Hae
Nina ja minit

Elokuiset häät Jyväskylässä

Rakastan häitä. Suurin osa tuttavapiiristäni on jo naimisissa, joten hääkutsuja ei enää kovin tiuhaan tipahtele postiluukusta. Siksi olinkin innoissani kun sain keväällä kutsun serkkuni häihin Jyväskylään. Vaikka Helsingistä juhlapaikalle onkin melko paljon matkaa, en epäröinyt reissua hetkeäkään. En edes siinä vaiheessa, kun tajusin että aveccini häissä olisi äitini, joka on sulhasen kummitäti.  Lähdimme viime lauantaina aikaisin Onnibussilla Jyväskylää kohti. Olipa ihana saada kerrankin istua kolmisen tuntia rauhassa paikoillaan! Luin bussissa HS:n Kuukausilitteestä sattumalta häätrendeistä. Olin aivan järkyttynyt siitä, että hääkakkua ei enää tarjoilla trendikkäissä häissä vaan tilalla on leivoksia tai jopa donitseja. rakastan kakkua, ja meillä oli todella näyttävä ja hyvänmakuinen jenkkityylinen hääkakku. Jännitinkin häissä koko illan tarjoillaanko illan häissä kakkua vai ei.

 

 

Olimme Jyväskylässä vain tunti ennen vihkimisen alkamista, joten heitimme tavarat hotellille. Huoneemme oli onneksi jo valmis, niin pääsimme huoneeseen vaihtamaan juhlavammat vaatteet päälle. Latasin jo bussissa Jyväskylän taksisovelluksen, ja ehdimme kirkolle 5 minuuttia ennen kuin tilaisuus alkoi. Serkkuni vihittiin Taulumäen kauniissa kirkossa. Tilaisuus oli todella liikuttava, ja hääparin suloiset tyttärit toimivat morsiusneitoina. Kaasojen rosanväriset puvut sopivat täydellisesti kirkon alttarin väritykseen, kuten myös sulhasen harmaa puku. Siirryimme kirkosta Majakosken juhlapaikkaan, joka on idyllinen hääpaikka maalaismaisemineen. Pihalla oli jopa traktori.

 

 

Juhlapaikan hääkoristeluja

 

Koska kyseessä oli tosiaan serkkuni häät, tunsin häistä paljon ihmisiä ja sain vaihtaa kuulumisia enojeni ja tätieni kanssa. Vietimme photo boothiksi muutetussa aitassa serkkujeni kanssa enemmän aikaa kuin kukaan muu juhlavieraista. Sen jälkeen kun olimme napanneet häiden vieraskirjaan polaroidin, napsimme itselaukaisimella valehtelematta 200 kuvaa itsestämme eri rekvisiitoilla. Häissä oli tosin järjestettyäkin ohjelmaa, mutta kivassa suhteessa myös aikaa tutustua juhlapaikkaan ja jutustella muiden vieraiden kanssa. Ohjelmassa oli perinteisiä hääleikkeja, morsiamen ryöstö ja hääkakakun leikkaus. Kyllä, tarjolla oli siis kunnon hääkakku, ja ainakin tämä juhlavieras oli trendejä vastaan uivasta valinnasta kiitollinen.

 

 

Tilasin taksin juhlapaikalle jo kymmenen jälkeen, vaikka häät olisivatkin vielä jatkuneet. Houkuttelin äitini mukaan, vaikka hän olisi mielellää jäänyt vielä hetkeksi. En ole pitkään aikaan valvonut yli puolenyön, ja halusin jo päästä hotellillemme ja nukkua kerrankin kunnon yöunet ilman lapsia. Yövyimme ihan Jyväskylän keskustassa sijaitsevassa Hotelli Versossa. Hotelli oli ihastuttava, ja ihan vähän harmitti etten ehtinyt oleskelemaan siellä kauemmin. Kävin vielä häiden jälkeen ihan hotellin vierestä hakemassa Mäkkäristä McVegan aterian ja mutustelin sitä tyytyväisenä huoneessa televisiota katsellen. Eipä tätäkään tule lasten kanssa koskaan tehtyä!

 

Hotelli Verson aula kahvila näytti houkuttelevalta

 

Aamulla heräsin jo kahdeksalta, koska olen niin tottunut että lapset ovat aina siihen mennessä hereillä. Koska äitini nukkui vielä, kävin ihanassa vaahtokylvyssä. En rehellisesti sanottuna muista enää, koska olisin viimeksi käynyt yksin kylvyssä. Tällaisia pieniä asioita osaa arvostaa kahden vilkkaan minin äitinä. Toinen mitä arvostin todella paljon, on hotellin aamiainen. Kerrankin sain hakea vain itselleni ruokaa, ja syödä sen lämpimänä. Luksusta! Hotelli Verso on tunnettu laadukkaasta aamiaisestaan, joka keskittyy suomalaisiin ruokiin. Tuntui, että jokaisella ruokalajilla ja raaka-aineella oli alkuperä ja tarina. Mieleen jäi Säilän puutarhan kurkut, sillä ne oli kuorittu ja viipaloitu täydellisen paksuisiksi. En tiedä miten aivan tavallisista kurkuista oli saatu niin maistuvia. Mehuina oli luomumustikka- ja omenamehua. Aamiaiselta sai tilattua itselleen munakkaan juuri sellaisena kuin haluat. Jälkiruokapöydästä löytyi muiden herkkujen lisäksi leipäjuustoa kunnon lakkahillolla. Jos satut asumaan tai käymään Jyväskylässä, suosittelen käymään Hotelli Verson aamiaisella vaikket hotellissa yöpyisikään.

 

 

Hotelli Verson ihana, suomalaisiin ruokiin keskittyvä aamiainen

 

 

Monetko häät kalenteriisi osui tänä kesänä?

 

 

Viikonloppuni taaperon kanssa kahdestaan

Olen viettänyt nyt kolme kokonaista päivää itsekseni Leonin kanssa. Mieheni ja Joel lähtivät pitkäksi viikonlopuksi reissuun, ja me jäimme Helsinkiin kahdestaan. Olen aiemminkin kertonut, että poikamme ovat melko vilkkaita ja meille on välillä haastavaa kahdestaankin pysyä heidän perässään. Niinpä ajattelin, että meidän viikonlopusta kahdestaan saattaa tulla melko leppoisa, mutta en osannut silti odottaa näin rentouttavaa viikonloppua. Tuntuu, että sain viettää Leonin kanssa aikaa yhtä intensiivisesti  kuin äitiyslomalla ja pääsin tutustumaan entistä paremmin mahtavaan taaperoomme.

 

Lasten Festareille Töölönlahdella

 

Perjantaina Leon oli äidilläni hoidossa kunnes pääsin töistä. Tein meille päivällistä ja lähdimme ulos leikkimään. Otin Leonin pyörän mukaan, mutta hän hylkäsi sen heti ensimmäiseen näkemäänsä pyörätelineeseen. Istuimme yhdessä hiekkalaatikolla, ja teimme kaikessa rauhassa hiekkakakkuja. Kun 4-vuotias Joel ei ollut mukana, Leon leikki paljon keskittyneemmin ja haki huomiotani ihan eri tavalla. Oli mukavaa pystyä kerrankin antamaan hänelle täysin jakamaton huomioni, kun isoveli puolestaan nautti toisessa kaupungissa isänsä jakamattomasta huomiosta. Lauantaina vietimme aamupäivän ystäviemme kanssa Lasten Festareilla. Kerrankin Leon sai päättää mitä festareilla tehdään, yleensä isoveli pyrkii sanelemaan tahdin. Festareiden jälkeen menimme vielä keskustaan syömään, ja sitten kotiin pitkille päikkäreille. Alkuillan vietimme sitten taas ulkona koiria, lintuja ja lentokoneita ihmetellen. Sunnuntaina ulkoilimme Leonin synttärikaiman kanssa aamupäivän lähipuistoissa. Päikkäreiden jälkeen Joelin kummi ja hänen tyttärensä tulivat meille leikkimään. Ihanan leppoisa viikonloppu!

 

Kukkia nuuskimassa

 

Muistan hyvin, kuinka hajalla olin yhden lapsen äitinä jos mieheni lähti työmatkalle ja jäin kotiin Joelin kanssa kahdestaan. Aika tuntui silloin menevän todella hitaasti, laskin tunteja kunnes mieheni tulee kotiin. Tuntui jotenkin rankalta hoitaa Joelia yksin, huolehtia itse kaikista hänen tarpeistaan ja tehdä meille lounaat ja päivälliset yksin. Nyt kun olen tottunut kahteen vilkkaaseen miniin, ja siihen ettei omaa aikaa juurikaan ole ellei itä erikseen järjestä, yhden lapsen kanssa oleminen tuntui aivan lomalta. Leon nukkuu edelleen kolmen tunnin päiväunet, mutta Joel ei nuku lainkaan enää päikkäreitä. Niinpä yleensä viikonloppuisin puuhaamme Joelin kanssa kaikenlaista kun Leon nukkuu. Tänä viikonloppuna join jäälattea, katselin Netflixiä ja kirjoittelin blogia kaikessa rauhassa Leonin nukkuessa. Toinen asia mikä tekee Leonista niin helpon hoidettavan on se, että hän nukahtaa iltamaitonsa jälkeen kahdeksalta omaan sänkyynsä. Sain siis iltaisin roimasti omaa aikaa, yleensä kun isoveljen nukuttamiseen menee 1,5 tuntia joka ilta. Lauantaina hyvä ystäväni tuli meille kylään Leonin nukahdettua. Teimme salaattia, joimme vähän viiniä ja juttelimme kerrankin ilman mitään kiirettä. Minulla on vielä yksi vapaailta edessä, ja ajattelin tehdä popcornia ja katsoa oikein kunnon romanttisen hömppäleffan.

 

Mama, ota syliin!

 

Vaikka viikonloppumme on ollut super hauska, meillä on ollut tietysti myös ikävä Joelia ja miestäni. Olemme soitelleet joka päivä videopuheluita, ja Leon hymyilee niin leveästi nähdessään Joelin ja isänsä. Heillä on ollut todella hauska viikonloppu, ja Joel kertoilee ihan innoissaan mitä kaikkea hän on nähnyt, ja syönyt. Vaikka parasta onkin matkustaa perheenä, tämä viikonloppu teki meille kaikille varmasti hyvää. On ollut todella ihana viettää näin intensiivisesti laatuaikaa taaperoni kanssa. Hän on aivan ihana: todella temperamenttinen, mutta pieni suloinen keppostelija. Leonista hauskinta on saada muut nauramaan, ja hän tekee mitä kummallisempia juttuja saavuttaakseen tämän. Välillä arki kahden lapsen kanssa hujahtaa aika nopeasti ohi, ja siksi olen kiitollinen, että sain tilaisuuden pysähtyä nauttimaan Leonin seurasta aivan kahdestaan. Nyt ymmärrän kun isompien lapsien vanhemmat lähtevät välillä reissuun vain yhden lapsen kanssa, ehkä ensi kerralla lähden Joelin kanssa pariksi yöksi vaikkapa Legolandiaan sillä pienempää Leonia kyseinen paikka ei vielä moneen vuoteen kiehdo.

 

Lue myös: Rankka lomamatka, jonka jälkeen kaipaan lomaa