Hae
Ruokaturisti

Mitä onnistuneeseen sormiruokailuun tarvitaan?

Huom: Tämä kirjoitus on kirjoitettu 12.6.2016 Sormet suuhun-blogiin, ja kopioitu blogin uuteen kotiin.

 

Mitä onnistuneeseen sormiruokailuun tarvitaan?

 

Maistuu, vaikka kokonaisena!

 

1. Kunnon taustatiedot

Kuten aiemmin jo totesin, ennen sormiruokailun aloitusta kannattaa ehdottomasti lukea joko Omin sormin suuhun (Gil Rapley & Tracey Murkett) tai Minä syön itse (Hanna-Mari Arosilta, Soile Ruottinen, Ulla-Maija Lähteenmäki). Suomenkielinen painos Rapleyn/Murkettin kirjasta on loppuunmyyty, mutta saattaa löytyä kirjastosta. Itse tilasin sen englanninkielisenä Amazonilta. Kirjassa on hyvin kerrottu sormiruokailun taustaa, kerrottu miten pääsee alkuun ja mitä ehdottomasti täytyy tietää ennen sormiruokailun aloittamista. Mistään en itse löytänyt niin hyvin sormiruokailusta tietoa kuin Rapleyn kirjasta, joten kannattaa ehdottomasti lukea. Kirjan luettuani olin niin aivopesty että en harkinnutkaan soseiden antamista tohlottajalle, sillä sormiruokailu kuulosti hyvin luonnolliselta tavalta aloittaa kiinteät.
2. Vauvan täytyy olla valmis aloittamaan kiinteät

Sormiruokailussa nyrkkisääntönä pidetään sitä, että vauva itse on valmis aloittamaan kiinteät. Valmiuden merkkeinä ylisesti pidetään sitä, että vauva on kiinnostunut ruoasta muiden syödessä, vie itse esineitä suuhunsa ja istuu hyvin tuettuna. Sormiruokailussa on tärkeää, että vauva vie itse ruoan suuhunsa ja istuu pystyasennossa. Kirjan mukaan ruokailemaan valmis vauva ei tarvitse soseita missään vaiheessa, mutta jos kiinteät joutuu aloittamaan syystä tai toisesta ennen kuin vauva on valmis, joutuu varmasti jonkin aikaa sotkemaan soseilla. Mutta onneksi voi myöhemmin vielä siirtyä sormiruokailuun.

Meidän tohlottajamme aloitti sormiruokailun kuuden kuukauden ja viikon iässä, johon asti hän nautiskeli lapsentahtisesti vain äidinmaitoa. Maidon rooli jatkuu tosin tärkeänä yhteen ikävuoteen asti, johon asti suositusten mukaan maidon tulisi olla vauvan tärkein energianlähde. Siksi suositellaankin, että vauvalle tarjotaan äidinmaitoa/korviketta aina ennen ateriaa. Meillä tämä on toiminut hyvin, ja tohlottaja on ehkä jopa paremmin jaksanut keskittyä sormiruokailuun kun ei ole ollut kiljuva nälkä.

 

Tarjoiluehdotus, tosin lisäisin oheen myös pastaa, perunaa tai muuta hiilaria

 

3. Turvallisuus

Sormiruokailukirjoissa selitetään hyvin vauvan kakomisen merkitys ruokaillessa, vaikka moni vanhempi tätä pelästyykin. Se, että vauva kakoo syödessään tarkoittaa että hän käsittelee ruokaa suussaan ja varoo ettei vedä sitä henkeen. Jos vauva sen sijaan menee aivan hiljaiseksi ja näyttää hätääntyneeltä, hän tarvitsee apuasi ruoan poistamiseen henkiteistä. Tohlottajamme kanssa ei ole koskaan tullut onneksi tällaista tilannetta vastaan, vaikka täytyy myöntää että alussa pelotti jonkin verran ja hyvin valppaana katselin pojan ruokailua. Sormiruokailijoiden vanhempien (kuten muidenkin) tulee siis tietää miten menetellä jos vauva on vaarassa tukehtua. Itse olen sitä mieltä että ensiapukurssin tulisi olla pakollinen jokaiselle, ei vain vauvaan liittyen.

Alla muutama tärkeä turvallisuussääntö:

– Lue sormiruokailusta ennen sen aloittamista
– Älä koskaan jätä lasta syömään yksin
– Varmista, että vauva istuu syödessään
– Varmista annoskoko: Älä anna vauvalle kokonaisia pähkinöitä ja leikkaa pienet hedelmät (esim. viinirypäleet, kirsikat) puoliksi ja poista kivet

 

 

4. Hyvät tarvikkeet

Emme pärjäisi ilman kunnollista syöttötuolia. Kunnon syöttötuolin merkitys vain korostui kun olimme viikon matkoilla hotellissa, jossa kaikki tuolit olivat hepposia muovirötisköjä, joissa poika vain valui alaspäin. Ja IKEA:n perussyöttötuoli on niihin verrattuna aivan luksus, en siis nirsoile turhaan 🙂 Meillä on käytössä valtavirrasta (Stokke) poiketen tanskalaisen Leanderin syöttötuoli. Tuoli on tukeva eikä edes horju vaikka tohlottajamme heiluu ympäriinsä ja innostuu usein potkimaan tuolia pöydästä poispäin.

Toinen ehdoton apuväline on blogissani joka päivä esiintyvä pirteän vihreä ezpz:n Happy Mat, joka on silikoninen ruokailualusta. Helppo pestä ja pysyy pöydässä kiinni ruokailun ajan. Bonuksena erittäin iloinen design, jota on saatavina monessa upeassa värissä.

Kolmantena nimeäisin pitkähihaiset ruokailuessut, joissa edessä tasku keräämässä tippuvat muruset. Näitä on hieman vaikeampi löytää kuin perinteisiä ruokalappuja, mutta IKEA:lta löytyy uutuutena yksi malli ja Ipanaisella on myynnissä toinen.

 

5. Iloinen ja rento mieli

Moni kauhistelee sormiruokailua sen aiheuttaman sotkun takia. Tosiasia on, että useimmat vauvat sotkevat joka tapauksessa ja joutuvat jossain iässä harjoittelemaan itsesyömisen taidon. En ole kokenut sotkua ongelmana, lattian ja syöttötuolin saa aina pyyhittyä. Välillä tosin tuntuu, että koko elämä on yhtä pöydän pyyhintää ja Happy Matin pesua. Tohlottajan onnellinen ilme ruokapöydässä, kursailematon suhtautuminen ruokaan ja mahtava ruokahalu kyllä korvaavat sotkusta aiheutuvan mielipahan.

 

Ota siis rennosti, annan vauvasi leikkiä ruoalla (näin hän oppii) ja
nauti ihastuttavasti ruokapöytäseurastasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *