Hae
Nina ja minit

Sormiruokailu ja uhmaikä: Ruoan heittely ja muut haasteet

Leon on aina ollut valtavan hyvä syömään, eikä hänellä ole koskaan ollut ruokailun kanssa mitään haasteita. Hän aloitti kiinteät kuuden kuukauden ikäisenä sormiruokailulla, ja on ollut siitä asti kovin iloinen ja tyytyväinen mutustelija. Leon syö nyt 1,5-vuoden iässä samaa ruokaa kuin me muutkin, ja olemme olleet tyytyväisiä siihen miten kiltisti ja siististi hän syö nykyään. Usein Leon syö jopa enemmän kuin kolmevuotias isoveljensä, ja laajemmalla repertuaarilla. Sormiruokailu ja uhmaikä ei kuitenkaan ole kovin ihastuttava yhdistelmä. Toisaalta, onko mikään uhmaikään liittyvä?

 

 

Sormiruokailu ja uhmaikä

Nyt kun Leonin uhmaikä nostaa selvästi päätään, myös syömisestä on tullut pienimuotoinen show. Ennen niin nätisti syövä Leon on alkanut viskomaan ruokaa lattialle, huutamaan jos ei saa haluamaansa ja tiputtelemaan ruokaa suustaan. Leon haluaa myös syödä haarukalla, mikään muu ei ruokalajista riippumatta käy. Eilen söimme päivälliseksi riisiä katkarapukastikkeella, jota Leon on aina kauhonut suuhunsa lusikalla tyytyväisenä. Nyt hän alkoi heti pöytään istuttuaan huutamaan, koska hänelle oli katettu haarukan sijaan lusikka. Sitten hän noukki katkaravut suuhunsa, ja viskeli soijapavut lattialle. Riisiä ja kastiketta hän lapioi haarukalla suuhunsa, tosin puolet meni ohitse sillä hän ei suostunut käyttämään lusikkaa. Ja aina kun kehtasin tarjota lusikkaa, Leon aloitti hirveän huudon ja alkoi kiskomaan essua pois päältään. Vedin Leonin syöttötuolin hetkeksi kauemmas pöydästä, ja annoin hänen kiukutella hetken ennenkuin vedin tuolin takaisin. Hieman rauhoituttuaan pieni uhmiksemme jatkoi iloisena syömistä, enkä enää uskaltanut ehdottaa hänelle lusikkaa.

 

 

Yritän pitää mielessä, että pienellä on varmasti uhmansa kanssa rankkaa, eikä hän tahallaan kiukuittele. Ruoanlaitto on meillä koko perheen harrastus, ja haluamme pitää ruokailun positiisivisena kokemuksena jatkossakin. Olemme siksi yrittäneet olla puuttumatta liikaa Leonin ruokailuun, vaikka välillä se onkin hieman vaikeaa. Olemme onneksi tottuneet pienten sormiruokailijoiden aiheuttamaan sotkuun, riisit saa aina pyyhittyä lattialta. Muistan, että esikoisemme kanssa tuli myös vaihe, jolloin hän joutui uhmansa takia kieltäytymään jostain mitä olisi oikeasti halunnut syödä. Silloin teimme niin, että jätimme tuon ruoan hänen kosketusetäisyydelleen, jolloin hän pystyi syömään sen vaivihkaa siitä ensin kieltäydyttyään. Leonin uhma on selkeästi vasta alussa, pitääkin nyt jo miettiä uusis toimintatapoja ruokapöytään, joilla taataan kaikille mukava ruokailuhetki.

Miten teidän uhmis syö?

 

Lue myös: Voiko sormiruokailijan kanssa syödä ravintolassa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *