Hae
Nina ja minit

Miksi laihduin 1. äitiyslomalla ja lihoin toisella?

Palasin esikoisen syntymän jälkeen vanhoihin mittoihini tekemättä juuri mitään. Päättelin tämän johtuvan kuuden kuukauden täysimetyksestä, ja siitä että vartaloni hoiti tehtävänsä. Selvisin muutenkin ensimmäisestä raskaudestani ilman mitään perinteisiä raskausrasitteita. Lapsettomana, hyvävointisena odottajana ehdin myös huolehtimaan itsestäni. Kävin kahdeksannelle kuulle asti salilla, ja aloitin kuudennen raskauskuukauden kohdalla minulle laaditun raskausajan saliohjelman. 

 

 

Odottaessani esikoistani vuonna 2015

 

Toinen raskauteni oli siinä mielessä myös helppo, sillä selvisin ilman aamupahoinvointia, turvotuksia tai liitoskipuja. Kuopuksemme syntymän jälkeen en kuitenkaan palautunut raskautta edeltäviin mittoihini yhtä pian kuin esikoisen kanssa. En itse asiassa ole palautunut vieläkään, vaikka Leon on jo 1,5-vuotias taapero. Täysimetin myös Leonia kuusi kuukautta, joten tämä ei ehkä auttanutkaan esikoisen raskauskilojen pudottamisessa. Esikoisemme olo todella huono nukkumaan, ja jouduin nukuttamaan hänet aina vaunuihin. Kävelin siis esikoisen kanssa päivittäin monta kilometriä. Kuopuksemme sen sijaan on ollut aina erittäin hyvä nukkumaan, ja nukahtaa vieläkin omaan sänkyynsä itsekseen. Minun ei siis koskaan tarvinnut kävellä hänen kanssaan päivittäin ulkona nukuttaen häntä vaunuihin. Riitti kun laitoin hänet omaan sänkyynsä, ja jätin hänet hakemaan unta. Niinpä pääsin itse aina istuskelemaan sohvalle tai koneelle kirjoittamaan blogia. 

 

Täydellinen suklaa fondant

 

Tästä huomaa, että oikeasti sillä normaalilla kävelyllä on iso merkitys painonhallinnassa. Vaikken kokenut esikoisen kanssa päivittäin tehtyä vaunulenkkejä liikuntana, vartaloni oli selkeästi eri mieltä. Uskon, että jos olisin kävellyt kuopuksen kanssa samaa tahtia kuin esikoisen kanssa, olisin ollut aikoja sitten jo raskautta edeltävissä mitoissa. Toisen raskauden jälkeistä painonpudotusta ei tosin edesauttanut se, että kehitin itselleni tavan mussutellut suklaata laten kanssa Leonin nukkuessa päiväunia. Esikoisen kanssa en ehtinyt istumaan alas mussuttelemaan kun kävelin ympäri asuinaluettamme. Päästääkseni mussuttelusta eroon pidin kesän jälkeen sokerittoman elokuun. Tämä onnistuikin hyvin, ja syön herkkuja vain jossain tapahtumassa tai juhlassa. Palaan kuukauden päästä töihin ja olisi kiva, etteivät työvaatteet kiristäisi mistään. Ajattelin olla huhtikuun taas sokerittomalla, kävellä Leonin kanssa päivittäin ja vältellä myös nopeita hiilihydraatteja. Eiköhän sillä saa jo vähän väljyyttä vaatteisiin. 

 

muistetaanhan kävellä!

 

Lue myös:

 

Kaksi aivan erilaista raskauttani

 

Lapsettomana, hyvävointisena odottajana ehdin myös huolehtimaan itsestäni. Kävin kahdeksannelle kuulle asti salilla, ja aloitin kuudennen raskauskuukauden kohdalla minulle laaditun raskausajan saliohjelman. Kävelin myös päivittäin, ja tunsin olevani elämäni kunnossa. Ehdin hyvin valmistelemaan kotia pikkuisen tuloon, ja energiaa riitti vaikka mihin. Loppuraskaudessa aloin puolestaan kauhulla odottamaan kivuliaita harjoitussupistuksia, ja kuuman kesän turvottamia nilkkoja. Yllätyksekseni näitäkään ei kuulunut, ja ensimmäiset supistukset johtivat pojan syntymään. Selvisin ensimmäisestä raskaudestani siis ilman mitään perinteisiä raskausrasitteita, vastoin ennakkodotuksiani ja lukemaani.

 

 

 

Odottaessani esikoistani vuonna 2015, 7. kuulla. Kuva: Nina Dodd

 

Toinen raskauteni oli siinä mielessä myös helppo, sillä selvisin ilman aamupahoinvointia, turvotuksia tai liitoskipuja. Mutta huomasin, että olin Leonia odottaessani paljon huonommassa kunnossa fyysisesti kuin odottaessani esikoista. En ehtinyt salille tai edes kävelylle samalla tavalla kuin esikoistamme odottaessani, sillä töiden jälkeen leikin mielummin Joelin kanssa kuin hengailin yksin salilla. Oloni oli ajoittain todella tukala, ja maha kasvoi paljon suuremmaksi kuin esikoista odottaessani. Jouduin myös sokerirasituskokeeseen, toisin kuin Joelin kanssa. Yhteisen kesälomamatkamme jälkeen olin aivan varma, että joudun tällä kertaa jäämään töistä aiemmin äitiyslomalle järkyttävien lonkkakipujeni takia. Kivut loppuivat onneksi pian Joelin palatessa kesälomalta päiväkotiin, ja jatkoin töissä äitiysloman alkuun asti.

 

Minä odottaessani kuopustamme 7. kuulla. Kuva: Riku Nikkilä

 

Uskon ensimmäisen raskauteni olleen niin helppo toiseen verrattuna, koska ehdin ja pystyin harrastamaan liikuntaa koko raskauden ajan. Mitkä kaikki seikat olivat eri tavalla odottaessani kuopusta?

  1. Unen määrä – Odottaessani esikoista sain nukkua ihan niin paljon kuin huvitti, ihan koska vaan halusin. Taaperon äitinä olin jo kärsinyt aikataulutetummasta uniajasta pari vuotta, enkä siis saanut mahdollisuutta nukkua päikkäreitä.
  2. Liikunnan määrä – Esikoista odottaessani olin hyvässä fyysisessä kunnossa jo ennen raskautta, ja jatkoin liikuntaa koko raskausajan. Kuopusta odottaessani kävin salilla ehkä kerran viikossa, ja kävelytkään eivät oikein onnistuneet taaperon kanssa, joka ei malta istua rattaissa.
  3. Imetys – Imetin esikoistamme viidennelle raskauskuulle asti. Joel lopetti ihan itsekseen rinnalla käymisen ollessaan kolme kuukautta vaille 2-vuotias. Imetys ei kuitenkaan aiheuttanut minulle mitään ylimääräisiä supistuksia, ja vähän toivoin pääseväni tandemi-imettäjäksi.
  4. Taaperon perässä pysyminen: En joutunut esikoista odottaessani kyykkimään koko ajan, juoksemaan taaperon perässä ja toisinaan jopa kantamaan 12-kiloista taaperoa. Huomasin, että alaselkäni kipeytyi todella nopeasti ja lonkkiini sattui.

 

Haikeudella katson kun pieni Leon kasvaa kasvamistaan, ja vauvavuosikin on muisto enää. Olemme mieheni kanssa kuitenkin kumpikin sitä mieltä, että kaksi lasta on meille täydellinen lapsiluku. Ja en edes halua tietää millainen kolmas raskauteni olisi, kun nyt olen varmasti vielä huonommassa fyysisessä kunnossa kuin kuopusta odottaessani.

 

Oliko raskaus elämäsi parasta aikaa?