Toivepostauksena ajattelin kertoa teille vähän Leonin lempivaatteista. Leon on perheen kuopuksena perinyt jonkin verran isoveljensä vanhoja vaatteita, ja havahduin siihen että olen hankkinut hänelle uutena melkein ainoastaan mustavalkoisia vaatteita. Niitä on nimittäin todella helppo yhdistellä Leonin jo olemassa olevien vaatteiden kanssa. Jotkut ovat sitä mieltä, että etenkin musta on liian synkkä väri lapsille, mutta en ole koskaan ollut värien suhteen rajoittunut. Kummallakin pojallamme on aina ollut myös ns. tyttöjen värejä, ja esikoisemme nukkuu pinkissä Ryhmä Hau -yömekossaan tyytyväisenä.

Leonin talvivaatekerta saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Arvostan lastenvaatteissa kotimaisuuden lisäksi ekologisuutta ja eettisyyttä. Ostan mahdollisuuksien mukaan pelkästään luomupuuvillaa, ja mielellään Euroopassa valmistettuna. Minua kiinnostaa toki myös puuvillan laatu, ja vaatteen pesun kestävyys. En haluaisi ostaa vaatteita, jotka eivät kestä kierrätystä Joelilta Leonille. Olemme hankkineen kaikki poikien ulkoiluvaatteet Reimalta, ja olen ollut varsinkin haalareihin todella tyytyväinen. Koska Joel on Leonia vain 2 vuotta vanhempi, niin kaikki Joelin ulkovaatteet ovat tähän asti säilyneet todella hyvinä myös Leonille. Reimalla on talven alennusmyyntien loppukiri juuri nyt, ja suuresta osasta valikoimaa saa 50 % alennusta. Meillä on kummallakin pojalla Reiman karhuhaalari, Reiman kypäräpipot ja hanskat. Esikoisella on kevääksi superhienot  Patter-kengät, jotka Leon perii parin vuoden päästä.

Hiccan mustavalkoinen tyyli

Hicca on uusi suomalainen vaatemerkki, joiden mallistoissa musta, valkoinen ja keltainen leikkivät nätisti yhdessä. Pääsimme Leonin kanssa testailemaan heidän luomupuuvillaisia vauvanvaatteitaan ensimmäisen malliston ilmestyttyä,, ja muurahaishousuista tuli meidän lempparit. Olemme jälkeenpäin tilanneet myös ihanan mustavalkoisen pilkullisen yökkärin, hienon kolmio-haalarin ja mustapohjaiset muurahaishousut. Olen ollut todella tyytyväinen Hiccan laatuun, musta ei haalistu eikä siihen tule haitua. Hicca on myynnissä ainoastaan Weecosilla, ja heillä on kaikki tuotteet nyt puoleen hintaan.

Pikku pupuseni (huppari Arksie, housut Hicca)

Tykkään lastenvaatteissa leikkisyydestä, eläinjutuista ja graafisista kuvioista. Yksi leikkisä merkki on helsinkiläinen Arksie, jonka vaatteita löytyy myös Weecosista. Heillä on aivan ihania luomupuuvillaisia eläinteemaisia jumpsuitteja ja huppareita, joita hypistelin jo viime kevään Lapsimessuilla. Leon on aivan mielettömän suloinen hupparissaan, ja pikku pupulle satelee kohteliaisuuksia ihan tuntemattomilta kun olemme liikenteessä.  Huppari on ihanan pehmoinen, ja siihen on helppo yhdistää oikeastaan minkä tahansa väriset housut.

Vaikka suosinkin suomalaisia lastenvaatemerkkejä, ruotsalaisista lastenvaateketjuista tulee myös joskus ostettua jotain. Pidämme esimerkiksi Polarn o Pyret’n vaatteista, ja moni niistä on kestänyt hyvin Joelilta Leonille.  Ainot sukat jotka meidän vilkkailla pojilla pysyy jalassa eivätkä nukkaannu on PoP:n perussukat, joten niitä lähtee meillä aina mukaan joka tilaukseen. Tein juuri toissapäivänä isomman sukkatilauksen suoraan liikkeeseen (ja säästin toimituskulut).

Lindexin laventelinsininen sopii Leonin silmiin

Tykkäämme myös  Lindexin söpöistä lastenvaatteista, etenkin heidän eläinkuvioisista ihanuuksistaan. Lindexillä on Sustainable Choice -mallisto, jonka tuotteet on tehty luomupuuvillasta. Kumpikin poikamme on melko hoikka, ja Lindexiltä löytyy heille housuja, jotka pysyvät päällä. Kaikki lasten ulkovaatteet -ja asuteet näyttävät olevan tämän viikonlopun puoleen hintaan. Lisäksi saat  Lindexiltä  20-21.1 vielä 10% alennuksen koodilla 10off190.

Viimeisin ostokseni Joelille on musta Mini Rodinin Pico-takki kevääksi. Sen bongasin eilen Facebookin alueellisesta kierrätysryhmästä, ja ehdin ensiksi. Leonille uusin ostos taitaa olla joulun alla tilaamani Hiccan mustat muurahaislegginsit ja mustavalkoinen kolmiohaalari. Nyt kun huomasin nuo Hiccan  -50% alet, niin voi olla että jotain joutuu jo tilaamaan, vaikka olin ajatellut ajoittaa seuraavat lastenvaateostokseni vasta huhtikuun Lapsimessuille.

Mitä sinä arvostat lastenvaatteissa?

Lapsettomana, hyvävointisena odottajana ehdin myös huolehtimaan itsestäni. Kävin kahdeksannelle kuulle asti salilla, ja aloitin kuudennen raskauskuukauden kohdalla minulle laaditun raskausajan saliohjelman. Kävelin myös päivittäin, ja tunsin olevani elämäni kunnossa. Ehdin hyvin valmistelemaan kotia pikkuisen tuloon, ja energiaa riitti vaikka mihin. Loppuraskaudessa aloin puolestaan kauhulla odottamaan kivuliaita harjoitussupistuksia, ja kuuman kesän turvottamia nilkkoja. Yllätyksekseni näitäkään ei kuulunut, ja ensimmäiset supistukset johtivat pojan syntymään. Selvisin ensimmäisestä raskaudestani siis ilman mitään perinteisiä raskausrasitteita, vastoin ennakkodotuksiani ja lukemaani.

Odottaessani esikoistani vuonna 2015, 7. kuulla. Kuva: Nina Dodd

 

Toinen raskauteni oli siinä mielessä myös helppo, sillä selvisin ilman aamupahoinvointia, turvotuksia tai liitoskipuja. Mutta huomasin, että olin Leonia odottaessani paljon huonommassa kunnossa fyysisesti kuin odottaessani esikoista. En ehtinyt salille tai edes kävelylle samalla tavalla kuin esikoistamme odottaessani, sillä töiden jälkeen leikin mielummin Joelin kanssa kuin hengailin yksin salilla. Oloni oli ajoittain todella tukala, ja maha kasvoi paljon suuremmaksi kuin esikoista odottaessani. Jouduin myös sokerirasituskokeeseen, toisin kuin Joelin kanssa. Yhteisen kesälomamatkamme jälkeen olin aivan varma, että joudun tällä kertaa jäämään töistä aiemmin äitiyslomalle järkyttävien lonkkakipujeni takia. Kivut loppuivat onneksi pian Joelin palatessa kesälomalta päiväkotiin, ja jatkoin töissä äitiysloman alkuun asti.

 

Minä odottaessani kuopustamme 7. kuulla. Kuva: Riku Nikkilä

 

Uskon ensimmäisen raskauteni olleen niin helppo toiseen verrattuna, koska ehdin ja pystyin harrastamaan liikuntaa koko raskauden ajan. Mitkä kaikki seikat olivat eri tavalla odottaessani kuopusta?

1. Unen määrä – Odottaessani esikoista sain nukkua ihan niin paljon kuin huvitti, ihan koska vaan halusin. Taaperon äitinä olin jo kärsinyt aikataulutetummasta uniajasta pari vuotta, enkä siis saanut mahdollisuutta nukkua päikkäreitä.
2. Liikunnan määrä – Esikoista odottaessani olin hyvässä fyysisessä kunnossa jo ennen raskautta, ja jatkoin liikuntaa koko raskausajan. Kuopusta odottaessani kävin salilla ehkä kerran viikossa, ja kävelytkään eivät oikein onnistuneet taaperon kanssa, joka ei malta istua rattaissa.
3. Imetys – Imetin esikoistamme viidennelle raskauskuulle asti. Joel lopetti ihan itsekseen rinnalla käymisen ollessaan kolme kuukautta vaille 2-vuotias. Imetys ei kuitenkaan aiheuttanut minulle mitään ylimääräisiä supistuksia, ja vähän toivoin pääseväni tandemi-imettäjäksi.
4. Taaperon perässä pysyminen: En joutunut esikoista odottaessani kyykkimään koko ajan, juoksemaan taaperon perässä ja toisinaan jopa kantamaan 12-kiloista taaperoa. Huomasin, että alaselkäni kipeytyi todella nopeasti ja lonkkiini sattui.

 

Haikeudella katson kun pieni Leon kasvaa kasvamistaan, ja vauvavuosikin on muisto enää. Olemme mieheni kanssa kuitenkin kumpikin sitä mieltä, että kaksi lasta on meille täydellinen lapsiluku. Ja en edes halua tietää millainen kolmas raskauteni olisi, kun nyt olen varmasti vielä huonommassa fyysisessä kunnossa kuin kuopusta odottaessani.