Hae
Nina ja minit

’Haen vain yhden silmärasvan’ ja muut I love me -messulöytöni

Luulin, etten ehtisi tänä vuonna lainkaan I love me -messuille, mutta pääsin pikaisesti piipahtamaan siellä sunnuntaina. Minulla oli tietyt pisteet missä halusin piipahtaa, mutta eksyin tapani mukaan monelle muulle osastolle pyörimään etenkin kun pojat olivat mukana. Päätavoitteenani oli löytää talveksi tarpeeksi kosteuttava silmänympärysvoide herkälle iholle. Mutta mitä kaikkea muuta messuilta tarttui mukaan?

 

 

Suuntasin ensin kreikkalaisen Korresin osastolle ostamaan silmänympärysvoidetta. Yllä olevasta kuvasta näkee, se ei sitten jäänyt siihen. Rakastan Korresin ihanan tuoksuisia tuotteita! Heidän tuotteensa perustuvat luonnollisiin ainesosiin ja sisältävät kreikkalaisia yrttejä. Ostin uudesta Wild rose -sarjasta silmänympärysvoiteen lisäksi itselleni päivävoiteen. Miehelleni mukaan tarttui Almond blossom -sarjan päivävoide. Ja sain kaupanpäälle Bergamont Pear -käsivoiteen, jonka heitin saman tien läppärilaukkuuni, jotta muistan toimistolla rasvata käsiäni.

 

Sugar Daddies hunajat

 

Meillä syödään melko paljon hunajaa, ja olen melko tarkka hunajani suhteen. Joel sanoi jo kotoota messuille lähtiessämme, että haluaa maistaa messuilla hunajaa. Hänen haaveensa toteutui kun pääsimme Isokyröläisen Sugar Daddies hunajatiskille. Mikä tekee heidän hunajastaan erikoista on se, että se on tuotettu ekologisesti, sitä on käsitelty mahdollisimman vähän. Yritys itse kutsuu hunajaansa naked honeyksi, mikä tarkoittaa että siinä on mukana siitepölyä ja hunaja saa kiteytyä vapaasti purkissa. Eri alueiden hunajaa ei myöskään sekoitella keskenään, ja eri vuoden hunajat maistuvat erilaiselta. Sugar Daddies valmisti alun perin surffivahaa, mutta laajensi hunajabisnekseen sillä vahan tuottamiseen hankitut mehiläiset  tuottivat hunajaa niin paljon. Ja hyvä niin! Tämä hunaja kelpaisi varmasti Nalle Puhillekin.

 

 

Ihastuin viime vuonna  Nordic Health Sprays -yrityksen vitamiinisuihkeisiin tehdessäni heidän kanssaan kaupallisen yhteistyön. Lapset ovat siitä lähtien käyttäneet MultiVit Junior -vitamiinisuihketta, joten kävin hamstaamassa sitä lisää. Löysin itselleni myös Vegan health – nimisen suihkeen, jossa on B12-vitamiinia, rautaa, D-vitamiinia ja jodia. Kaikkea mitä tällä hetkellä syön jodia lukuunottamatta erikseen purkista. Tämä suihke saa siis korvata muut purkit ja purnukat kunhan olen saanut syötyä ne loppuun.

 

 

Jätin Foodinin osaston tahallani viimeiseksi, sillä tiesin ostavani sieltä niin paljon kaikkea etten halunnut kantaa niitä mukanani. Ostin vain mitä nyt tarvitsimme, kuten chia-siemeniä, saksanpähkinöitä, mausteita ja viherjauhetta. Mukaan tarttui myös heidän ihania raakasuklaitaan. Osallistui keväällä Kalle Naatulan pitämään ”Raakasuklaan viinikaverit” tastingiin, jossa pääsin maistelemaan Naatulan parittamia Foodinin raakasuklaita ja viinejä. Tastingistä jäi monta uutta suosikkia lempparini on vaaleahko Coconut milk -raakasuklaa.

Lisäksi kävin ostamassa Biokian osastolta lasten aamupuuroihin jauhettua luomumustikkaa ja kuivattuja marjoja. Ostin Organixin osastolta pojille evääksi puuropusseja ja muuta pientä naposteltavaa. Olisin halunnut löytää itselleni jotain kivaa asustetta tai vaatetta, mutta mukaan ei tarttunut mitään. Ostokseni olivat tänä vuonna siis taas melko hyvinvointipainotteisia, keskittyen melko pitkälti syötävään. Pojat olivat mitä mainiointa messuseuraa, monen osaston maistiaiset pitivät heidät tyytyväisinä vaikkeivat he tietenkään aisoissa muuten pysyneetkään.

 

Mitkä oli teidän parhaita löytöjä?

 

Tutista eroon yhdessä yössä

Leon täyttää kuukauden päästä 2 vuotta, ja havahduin siihen että olisi varmaan jo aika päästä tutista eroon. Esikoisemme ei koskaan huolinut tuttia, joten minulla ei ollut aiheesta minkäänlaista kokemusta. Kun Leon oli kuukauden, ja imetys oli lähtenyt kunnolla käyntiin, tarjosin Leonille ensimmäisen kerran tuttia. Herrahan oli myyty aivan ensi kerrasta, ja käytti siitä lähtien tuttia aina nukkuessaan. Leon ei koskaan imenyt tuttia kuin nukkumaan mennessään, ja aamuisin tutti löytyi aina lattialta. Ajattelin kuitenkin, että voisi olla hyvä päästä tutista eroon ennen kahden vuoden rajapyykkiä. Tiesin ainostaan, että jengi rahtaa tutteja metsään oravanpoikasille, mutta enempää en ollut ehtinyt aiheeseen perehtyä. Mikä juttu tämä muuten on, ei kai ihmiset oikeatsi jätä niitä maatumattomia muovitutteja luontoon?

 

 

Miten pääsimme tutista eroon yhdessä yössä?

En löytänyt Leonin tuttia viikko sitten kun oli nukkumaanmenon aika. Leon kokosi huolellisesti kaikki kymmenen unikaveriaan, ja asetteli ne sänkyyn. Joimme tuttuun tapaan iltamaidon sohvalla, jonka jälkeen vein Leonin sänkyyn. Ilman tuttia. Asettelin hänen unikaverinsa hänen ympärilleen, peittelin koko lauman ja toivotin aivan normaalisti hyvää yötä. Sitten lähdin huoneesta tuttuun tapaan pois, ja käyttäydyin kuin meillä ei olisi koskaan tutti nähtykään. Suljin oven perässäni ja odotin järkyttynyttä itkua. Mutta ei, Leonista ei kuulunut pihahdustakaan kuin vasta seuraavana aamuna. Ja saman olen tehnyt nyt viikon ajan, eikä Leon ole kertaakaan kysellyt tuttinsa perään. Uskomatonta, mutta oikeasti totta.

 

Viiden kuukauden ikäisenä

 

Tiedän, ettei tästä meidän käsittämättömän helposta tutista eroon pääsemisestä ole kenellekään juuri mitään hyötyä. Tästä on vähän vaikea ottaa vinkkiä, paitsi että kannattaa ehkä kokeilla tutista eroon pääsemistä vain yksinkertaisesti unohtamalla koko tutin olemassaolo. On myös mahdollista, että Leon oli jo henkisesti valmis lopettamaan tutin imemisen, mutta imeskeli sitä vain koska me annoimme sen hänelle aina ennen päikkäreitä ja yöunia. Ehkä lapset vieroittautuvat luonnollisesti itsekseen tutista, aivan kuten äidinmaidosta. Leon tosin juo vielä maitoa, sillä minulla on tavoitteena WHO:n suosittelema kahden vuoden imetysurakka.

 

Tutti toi lohtua myös kesällä lentokoneessa

 

Miten teillä päästiin tutista eroon?

 

Lue myös: Taaperon päivärytmi on koko perheen rytmi