!
9. Voitko tulla peittelemään Ihaan?
10. Voitko laittaa minulle nämä sukat käsiin?
11. Minä en halua tätä musiikkia!
12. Voitko hieroa minun mahaa?
13. Peitto!!!
14. Voitko tulla nukkumaan minun kanssa?

 

Hyväuninen Leon päiväunillaan

 

Vielä on siis paljon työtä tehtävänä, olemme yrittäneet olla toteuttamatta näitä älyttömiä pyyntöjä. Joel on aika uhmakas, ja huutaa ”Peitto!!!!!” niin kauan kuin joku tulee huoneeseen. Olemme käyneet huoneessa siksi, ettei Leon heräisi Joelin pyyntöihin. Tiedän, että pitäisi vain olla johdonmukainen, kärsivällinen ja sietää sitä kiukuttelua. Tilanteesta koomisen tekee se, että pieni Leon nukahtaa todella kiltisti yöunille iltamaidon jälkeen puoli kahdeksan maissa. Imetän Leonin iltatoimien jälkeen, jonka jälkeen lasken hänet omassa huoneessaan pinnasänkyyn, annan kainaloon leijonarievun ja tutin suuhun, ja lähden vain pois huoneesta. Leon jää todella tyytyväisenä nukkumaan yksin, ja on viimeisen kuukauden herännyt vasta puoli kahdeksan aikaan aamulla. Vaikka Joel ei vauvanakaan nukahtanut koskaan näin helposti, niin silti pelkään sitä päivää jolloin nukutusrumba alkaa myös Leonin kanssa.

 

miten teillä nukutaan?

 

Lue myös: Taaperoa ei nuku(te)ta ja Saamani vinkit nukutusrumban selättämiseen.