Hae
Ruokaturisti

Pääsin irti sokerikoukusta: Onko sokerinhimo riippuvuus vai tapa?

 

Huomasin kesän lopulla, että olen täysin sokerikoukussa. Siinä vaiheessa kun ajattelee koko ajan kakkua, niin ei ole varmaan enää kohtuukäyttäjä. Olin ennen raskautta ollut yhdeksän kuukautta pisimmillään ilman sokeria, ja päätin että kunnon irtiotto sokerista on jälleen paikallaan. Aloitin sokerittoman elokuun sillä ajatuksella, että pääsen tuon kuukauden aikana eroon sokeririippuvaisuudesta ja voin sen jälkeen vähentää sokerin syömistä reilusti.

Minulta kysyttiin hiljattain onko sokeririippuvuus mielestäni oikeasti fyysinen riippuvuus. Minulla ainakin sokerin syöminen on tilannesidonnaista, eli nimenomaan tapa. Siksi ajattelin, että jotta voin olla syömättä sokeria, niin herkuttelun tavasta pitää ensiksi päästä eroon. Uskoin sokerittoman kuukauden auttavan tähän, että ne luomani mielen automaatiot karisisivat. Minulla oli tapana syödä pari palaa suklaata kahvin kanssa, ja ostaa kahvilasta kakkupala kauralaten kanssa. En siis usko, että varsinaista sokeririippuvuutta on olemassa, vaikka ihminen voi toki olla riippuvainen sokerin aiheuttamasta mielihyvästä. Esimerkiksi suklaan syöminen vapauttaa elimistössä mielihyvähormoneja serotoniinia ja endorfiiniä. Ja noihin hormoneihin voi ymmärtääkseni kehittää ihan oikean riippuvuuden, toisin kuin sokeriin.

 

 

Mitä enemmän syö makeaa, sitä enemmän siihen turtuu. Olen siinä mielessä onnekas, etten ole koskaan tottunut mussuttamaan karkkia telkkaria katsellessani, sillä sen tavan karistaminen kuulostaa työläältä. Tässä tapauksessa helpointa olisi varmaan korvata karkit pilkotuilla hedelmillä, purkalla tai vaikka porkkanatikuilla. Kokosin viime kuussa blogiini vinkkejä sokerittomiin herkkuihin, mitä voi napostella sokerinhimon iskiessä. Yleensähän sekin auttaa kun tavan korvaa jollain muulla vähemmän harmittomalla.

 

Sokeriton elokuuni sujui todella hyvin, enkä sortunut kertaakaan. Minulla tällainen totaalikieltäytyminen toimii selkeästi paremmin kuin vähentäminen. En käyttänyt edes kookossokeria, jota yleensä laitan latteeni. Myös makeutusaineet olivat pannassa, sillä en syö niitä normaalistikaan. Ensimmäinen viikko oli toki vaikea, ja en käynyt lainkaan kahviloissa kaupungilla vaunujen kanssa pyöriessäni. Huomasin pian, että oloni on paljon virkeämpi ja tuntui että energiaa riitti vielä iltaisinkin. Söin makeanhimooni Leonin banaanilettuja maapähkinävoin kanssa, ja mutustelin myös suomalaisia omenoita.

 

 

Sokerittoman elokuun jälkeen osaan taas arvostaa hedelmien makeutta, ja olen huomannut, ettei sitä sokeria oikeastaan tarvitse mihinkään. Vietimme esikoisen synttäreitä syyskuun ensimmäisenä päivänä, ja sain heti lakon loputtua eteeni palan kakkua. En kuitenkaan saanut kakkupalasta enää samanlaisia kicksejä kuin ennen, ja olin jopa vähän pettynyt, että tätäkö olen koko kuukauden odottanut. Minun tapauksessani irtiotto sokerista siis toimi, ja olen palannut sokerin kohtuukäyttäjäksi. Voin hyvin syödä jotain makeaa silloin tällöin, mutten enää koe tarvitsevani suklaata joka päivä. Vähän pelottaa jo etukäteen miten kohtuukäytölleni käy joulun aikaan. Viisasta olisi olla hankkimatta suklaajoulukalenteria, sillä se jos joku auttaa kehittämään tavan jokapäiväiselle herkuttelulle.

 

Mitä olet mieltä, onko sokeririippuvuus oikea riippuvuus?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *