Hae
Nina ja minit

Kuopuksemme ensimmäiset viikot päiväkodissa

Leon aloitti päiväkodin kaksi viikkoa sitten, kun hänen isänsä palasi vanhempainvapaalta töihin. Leon oli aloittaessaan 1v 9kk, kun taas hänen isoveljensä oli aloittaessaan jo 2-vuotias.  Leon aloitti samassa päiväkodissa kuin isoveljensä, joka helpotti aloitusta. Päiväkoti ja sen hoitajat olivat siis Leonille jo tuttuja, sillä hän oli usein mukana viemässä ja hakemassa Joelia päiväkodista. Olen siis todella iloinen, että pojat pääsivät samaan päiväkotiin. Vaikkeivat he tietenkään ikäeronsa puolesta ole samassa ryhmässä, he ovat silti kumpikin vielä ns. pienten puolella. Vaikka pojat nahistelevat usein kotona, on ollut hellyttävää kuulla hoitajilta miten kivasti Joel huolehtii Leonista, ja varmistaa aina että hän saa päiväunille leijonariepunsa. Leon nukkuu kotona aina 3 tunnin päiväunet, mutta nämä on päiväkodin rytmin takia lyhentyneet 1,5 tuntisiksi. Yllättävän hyvin ja pirtenä Leon jaksaa silti iltaisin puuhastela kunnes on aika mennä nukkumaan.

 

Isoveljen kanssa on turvallista seikkailla

 

Ensimmäinen päivä päiväkodissa

Vietin Leonin kanssa kaksi ensimmäistä päivää päiväkodilla. Yritin olla puuttumatta mihinkään puuhiin, että hoitajat tulisivat hänelle tutuiksi. Leon ei ujostellut yhtään mitään, ja yksi hoitaja sanoikin, että ihan kuin Leon olisi ollut heillä aina. Kun lapset lähtivät aamupuuron jälkeen pihalle leikkimään, minä jäin sisään. Leon ei ollut tästä moksiskaan. Seurailin ikkunasta hänen puuhiaan, eikä hän ihmetellyt lainkaan mihin mama oli jäänyt. Ihaninta oli,  kun näin Joelin auttavan Leonia kiipeämään yhteen autokeinuun pihalla. Kotona Joel ei kauheasti osoita hellyyttä veljeään kohtaan, joten oli ihanaa nähdä että Joel kyllä katsoo Leonin perään jos vanhemmat eivät ole auttamassa. Myös lounasaika ja sitä edeltävä piirihetki menivät Leonilta oikein hyvin. Uskalsin jättää Leonin päiväunille jo heti ensimmäisenä päivänä, ja lähdin siksi aikaa kotitoimistolle tekemään vähän töitä. Kun palasin päiväkodille, minua vastassa oli oikein iloinen pieni taapero joka oli leikin pyörteissä. Toinen päivä meni aivan yhtä hyvin, joskin Leon itki pihalla hetken kun Joel lähti ryhmänsä kanssa kirjastoretkelle eikä hän päässyt mukaan. Leonin omahoitaja kuitenkin otti hänet syliin ja keksi hänelle pihalla muuta hauska puuhaa.

 

Ensimmäistä päivää päiväkodissa

 

Ruokailut

Leon on syönyt päiväkodissa todella hyvin. Viemme pojat 8.15 päiväkotiin aamupuurolle, ja Leon kipittää iloisena pöytään huutaen ”puuro!”. Niinä aamuina kun isoveli vastustelee minun tai mieheni töihin lähtöä, myös pieni Leon tulee eteiseen roikkumaan jalasta. Jos taas Joel jää iloisena päiväkotiin, niin Leon vaan huutaa ”Moi moi”, ja juoksee aamupuurolle. Leonilla on päiväkodissa lihaton ruokavalio, ja hän on syönyt lounaan hienosti itse hyvällä ruokahalulla. Vaikka Leon ei puhu vielä kokonaisia lauseita, hän osaa hyvin pyytää itse lisää ja pitää huolta, ettei jää nälkäiseksi. Olin kahtena ekana päivänä mukana lounaalla, ja Leon istui hienosti oikealla tuolilla ja söi nätisti muiden lasten kanssa. Olin vähän etukäteen miettinyt miten hänen keskittymisensä käy kun pöydässä on uusia kavereita.

 

Ensimmäinen ateria päiväkodissa

 

Leikit ja puuhat muiden lasten kanssa

Pienen puolella on paljon Leonin ikäisiä lapsia, ja vain muutama Joelin ikäinen. Joel siirtyykin isojen puolelle vielä tämän vuoden puolella. Leonin pienryhmässä on hänen lisäkseen kolme samanikäistä poikaa. Yksi pojista onkin jo tuttu leikkipuistosta, mutta en usko että pojat tunnistavat toisiaan. Leon onkin nyt alussa leikkinyt eniten Joelin ja Joelin samanikäisen ystävän kanssa. Leon on nyt siis päässyt isojen poikien leikkeihin mukaan. Hän leikki myös paljon yhden tytön kanssa, jolla on samanlainen kissapehmolelu kuin Leonilla. Tämä yhdistää heitä ilmeisen paljon, sillä Leon alkaa huutamaan vain ”Kissa, kissa!” tytön nähdessään. Hoitajat kehuivat miten hyvin Leon osaa piirtää ja osaa syldä aivan itse. Joel sai aikoinaan sorminäppäryydestään myös kehuja, ja uskon poikien sormiruokailun vaikuttavan tähän.

 

Rennolla asenteella päiväkotiin

 

On ollut ihana nähdä miten hyvin nämä kaksi viikkoa ovat sujuneet. Vaikka Joelin päiväkodin aloitus sujui aikoinaan aivan samalla kaavalla, en osannut odottaa että Leonin kohdalla kävisi samoin. Pojat kun ovat luonteeltaan kuin yö ja päivä. Odottelen vielä sitä, että Leon hoksaa että päiväkotiin tullaankin joka arkipäivä, ja alkaa siinä vaiheessa vastustelemaan.

 

Miten teillä sujui päiväkodin aloitus?

 

Lue myös: Miten mieheni pärjäsi Leonin kanssa kotona 5 kuukautta?

 

Kriisi, päiväkodin lempihoitaja lopettaa!

Esikoisellamme on maailman paras päiväkoti, tai ainakaan meillä ei ole ollut mitään valittamista viimeisen 1,5 vuoden aikana kun Joel on ollut päiväkodissa. Hänellä on mukava ryhmä, ihanat hoitajat ja heillä tuntuu olevan aina aikaa puuhailla kaikkea yhdessä. Hoitajat kertovat aina Joelin päivän kuulumiset, tietävät paljonko hän on syönyt, kauanko nukkunut ja mitä erikoista päivän aikana on tapahtunut. Lisäksi Joel on oppinut valtavan paljon päiväkodissa, ja lähtee sinne aina mielellään. Viime aikaisten uutisointien valossa, tiedän meidän olevan onnekkaita päiväkotimme suhteen. Olemme onnekkaita myös siinä mielessä, että tiedämme Leonin pääsevän syksyllä samaan päiväkotiin isoveljensä kanssa. Tässä vaiheessa 4-vuotias Joel tosin siirtyy päiväkodin yläkertaan isompien puolelle, ja Leon aloittaa alakerrassa 1-3 vuotiaiden kanssa.

 

Leon tutustumassa tulevaan päiväkotiinsa

 

Joelin päiväkodissa pienten puoli on jaettu vielä neljään pienryhmään, joilla on jokaisella nimetty oma hoitajansa. Kehuskelin juuri ystävälleni, että päiväkodissamme ei ole juurikaan vaihtuvuutta, eikä esikoisemme lempihoitaja ole edes koskaan kipeänä. Mikä virhe! Heti seuraavana päivänä kuulimme, että Joelin oma päiväkotihoitaja lähtee opiskelemaan ja lopettaa siis työnsä päiväkodissa. Mieheni tuli Joelin kanssa päiväkodista kotiin kuultuaan uutisen, ja sanoi jo ovella että kuuli ikäviä uutisia. Tämä lause ei koskaan lupaa mitään hyvää, eikä nytkään. Joelin hoitaja on nimittäin yksi tärkeimmistä ihmisistä Joelille meidän ja isovanhempien lisäksi. Joel oli päiväkodin aloittaessaan toisen hoitajan ryhmässä, mutta haikaili aina tämän Marian (nimi muutettu) seuraan, ja onneksi pääsikin leikkimään hänen kanssaan usein myös yhdessä. Viime elokuussa pienryhmiä järjesteltiin hieman uusiksi, ja Joel pääsi suureksi riemukseen Marian ryhmään. Joel ei pystynyt aluksi mistään muusta puhumaankaan, ja haikailee vieläkin viikonloppuisin Marian perään. Tulee siis olemaan Joelille todella ikävää, kun Maria lopettaa tällä viikolla. Kävimme eilen yhdessä ostamassa Marialle lahjan, ja teetimme heidän yhteisestä kuvastaan kortin.

 

Joel ja Maria leipomassa joulutorttuja

 

Päiväkodin muut hoitajat ovat todella mukavia. ja Joel tulee heidän kanssaan myös todella hyvin toimeen. Uskon, että Marian tilalle tulee myös aivan ihana hoitaja, mutta en usko että kukaan tulee viemään Marian paikkaa Joelin sydämessä. Onneksi Maria itse ehdotti, että koska hän ja Joel ovat tulleet jo niin hyviksi ystäviksi, niin voimme aina pyytää häntä lapsenvahdiksi. Tämän tarjouksen otamme ilomielin vastaan, sillä en ole uskaltanut jättää kumpaakin vilkasta poikaa edes äidilleni hoitoon. Luotan kuitenkin täysin Mariaan, ja olen nähnyt miten upeasti hän selviytyy joka päivä monen menevän pienen kanssa.

 

Onko teidän lapsilla ehdotonta lempihoitajaa?

 

Lue myös: Kolme keinoa, jolla järjestämme parisuhdeaikaa