Hae
Nina ja minit

Kaksi aivan erilaista raskauttani

 

Lapsettomana, hyvävointisena odottajana ehdin myös huolehtimaan itsestäni. Kävin kahdeksannelle kuulle asti salilla, ja aloitin kuudennen raskauskuukauden kohdalla minulle laaditun raskausajan saliohjelman. Kävelin myös päivittäin, ja tunsin olevani elämäni kunnossa. Ehdin hyvin valmistelemaan kotia pikkuisen tuloon, ja energiaa riitti vaikka mihin. Loppuraskaudessa aloin puolestaan kauhulla odottamaan kivuliaita harjoitussupistuksia, ja kuuman kesän turvottamia nilkkoja. Yllätyksekseni näitäkään ei kuulunut, ja ensimmäiset supistukset johtivat pojan syntymään. Selvisin ensimmäisestä raskaudestani siis ilman mitään perinteisiä raskausrasitteita, vastoin ennakkodotuksiani ja lukemaani.

 

 

 

Odottaessani esikoistani vuonna 2015, 7. kuulla. Kuva: Nina Dodd

 

Toinen raskauteni oli siinä mielessä myös helppo, sillä selvisin ilman aamupahoinvointia, turvotuksia tai liitoskipuja. Mutta huomasin, että olin Leonia odottaessani paljon huonommassa kunnossa fyysisesti kuin odottaessani esikoista. En ehtinyt salille tai edes kävelylle samalla tavalla kuin esikoistamme odottaessani, sillä töiden jälkeen leikin mielummin Joelin kanssa kuin hengailin yksin salilla. Oloni oli ajoittain todella tukala, ja maha kasvoi paljon suuremmaksi kuin esikoista odottaessani. Jouduin myös sokerirasituskokeeseen, toisin kuin Joelin kanssa. Yhteisen kesälomamatkamme jälkeen olin aivan varma, että joudun tällä kertaa jäämään töistä aiemmin äitiyslomalle järkyttävien lonkkakipujeni takia. Kivut loppuivat onneksi pian Joelin palatessa kesälomalta päiväkotiin, ja jatkoin töissä äitiysloman alkuun asti.

 

Minä odottaessani kuopustamme 7. kuulla. Kuva: Riku Nikkilä

 

Uskon ensimmäisen raskauteni olleen niin helppo toiseen verrattuna, koska ehdin ja pystyin harrastamaan liikuntaa koko raskauden ajan. Mitkä kaikki seikat olivat eri tavalla odottaessani kuopusta?

  1. Unen määrä – Odottaessani esikoista sain nukkua ihan niin paljon kuin huvitti, ihan koska vaan halusin. Taaperon äitinä olin jo kärsinyt aikataulutetummasta uniajasta pari vuotta, enkä siis saanut mahdollisuutta nukkua päikkäreitä.
  2. Liikunnan määrä – Esikoista odottaessani olin hyvässä fyysisessä kunnossa jo ennen raskautta, ja jatkoin liikuntaa koko raskausajan. Kuopusta odottaessani kävin salilla ehkä kerran viikossa, ja kävelytkään eivät oikein onnistuneet taaperon kanssa, joka ei malta istua rattaissa.
  3. Imetys – Imetin esikoistamme viidennelle raskauskuulle asti. Joel lopetti ihan itsekseen rinnalla käymisen ollessaan kolme kuukautta vaille 2-vuotias. Imetys ei kuitenkaan aiheuttanut minulle mitään ylimääräisiä supistuksia, ja vähän toivoin pääseväni tandemi-imettäjäksi.
  4. Taaperon perässä pysyminen: En joutunut esikoista odottaessani kyykkimään koko ajan, juoksemaan taaperon perässä ja toisinaan jopa kantamaan 12-kiloista taaperoa. Huomasin, että alaselkäni kipeytyi todella nopeasti ja lonkkiini sattui.

 

Haikeudella katson kun pieni Leon kasvaa kasvamistaan, ja vauvavuosikin on muisto enää. Olemme mieheni kanssa kuitenkin kumpikin sitä mieltä, että kaksi lasta on meille täydellinen lapsiluku. Ja en edes halua tietää millainen kolmas raskauteni olisi, kun nyt olen varmasti vielä huonommassa fyysisessä kunnossa kuin kuopusta odottaessani.

 

Oliko raskaus elämäsi parasta aikaa?

 

Miten löysin mammakavereita vauvavuodelle?

Moni äiti kokee yksinäisyyttä jossain vaiheessa vauvavuotta, tai hoitovapaan aikana viimeistään. Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa saattavat hujahtaa ohi vauvakuplassa, mutta jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan seuraa kodin ulkopuolelta. Vaikka olisi kuinka laaja sosiaalinen piiri, niin vauvan kanssa aamupäiviin on vaikea saada ainakaan toimistotyöläisistä seuraa. Ja joskus tuntuu siltä ettei kehtaa enää yhtään vauvajuttua höpöttää kavereilleen. Ehkä ei ole ketään kelle näyttää niitä ihania vauvakuviaan. Tai ketään, joka ymmärtäisi miten paljon ihmistä voi väsyttää eikä silti pysty nukkumaan silloin kun vauva nukkuu päikkäreitä.

 

Itse olin ensimmäinen ystäväpiiristäni joka sai vauvan, joten vertaistukea ei kauheasti ollut saatavilla. Onneksi löysin Momzien,  tuon mammojen Tinderin! Momzie on hauska applikaatio, jonka tarkoituksena on tutustuttaa lähiseutujen äidit toisiinsa. Palvelu ladataan puhelimelle, ja sinne tehdään esittelyprofiili. Toisin kuin Tinderissä, Momziessa lasten iät ovat tärkeämpiä kuin kuvat. Itse ainakin etsin seuraa lähialueen samanikäisistä äideistä, joilla on suunnilleen samanikäisiä lapsia. Myös Momziessa swaippaillaan oikealle ja vasemmalle, ja kun kumpikin äiti ”swaippaa oikealle” toisilleen, syntyy match ja keskusteluyhteys aukeaa.

 

Kuva: Momzie

 

Loin profiilin esikoiseni ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Lähestyvä kesä ja kaipuu tehdä kaikkea hauskaa ulkosalla toimivat motivaattoreina uusien kavereiden löytymiseen. Nykyiset ystävät kun olivat kaikki töissä silloin kun olisimme vauvan kanssa halunnut hengailla piknikeillä, shoppailemassa ja pitkillä lounailla. Olin Momziessa melko kranttu, ja valitsin vain 3 km päässä itsestäni asuvia, joilla oli myös alle 6 kk ikäinen vauva. Ja matcheja tuli silti! Huomaa, että Momzie on kehitetty olemassa olevaan tarpeeseen.

 

 

Sovin muutaman tapaamisen Momzien kautta tuolloin pari vuotta sitten, ja eka kerta jännittikin jonkin verran. Vaikka en ole koskaan sokkotreffeillä käynyt, niin samalta varmaan tuntui. Tutustuin jo toisilla ”treffeillä” aivan lähellä asuvaan äitiin, jonka kanssa näimmekin leikkipuistossa kesän mittaan ja välillä olemme vieläkin käyneet kävelyillä, viime aikoina ilman vauvoja tosin. Lopetin Momzien käytön siltä erää, koska en kuitenkaan ihan loputtomasti kokenut tarvitsevani uusia kamuja. Laatu korvaa määrän!

Palasin uudelleen Momzieen, kun Leon syntyi. Tutustuin muutamaan äitiin ja heidän pieniin vauvoihinsa. Yhdessä kävimme pitkillä vaunukävelyillä, shoppailemassa, lounailla, Vauvakinossa, lasten tapahtumissa ja taidenäyttelyissä vielä kun vauvat nukkuivat vaunuissaan. On jotenkin todella helppoa tavata ystäviä, joilla on saman ikäinen lapsi. He ymmärtävät, että lauseesi jäävät kesken, kerrot samat asiat joka tapaamisella ja että joudut  miettimään kaikki menosi vauvan ehdoilla. Usein myös vähän vertaillaan mitä kenenkin vauva on oppinut sitten viime näkemän, ja mitä jänniä kehitysvaiheita kullakin on vielä edessä. Löysin tällä kierroksella ystäviksi mahtavia naisia, jotka sattuvat olemaan myös äitejä.

 

HopLopissa vauvakaverin kanssa

 

Nyt olen siinä tilanteessa, että suurin osa mammakavereistani palasi vuodenvaihteessa töihin. Niinpä oli aika kirjautua Momzieen vielä kerran. Olen Leonin kanssa kotosalla vielä toukokuuhun asti, joten olisi kiva löytää seuraa lähialueen äideistä, joilla olisi suunnilleen saman ikäinen taapero.  Nyt Momzien käyttö tuntuu jo luontevammalta, ja olen jo sopinut kahden parivaljakon kanssa tapaamiset tuleville viikoille. Loppuviikosta tapaan yhden aivan naapurissa asuvan äidin ja hänen vuoden ikäisen poikansa. Vaikka asummekin niin lähekkäin, ilman Momzieta emme olisi tavanneet. Tosin hän sanoi että näytän todella tutulta, mutta olemme asuneet tällä alueella jo 10 vuotta joten varmasti olen vilahdellut kaupan jonossa ja leikkipuistossa satunnaisesti.

 

Suosittelen testaamaan Momzieta, vaikka ajatus tuntuisikin vähän vieraalta. Jos tulee match, ja ei haluakaan tavata niin sitten ei vain laita toiselle viestiä. Itse oon ollut kaikissa paitsi yhdessä tapauksessa se, joka laittaa ensimmäisen viestin. Ja joillekin matcheille en ole sitä  ekaa viestiä laittanut, niin ei heistäkään kuulunut koskaan mitään. Eli siis mihinkään ei sitoudu swaippailemalla.

 

Ja jos joku siellä murehtii ettei kuitenkaan tule matcheja, niin mitä jos tuleekin?