Hae
Nina ja minit

Miten ajattelin tiputtaa 4 kiloa painoa lokakuun aikana?

Painan tällä hetkellä 7 kiloa enemmän kuin ennen poikien syntymää. En ollut kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, kunnes huomasin ettei entiset töissä käyttämäni mekot enää oikein istu päälleni. Sain vetoketjut vedettyä kiinni, mutta mekot näyttävät silti numeroa liian pieniltä.  Teen toimistotyötä, jossa käytän paljon virallisemman oloisia vaatteita kuin vapaa-ajalla, joten suurin motivaationi painon pudottamiseen on, ettei minun tarvitse ostaa lisää työvaatteita. Minulla on tarpeeksi monta tylsää bleiseriä kaapissa, ekologisinta ja ekonomisinta on vain tiputtaa muutama kilo.

 

Odottaessani kuopusta elokuussa 2017

 

Yksi ystävistäni ehdotti, että voihan vain olla, että vartaloni on muuttunut lasten syntymän jälkeen. Ehkä mekot eivät istuisi, vaikka pudottaisinkin ylimääräiset kilot. Monella varmasti meneekin näin, mutta olin jo palannut omaan normaalipainooni kuopuksemme syntymän jälkeen. Kävin talvella työhaastatteluissa näissä työvaatteissani, jotka istuivat silloin vielä vallan hyvin. Kesä ja äitiysloman loppuminen kuitenkin toivat muutaman ylimääräisen kilon lisää, jotka toivon ensi kesään mennessä karistavani. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei kiloilla ole mitään merkitystä, mutta en ole löytänyt intoa itseni mittailuun, joten vaa’an lukemat saavat toimia suuntaa-antavina signaaleina. Olen tehnyt nyt lokakuulle suunnitelman, joilla aion tiputtaa kilon viikossa. Ja koska kyseessä ei ole mikään pikadietti, vaan pysyvä syömisrytmin muutos, toivon pystyväni jatkamaan samalla linjalla.

 

 

Tässä suunnitelmani:

  1. Intermittent fasting eli pätkäpaasto: Syön vain klo 11-19 välisellä ajalla.
  2. En syö lisättyä sokeria lokakuun aikana, hedelmät ei ole siis kiellettyjen listalla
  3. Liikun joka päivä, teen edes 30 minuutin kävelylenkin jos en muuta ehdi

 

Lokakuuta on kulunut nyt kolme päivää, ja vaaka näytti 0,8 kiloa vähemmän kuin 30.9. Eli suunta näyttää oikealta, punnitsen seuraavan kerran lokakuun lopussa, ja kerron teillekin miten meni. Ei tästä nyt ainakaan mitään haittaakaan voi olla! Pätkäpaaston lupaillaan myös tiputtavan rasvaprosenttia. Meillä on kotivaa’assa rasvaprosentin mittaus, joten saan siitäkin jotain suuntaa-antavia tuloksia vaikkei kotivaa’at pystykään rasvaprosenttia aivan oikein mittaamaan.

 

Mitä luulet, paljonko tippuu vai tippuuko lainkaan?

 

Kuopuksemme ensimmäiset viikot päiväkodissa

Leon aloitti päiväkodin kaksi viikkoa sitten, kun hänen isänsä palasi vanhempainvapaalta töihin. Leon oli aloittaessaan 1v 9kk, kun taas hänen isoveljensä oli aloittaessaan jo 2-vuotias.  Leon aloitti samassa päiväkodissa kuin isoveljensä, joka helpotti aloitusta. Päiväkoti ja sen hoitajat olivat siis Leonille jo tuttuja, sillä hän oli usein mukana viemässä ja hakemassa Joelia päiväkodista. Olen siis todella iloinen, että pojat pääsivät samaan päiväkotiin. Vaikkeivat he tietenkään ikäeronsa puolesta ole samassa ryhmässä, he ovat silti kumpikin vielä ns. pienten puolella. Vaikka pojat nahistelevat usein kotona, on ollut hellyttävää kuulla hoitajilta miten kivasti Joel huolehtii Leonista, ja varmistaa aina että hän saa päiväunille leijonariepunsa. Leon nukkuu kotona aina 3 tunnin päiväunet, mutta nämä on päiväkodin rytmin takia lyhentyneet 1,5 tuntisiksi. Yllättävän hyvin ja pirtenä Leon jaksaa silti iltaisin puuhastela kunnes on aika mennä nukkumaan.

 

Isoveljen kanssa on turvallista seikkailla

 

Ensimmäinen päivä päiväkodissa

Vietin Leonin kanssa kaksi ensimmäistä päivää päiväkodilla. Yritin olla puuttumatta mihinkään puuhiin, että hoitajat tulisivat hänelle tutuiksi. Leon ei ujostellut yhtään mitään, ja yksi hoitaja sanoikin, että ihan kuin Leon olisi ollut heillä aina. Kun lapset lähtivät aamupuuron jälkeen pihalle leikkimään, minä jäin sisään. Leon ei ollut tästä moksiskaan. Seurailin ikkunasta hänen puuhiaan, eikä hän ihmetellyt lainkaan mihin mama oli jäänyt. Ihaninta oli,  kun näin Joelin auttavan Leonia kiipeämään yhteen autokeinuun pihalla. Kotona Joel ei kauheasti osoita hellyyttä veljeään kohtaan, joten oli ihanaa nähdä että Joel kyllä katsoo Leonin perään jos vanhemmat eivät ole auttamassa. Myös lounasaika ja sitä edeltävä piirihetki menivät Leonilta oikein hyvin. Uskalsin jättää Leonin päiväunille jo heti ensimmäisenä päivänä, ja lähdin siksi aikaa kotitoimistolle tekemään vähän töitä. Kun palasin päiväkodille, minua vastassa oli oikein iloinen pieni taapero joka oli leikin pyörteissä. Toinen päivä meni aivan yhtä hyvin, joskin Leon itki pihalla hetken kun Joel lähti ryhmänsä kanssa kirjastoretkelle eikä hän päässyt mukaan. Leonin omahoitaja kuitenkin otti hänet syliin ja keksi hänelle pihalla muuta hauska puuhaa.

 

Ensimmäistä päivää päiväkodissa

 

Ruokailut

Leon on syönyt päiväkodissa todella hyvin. Viemme pojat 8.15 päiväkotiin aamupuurolle, ja Leon kipittää iloisena pöytään huutaen ”puuro!”. Niinä aamuina kun isoveli vastustelee minun tai mieheni töihin lähtöä, myös pieni Leon tulee eteiseen roikkumaan jalasta. Jos taas Joel jää iloisena päiväkotiin, niin Leon vaan huutaa ”Moi moi”, ja juoksee aamupuurolle. Leonilla on päiväkodissa lihaton ruokavalio, ja hän on syönyt lounaan hienosti itse hyvällä ruokahalulla. Vaikka Leon ei puhu vielä kokonaisia lauseita, hän osaa hyvin pyytää itse lisää ja pitää huolta, ettei jää nälkäiseksi. Olin kahtena ekana päivänä mukana lounaalla, ja Leon istui hienosti oikealla tuolilla ja söi nätisti muiden lasten kanssa. Olin vähän etukäteen miettinyt miten hänen keskittymisensä käy kun pöydässä on uusia kavereita.

 

Ensimmäinen ateria päiväkodissa

 

Leikit ja puuhat muiden lasten kanssa

Pienen puolella on paljon Leonin ikäisiä lapsia, ja vain muutama Joelin ikäinen. Joel siirtyykin isojen puolelle vielä tämän vuoden puolella. Leonin pienryhmässä on hänen lisäkseen kolme samanikäistä poikaa. Yksi pojista onkin jo tuttu leikkipuistosta, mutta en usko että pojat tunnistavat toisiaan. Leon onkin nyt alussa leikkinyt eniten Joelin ja Joelin samanikäisen ystävän kanssa. Leon on nyt siis päässyt isojen poikien leikkeihin mukaan. Hän leikki myös paljon yhden tytön kanssa, jolla on samanlainen kissapehmolelu kuin Leonilla. Tämä yhdistää heitä ilmeisen paljon, sillä Leon alkaa huutamaan vain ”Kissa, kissa!” tytön nähdessään. Hoitajat kehuivat miten hyvin Leon osaa piirtää ja osaa syldä aivan itse. Joel sai aikoinaan sorminäppäryydestään myös kehuja, ja uskon poikien sormiruokailun vaikuttavan tähän.

 

Rennolla asenteella päiväkotiin

 

On ollut ihana nähdä miten hyvin nämä kaksi viikkoa ovat sujuneet. Vaikka Joelin päiväkodin aloitus sujui aikoinaan aivan samalla kaavalla, en osannut odottaa että Leonin kohdalla kävisi samoin. Pojat kun ovat luonteeltaan kuin yö ja päivä. Odottelen vielä sitä, että Leon hoksaa että päiväkotiin tullaankin joka arkipäivä, ja alkaa siinä vaiheessa vastustelemaan.

 

Miten teillä sujui päiväkodin aloitus?

 

Lue myös: Miten mieheni pärjäsi Leonin kanssa kotona 5 kuukautta?