Minimunakkaat brunssipöytään
0Sunnuntaibrunssi on muodostunut meidän perheen perinteeksi ja viikonlopun kohokohdaksi. Tykkäämme kokata kotona brunssin lounasaikaan kun pojat ovat syöneet aamupuuronsa jo kahdeksan aikaan aamulla. Nautin eniten itsetehdystä brunssista, jonka saa syödä juuri sellaisena kuin haluaa, oman kotinsa rauhassa. Nämä syötävän suloiset minimunakkaat sopivat brunssipöytään täydellisesti ja maistuvat koko perheelle. Olen nauttinut näistä joskus Hilton Kalastajantorpan aamiaisella ja yritin jäljitellä heidän minimunakkaidensa makumaailmaa. Koska lapset vaativat, laitoin täytteeksi luomupekonia. Itse suosin mielummin fetaa, ja siksi tässä reseptissä on kumpikin vaihtoehto. Voit kuitenkin laittaa mukaan vaikka kumpaakin ja varioida täytteitä aivan oman mielesi mukaan.
Minimunakkaat brunssipöytään
MITÄ TARVITSET:
- 6 kananmunaa
- 1 dl kauramaitoa tai lehmän maitoa
- 1/2-pakettia kypsää luomupekonia tai
- 150 g fetaa
- Puolikas paprika
- 1 pieni punasipuli
- Kourallinen basilikanlehtiä
- Ripaus mustapippuria
Minimunakkaat brunssipöytään
VAIHEET:
- Laita uuni ensiksi lämpenemään 200 asteeseen.
- Pilko punasipuli ja kuullota sitä miedolla lämmöllä.
- Jos et käytä kypsää luomupekonia, paista pilkottu raaka pekoni sipulien kanssa.
- Pilko paprika, basilikan lehdet, kypsä pekoni tai fetajuusto.
- Voitele muffinivuoka kunnolla jos et käytä paperisia muffinivuokia, ja jaa täytteet tasaisesti jokaiseen kennoon.
- Vatkaa kananmunat ja kauramaito yhteen.
- Kaada munamaitoseos muffinivuoan kennoihin.
- Laita minimunakkaat 200-asteiseen uuniin 15-18 minuutiksi, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä pintaan.
Kiireetöntä kotibrunssia!
Kokkaa myös: Välimerellinen juustopiirakka, joka loppuu juhlissa kesken
Kun näet lapsessa itsesi, hyvässä ja pahassa
En ole luonteeltani sieltä ihan helpoimmasta päästä, etenkään jos mieheltäni kysytään. Tunnustan olevani melko itsepäinen ja kärsimätön, josta johtuen hermostun myös melko helposti. Haluan että asiat tehdään tietyllä tavalla (minun tavallani), enkä lämpene kovin helposti muutoksille hyväksi havaituissa toimintatavoissa. En osaa myöskään odottaa, ja teen asiat itse jos mielestäni muilla kestää liian kauan. Aivan unelmapuoliso siis.
Mieheni taas on hyvin easy going – sellainen ihanan rento ja optimistinen. Hän sopeutuu helposti uusiin tilanteisiin, tulee toimeen kaikkien kanssa, ja heittäytyy tilanteisiin ennakkoluulottomasti ilman turhia analyyseja. Mieheni ei hermostu pienistä, ja pysyy viileänä kun itselläni on hermot jo mennyt. Aivan unelmapuoliso siis hänkin.
Meidän perheen aurinkoiset
KUN NÄET LAPSESSA ITSESI EI-NIIN-HYVÄSSÄ
Vitsailemme usein, että alati hymyilevä, hyväntuulinen Leon on aivan kuin mieheni, ja tuittuileva esikoisemme aivan kuin minä. Well played karma. Mieheni kutsuukin välillä Joelia kaikella hellyydellä pikku-Ninaksi. Se että tunnistan omat heikkouteni Joelin käytöksessä, on omalla tavallaan hellyttävää. Kaikkia heikkouksiani en kuitenkaan haluaisi pojilleni siirtää. Tiedän esimerkiksi olevani aivan liian kärsimätön, ja yritän lasten lasnäollessa kiinnittää tähän piirteeseeni huomiota ja ottaa ihan rauhallisesti. Joel nimittäin hermostuu jos ei saa heti tarvitsemaansa, jos en esimerkiksi heti tule auttamaan kenkiä hänen jalkaansa. Hän jankuttaa samaa kysymystä niin kauan, että joku vastaa eikä anna koskaan periksi juupas-eipäs väittelyssä. Hän haluaa myös, että asiat tehdään hänen tavallaan, mutta ihan kasvatusmielessä varmistamme toki ettei hän saa tahtoaan aina lävitse.
Esikoiseni on aivan kuin minä
KUN NÄET LAPSESSA ITSESI HYVÄSSÄ
Toisaalta näen esikoisessamme myös omia hyviä piirteitäni. Joel innostuu helposti, ja uskoo omiin ideoihinsa. Hän lähtee toteuttamaan näitä ideoitaan nopealla aikataululla ja on sinnikäs. Jos palapeli on hänelle liian vaikea, hän tekee sen putkeen niin monta kertaa kunnes muistaa ulkoa palojen paikat. Vaikka Joel hermostuu helposti, hän ei jää vellomaan vastoinkäymisissä. Hän on myös huomaavainen, ja auttaa mielellään muita. Sen lisäksi hän on helposti innostuva, iloinen ja rakastava, aivan kuten isänsä. Mikä parasta, minulla on oma pikku kätyrini, joka ainakin vielä on puolellani. Jos pyydän miestäni vaikka vaihtamaan Leonin vaipan ja hän ei mene heti sillä sekunnilla, niin Joel tokaisee: ”Papa, vaihda se vaippa!”.
OVATKO LAPSENNE PERINEET NE EI-NIIN-PARHAAT PIIRTEENNE?
Lue myös: Miten äitiys on muuttanut minua?