Apua, vauva liikkuu ja nopeasti!
0
Hei mama, mitä sinä teet?
Leon on ollut varsinkin veljeensä verrattuna todella helppo ja rauhallinen vauva. Vauvavuoden alkukuukaudet olivat todella rauhallisia, ja olimme todella paljon päivisin vauvan kanssa liikenteessä. Leon viihtyi hyvin vaunuissa, ja kulki hyvin mukana kaupungilla lounastamassa ystävieni kanssa. Söimme mieheni kanssa jopa romanttista hääpäiväillallista Brondassa Leonin nukkuessa vaunuissa pöytämme vieressä. Tämä vauvavuoden odottamaton rauha alkoi säröilemään ensimmäisen kerran kun Leon oppi konttaamaan kahdeksan kuukauden iässä. Yhtäkkiä vauvaa ei voinutkaan enää jättää tutkimaan lelujaan leikkimatolle, sillä hänet löysi nopean keittiössä käynnin jälkeen toiselta puolelta asuntoa.
Juuri kun olin tottunut siihen, että talossa on taas ympäriinsä konttaava vauva ja oppinut sulkemaan turvaportit, niin Leon otti jo seuraavan kehitysaskeleen. Leon kapusi tarmokkaasti mitä tahansa huonekalua vasten seisomaan ja horjui tyytyväisenä. Tukikohdaksi kelpasi valitettavasti myös hutera juniortuoli, veljen autotalo ja kevyt lehtikori. Leon piti minut kiireisenä hereillä oloaikansa roikkumalla erinäisissä kulmissa, ja tilanne vaati minut usein pelastamaan hänet pulasta.
Nyt olemme siinä vaiheessa, että Leon kruisailee sohvaa tai pöytää pitkin tarmokkain askelin pitäen samalla käsillään kiinni. Hänestä on tullut jo melko nopea, mutta saattaa silti välillä pyllähtää jos huomio kiinnittyy esimerkiksi ohikävelevään kissaan. En tiedä mikä meidän Brion kävelyvaunussa on vialla, mutta se on niin kevyt että se lähtee Leonin alta kun hän yrittää kävellä sen kanssa. Olen laittanut vaunuun kirjoja painoiksi, muttei se tunnu juurikaan auttavan. Leon on ratkaissut ongelman rekrytoimalla minut tai isänsä kävelyttämään häntä ympäri asuntoamme.
Parasta on kun saa oman kävelyttäjän
Leon täyttää viikon päästä vuoden, ja seuraava kehitysvaihe on itsenäisesti kävely. Muistan esikoisen kävelytreeneistä sen verran, että se vasta onkin vaarallista aikaa. Meillä on piano, jonka alle Joel tuntui aina hakeutuvan harjoittelemaan seisomaan nousemista. Ilman helikopterointiani hän olisi kolauttanut pienen päänsä kymmeniä kertoa pianoon. Leonia vaanii pianon lisäksi uuden asuntomme kova kivilaatoitus keittiössä ja eteisessä. Tiedän etten voi suojella poikiani elämän kaikilta kolhuilta, mutta kävelytreeneistä aiomme tälläkin kertaa selvitä ilman yhtään laastaria.
Meneekö vauva ja koko vauvavuosi teilläkin liian lujaa?