Hae
Ruokaturisti

Viikonloppu Pariisissa ilman lapsia

Juuri kun valittelin viime viikolla blogissani, etten nykyään enää matkustele koskaan mihinkään, niin minulle tarjoutui tilaisuus lähteä pikavisiitille Pariisiin. Ystäväni soitti keskiviikkona, ja kysyi ohimennen haluaisinko lähteä hänen kanssaan Pariisiin Euroopan suurimmille lastenvaatemessuille. Ajattelin, että voisin harkita asiaa, jos meillä ei olisi kyseisenä viikonloppuna mitään isompia suunnitelmia. No, kävi ilmi että messut ovatkin jo tulevana viikonloppuna, eli kahden päivän päästä. Kysäisin mieheltä heti samana iltana, mitä hän olisi mieltä jos lähden yhdeksi yöksi reissuun ja hän olisi poikien kanssa koko lauantain ja sunnuntain. Tiedän, että mieheni on aivan mahtava, mutta en silti olisi uskonut että hän olisi ollut niin suostuvainen ideaan.

 

 

Lähdimme lauantaina aamulennolla Pariisiin, ja menimme kentältä suoraan Playtime Paris messuille. Messuilla eri lastenvaate ja -tarvikeyritykset esittelevät mallistojaan jälleenmyyjille. Messuilta ei saanut ottaa valokuvia, sillä yritykset esittelevät tulevia mallistojaan. Ystävälläni on lastenvaatekauppa, ja hän etsi messuilta uusia, kiinnostavia merkkejä liikkeensä valikoimiin. Oli todella mielenkiintoista seurata hänen työskentelyään, ja ihastuin moneen lastenvaatemerkkiin mitä Suomessa ei ole tällä hetkellä vielä ainakaan myynnissä. Yksi juttu mitä Pariisistakaan ei löytynyt, on lasinen pillipullo pienille lapsille. Sellaisen Leonkin tarvitsisi juuri, olen joutunut tyytymään silikoniseen. Jos tiedät jonkun merkin,  joka valmistaa lasisia pulloja, joihin saa pilliosan lapsille, niin saa vinkata!

 

 

Ihana saksalaismerkin hoitoalusta, tämän kuvan ottamiseen pyysin luvan sillä näitä on jo myynnissä

 

Kiertelimme messuilla koko päivän, ja lähdimme vasta viiden aikaan hieman ostoksille ja syömään keskustaan. Olen viettänyt aika paljon aikaa Pariisissa, ollessani vaihdossa Pariisin lähistöllä olevassa Troyes-nimisessä pikkukaupungissa. Kaikki nähtävyydet on siis nähty moneen kertaan, ja halusin viettää yhden illan nautiskellen hyvästä ruoasta ja kauniista miljööstä. Olen todella tykästynyt Marais-kaupunginosaan, ja suuntasimme sinne hieman ostoksille ja kunnon illalliselle.

 

 

Aivan ensin istahdimme kadunvarsikahvilaan juomaan lasit shamppanjaa, niin lähellä kun Champagnen maakuntaa oltiin. Pariisissa oli noin 10 astetta, ja kahvilassa oli todella voimakkaat lämpölamput. Ehdimme käymään ennen illallista myös pikaisesti parissa vaatekaupassa. Lisäksi halusin ehdottomasta käydä Pierre Hermé liikkeessä hakemassa miehelleni kotiinviemisiksi macaron-leivoksia. Vaikka ne eivät Suomessa ole olleet trendikkäitä enää muutamaan vuoteen, Ranskassa ne eivät koskaan mene pois muodista. Ja jos joku on syönyt Pierre Hermén tai Ladureen macaron-leivoksia, niin tietää että ne ovat aivan eri maailmasta Suomessa saatavien kanssa. Vaikka pidän Teemu&Markus leipomon macaroneista, niitä ei voi verrata edes näihin täydellisiin suupaloihin.

 

Pierre Hermé tekee maailman parhaat macaron-leivokset

 

 

Yleensä valitsen kaupunkilomien ravintolat etukäteen jo kotona, mutta koska tämä visiitti tuli eteen aika yllätyksenä, en ehtinyt. Kävelimme sisään ekaan aidosti ranskalaisen oloiseen ravintolaan, enkä usko että olisin mitenkään voinut valita googlettelulla parempaa. Ravintola oli ihanan intiimi, ja kaikki muut olivat ranskalaisia. Onneksi tulimme ravintolaan jo kahdeksalta, jolloin mahduimme vielä sisään. Valitsin alkuruoaksi perinteisen sipulikeiton todella kauan kypsytetyllä juustolla. Keitto oli todella tuhti, mutta jaksoin silti syödä pääruokaloheni kokonaan. Jälkiruoan valinta oli helppo, sillä tarte tatin -piiras oli päässyt loppumaan, niin otin toisen kestosuosikkini creme brûléen. Jaksoin jälkiruoasta tosin vain puolet, koska olin syönyt pari macaronia jo aiemmin. Oli ihana syödä kaikessa rauhassa kolmen ruokalajin illallinen, ja juoda pari lasia viiniä.

 

Perinteinen ranskalainen sipulikeitto

 

Creme brûlée, täydellisen rapsakalla pinnalla

 

Pääsimme kirjautumaan sisään hotelliin vasta kymmenen aikaan illalla. Koska olimme varanneet hotellihuoneemme niin viime tipassa, ja kauhealla kiireellä, odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Olin positiivisesti yllättynyt kun pääsin huoneeseeni. Huone oli todella siisti, kodikas ja siinä oli söpö parveke. Tulen ehdottomasti yöpymään uudelleen tässä hotellissa, jos tulemme joskus poikien kanssa Pariisiin. olen nähnyt Pariisissa niin järkyttäviä hotelleja tässä hintaluokassa, että on hyvä tietää jokin turvallinen vaihtoehto.

 

Näkymä parvekkeelta Gare du Lyon -asemalle

 

Nukuimme ihanan pitkään, sillä menimme aamiaiselle vasta yhdeksältä. Tämähän vastaa kello kymmentä meillä, eli sain nukkua yhdeksään asti. Hotellimme oli Pariisilaiseen tapaan todella pieni ja suloinen. Myös aamiaishuone oli ihan mini, ja tuntui kun olisimme olleet nukkekodissa teekutsuilla kun istuimme pientäkin pienemmässä kahden hengen pöydässämme. Aamiaishuonetta emännöi melko topakka ranskatar, jonka kanssa pääsin treenailemaan hyvin ruostunutta ranskaani. Aamiaisella ei ollut kovin kattava valikoima, mutta kaikki oli todella ensiluokkaista. En ole aikoihin syönyt niin rapeaa patonkia tai niin voisia pain au chocolat -leivoksia. Lisäksi sain eteeni ison kannun kahvia, ja toisen kannun kuumaa maitoa. En koskaan juo suodatinkahvia, mutta näin tarjoiltuna join monta kupillista.

 

 

Onneksi en pelkää hiilareita 🙂

 

Aamiaisen jälkeen kirjauduimme hotellista ulos, ja suuntasimme metrolla messuille. Kiertelimme vielä toisen päivän messuilla, sillä nähtävää todellakin riitti. Onneksi söimme todella paljon aamiaisella, sillä ehdimme messuilla syömään vain pikaisen lounaan. Lähdimme messuilta suoraan lentokentälle mielestämme ajoissa, mutta meillä tuli silti todella kiire. Emme ehtineet turvatarkastuksen jälkeen tekemään mitään muuta kuin ostamaan koneeseen täytetyt patongit ja juotavaa. Olin haaveillu käyväni lentokentän Disney-kaupassa ostamassa Joelille tuliaisiksi jotain Frozen härpäkkeitä, mutta en valitettavasti millään ehtinyt. Joel oli onneksi todella tyytyväinen kun annoin hänen valita seuraavana päivänä kolme macaronia itselleen. Onneksi Leon ei vielä ymmärrä, että jäi ilman tuliaisia ja hän oli onnellinen saadessaan maitonsa takaisin kotiin.

 

Tuliaiset miehelleni, ja kolmevuotiaalle Joelille muutama

 

Pojilla oli sujunut viikonloppu todella hyvin, ja he olivat keksineet kaikkea kivaa puuhaa. Todella hyvä tietää, että voin ilman morkkiksia olla pari päivää poissa, jos tarve tulee uudelleen. Ihan parasta olisi kuitenkin päästä koko perheen kanssa jonnekin reissuun!

 

à la prochaine!

 

Batman vs äiti – Taaperon ensimmäiset sanat

Muistat varmaan lapsesi ihan ensimmäisen sanan, entäs kymmenen ensimmäistä? Monella taaperolla ensimmäinen sana on se kaikista tärkein eli äiti, mutta ei vaan meidän poikien. Olen kirjoittanut ylös Joelin ja Leonin ensimmäiset sanat, ja nyt myöhemmin myös Joelin hauskimpia lausahduksia ylös vihkoseen. Lapset ovat aivan ihania oppiessaan puhumaan, ja juttua kyllä riittää. Leonin ihan ensimmäinen sana kuulosti kovasti äidiltä, mutta koska kukaan ei kutsu minua äidiksi vaan mamaksi eikä Leon ole koskaan kuullut siis ’äiti’-sanaa, niin kyseessä oli varmasti vahinkoäänne. Monen lapsen ensimmäinen sana on äiti, voisiko olla että siitä äiti-sana on saanut alkuperänsä kun se suomen kielessä muodostuu ihan itsekseen lapsella jo varhain?

 

Kerro kerro kuvastin ken on maassa kaunehin

 

Tässä 1v3 kuukauden ikäisen Leonin ensimmäiset sanat siinä järjestyksessä kun hän on oppinut ne sanomaan. Aivan ensimmäisen sanansa hän sanoi 11kk iässä vilkuttaen samalla mummilleen, josta päättelin että kyseessä on aivan oikea, merkityksellinen sana.

 

  1. Hei hei
  2. Kissa
  3. Papa
  4. Heppa
  5. Pupu
  6. Kiitos
  7. Tititititititi Batman
  8. Anna

 

Sano Pi-nok-kio

 

Luit aivan oikein, mama ei ole tällä listalla. No, onhan Batman taaperolle varmasti äitiä hyödyllisempi sana. Ei ole ihmekään, että kissa-sana tuli niin ajoissa, kun meillä pörrää kolme kissaneitiä koko ajan jaloissa. Ja koska kolmevuotias Joel laulaa tititiititito Batman -loruaan usein, ja pieni Leon matki sen heti. Samoin jos Leonille sanoo putiputiputi, niin hän toistaa sen vaikkei se mikään sana ainakaan suomeksi olekaan. Olisi tosin kiva, jos äitiin viittaava ’mama’ sana mahtuisi vielä ensimmäisen 10 sanan joukkoon.

 

Mikä teillä oli ensimmäinen sana?