Hae
Nina ja minit

Tutista eroon yhdessä yössä

Leon täyttää kuukauden päästä 2 vuotta, ja havahduin siihen että olisi varmaan jo aika päästä tutista eroon. Esikoisemme ei koskaan huolinut tuttia, joten minulla ei ollut aiheesta minkäänlaista kokemusta. Kun Leon oli kuukauden, ja imetys oli lähtenyt kunnolla käyntiin, tarjosin Leonille ensimmäisen kerran tuttia. Herrahan oli myyty aivan ensi kerrasta, ja käytti siitä lähtien tuttia aina nukkuessaan. Leon ei koskaan imenyt tuttia kuin nukkumaan mennessään, ja aamuisin tutti löytyi aina lattialta. Ajattelin kuitenkin, että voisi olla hyvä päästä tutista eroon ennen kahden vuoden rajapyykkiä. Tiesin ainostaan, että jengi rahtaa tutteja metsään oravanpoikasille, mutta enempää en ollut ehtinyt aiheeseen perehtyä. Mikä juttu tämä muuten on, ei kai ihmiset oikeatsi jätä niitä maatumattomia muovitutteja luontoon?

 

 

Miten pääsimme tutista eroon yhdessä yössä?

En löytänyt Leonin tuttia viikko sitten kun oli nukkumaanmenon aika. Leon kokosi huolellisesti kaikki kymmenen unikaveriaan, ja asetteli ne sänkyyn. Joimme tuttuun tapaan iltamaidon sohvalla, jonka jälkeen vein Leonin sänkyyn. Ilman tuttia. Asettelin hänen unikaverinsa hänen ympärilleen, peittelin koko lauman ja toivotin aivan normaalisti hyvää yötä. Sitten lähdin huoneesta tuttuun tapaan pois, ja käyttäydyin kuin meillä ei olisi koskaan tutti nähtykään. Suljin oven perässäni ja odotin järkyttynyttä itkua. Mutta ei, Leonista ei kuulunut pihahdustakaan kuin vasta seuraavana aamuna. Ja saman olen tehnyt nyt viikon ajan, eikä Leon ole kertaakaan kysellyt tuttinsa perään. Uskomatonta, mutta oikeasti totta.

 

Viiden kuukauden ikäisenä

 

Tiedän, ettei tästä meidän käsittämättömän helposta tutista eroon pääsemisestä ole kenellekään juuri mitään hyötyä. Tästä on vähän vaikea ottaa vinkkiä, paitsi että kannattaa ehkä kokeilla tutista eroon pääsemistä vain yksinkertaisesti unohtamalla koko tutin olemassaolo. On myös mahdollista, että Leon oli jo henkisesti valmis lopettamaan tutin imemisen, mutta imeskeli sitä vain koska me annoimme sen hänelle aina ennen päikkäreitä ja yöunia. Ehkä lapset vieroittautuvat luonnollisesti itsekseen tutista, aivan kuten äidinmaidosta. Leon tosin juo vielä maitoa, sillä minulla on tavoitteena WHO:n suosittelema kahden vuoden imetysurakka.

 

Tutti toi lohtua myös kesällä lentokoneessa

 

Miten teillä päästiin tutista eroon?

 

Lue myös: Taaperon päivärytmi on koko perheen rytmi

Mitä ohjelmaa lasten synttäreille jos onginta ei nappaa?

Juhlimme viikonloppuna esikoisemme 4-vuotis synttäreitä. Pidimme lauantaina Joelin ensimmäiset kaverisynttärit, ja hän kutsui 12 kaveriaan päiväkodista ja muskarista. Pidimme lauantain juhlat viereisessä leikkipuistossa, eli tilaa riitti hyvin temmellykselle. En ollut aiemmin ollut lasten kaverisynttäreillä, sillä olen aina lähettänyt mieheni Joelin mukaan. Juhlien ohjelmaa miettiessäni tosin toivoin, että olisin osallistunut edes yhdille kaverisynttäreille. Googlettelin juhlia ennen lasten synttäreiden ohjelmaa, ja yksi yhteinen tekijä kaikissa vinkeissä oli onginta. Mieheni kuitenkin sanoi, ettei se ole ollut millään juhlilla mitenkään kovin kiva numero, jokainen vain vuorollaan onkii mekaanisesti kaverilahjan sisältävän pussukan.

 

 

Mitä ohjelmaa lasten synttäreille?

Lasten kaverisynttäreillä energia- ja melutaso nousee usein uskomattoman korkeaksi, ja siksi heille on hyvä järjestää ohjattua ohjelmaa vapaamuotoisen leikin lisäksi. Tämän lapset ovat ilmeisesti itse myös sisäistäneet, sillä yksi 4-vuotias tyttö tuli melko alussa kysymään mieheltäni ”Onko täällä jotain ohjelmaa?”.  Onginta on usein yksi ohjelmanumero, sillä se on hyvä tapa antaa kaverilahjat osallistujille. Me päädyimme aarteenetsintään, jonka toteutimme niin, että vihjeet johdattivat vieraat rastien kautta aarteen eli kaverilahjojen luo. Mieheni luki Muumikirjasta päästä keksimiään vihjeitä, jotka johdattivat lapset seuraavalle ennakkoon merkitylle rastille. Viimeisella rastilla aarteenmetsästäjiä odotti aarrearkku (pahvilaatikko) josta jokainen sai ottaa itselleen oman lahjapussukan. Lapset tykkäsivät aarteen metsästyksestä kovasti, eikä noin pienille vihjeiden tai suunnittelun tarvitse olla ihan huippuluokkaa.

 

Joelin 4-vuotis synttäreiden viitteellinen aikataulu:

  • 16.00 Juhlavieraat saapuvat, lahjojen ihastelua yhdessä
  • 16.20 Synttäritarjoiluista nauttiminen, aloittaen suolaisista
  • 16.30 Kynttilöiden puhallus ja kakun syönti
  • 17.00 Aarteenetsintä
  • 17.20 Jokaiselle oman ilmapalloeläimen teko

 

 

Kun aarteenmetsästys oli ohitse, lapset mutustelivat tyytyväisinä saamiaan Muumi-herkkuja. Kun ensimmöiset vieraat tekivät lähtöään, mieheni alkoi tekemään lapsille ilmapalloeläimiä. Hän kävi viikkoa ennen juhlia ostamassa Pilailupuodista pitkiä ilmapalloja ja pumpun, ja opetteli netistä miten ilmapalloeläimiä tehdään. Kannattaa kokeilla, se ei ilmeisesti ole kovin vaikeaa ja lapset rakastavat ilmapalloeläimiä. Tämä oli hyvä ohjelmanumero, sillä lapset katselivat kun ilmapalloja tehtiin. He saivat itse valita värin ja ottavatko koiran, apinan vai miekan.

 

Mitä kaverilahjaksi?

Toinen mikä tuotti päänvaivaa oli kaverilahjan valinta. En halunnut antaa Joelin ystäville muovikrääsää, jolloin vaihtoehdot jäivät todella vähiin, ainakin tällä mielikuvituksella. Päädyin lopulta jemmaamaan söpöihin paperipusseihin Moomin Xylitol-pastillirasian, rasiallinen Muumi-rusinoita ja Tigerista pienen värikynäsetin, jonka kannessa on teroitin. Täydellinen piirustussetti ravintolaan tai reissuun!

 

Mitä teillä on tapana leikkiä synttäreillä?

 

Lue myös: Leonin 1-vuotissynttärit: Vauvasta taaperoksi