Esittelin teille joulukuussa jo Leonin uudet talvivaatteet. Leon sai Reimalta itselleen koko talvikerraston, eli talvihaalarin, pipon, hanskat ja töppöset. Leonilla on tämän talven ollut päällä suloinen Lappi-niminen ReimaTec talvihaalari, joka on täysin vedenpitävä ja silti hengittävä. Lisäksi haalarin pinta hylkii vettä ja likaa, ja takana on ylimääräinen lämmike, joten haalari on aivan mahtava maassa istuskelevalle taaperollemme. Valitsin Leonille ReimaTec Tepas -topparukkaset, joissa on kämmen selässä vetoketju, ja siksi helppo pukea taaperolle päälle. Leonin uuden talvivaatetuksen kruunaa Reiman suloiset vauvan töppöset. Vaikkei Leon enää teknisesti ottaen ole vauva, niin hän konttaa ulkona vielä kovin mielellään. Tähän tarkoitukseen lasten Antura toppatöppöset ovat aivan mahtavat! Töppösten varsi on sen verran pitkä, että ne voi vetäistä talvihaalarin päälle. Tällöin Leon voi kontata ulkona aivan huoletta, ja hänen jalkansa pysyvät täysin lämpiminä. Töppöset on tarkoitettu käytettäväksi kun ulkolämpötila laskee nollan ja -20 asteen välille.

Asumme aivan meren vieressä, joten ulkona tuulee todella kylmästi. Reiman ulkovaatteet ovat tuulenpitäviä, mutta se ei suojaa pienen Leonin kasvoja. Ostin hänelle siksi Reimalta uuden paksumman kypäräpipon, joka tulee tarpeeksi alas otsalta ja nousee myös peittämään leuan. Ostin siis ihan vähän liian ison pipon, jotta hänen kasvonsa pysyvät paremmin tuulensuojassa. Tämä Aukea -kypäräpipo näyttää myös olevan nyt 50% alennuksessa.

Kun makoilee lumessa, lämmin ja vettähylkivä haalari on aivan ehdoton

Poikien villakerrastot

Nämä Leonin ulkovaatteet ovat olleet nollakeleillä todella sopivat ihan sisävaatteiden päälle, mutta nyt kun pakkaset ovat kiristyneet, niin olemme turvautuneet lämpöisiin villakerrastoihin. Leon ei jotenkin vielä uskalla kävellä ulkona, joten on siis todella tärkeää, että hänen haalarinsa on tarpeeksi lämmin siltä varalta, että herra istuskelisi ulkona vain maassa. Viime päivinä on ollut poikkeuksellisen kylmä jopa täällä Helsingissä. Olen pukenut pojille siksi talvihaalarin alle villakerrastot. Kolmevuotiaalla Joelilla on tummansininen Kinsei villakerrasto, johon kuuluu paita ja housut. Se on valmistettu ihanan pehmeästä merinovilla-Tencel® -sekoitteesta. Kerraston materiaali säätelee tehokkaasti lämpöä ja pitää lapsen lämpimänä myös kosteana, joten se sopii mainiosti ympärivuotiseen käyttöön. Ostimme Joelille tänä talvena ensimmäiset luistimet, ja tämä kerrasto on todella hyvä juuri liikkuessa.

Sinisilmälle täydellinen villakerrasto

Leonin kaunis sininen kuvioitu Taival -villakerrasto on valmistettu erittäin pehmeästä jacquard-villaneuleesta, joka on loistava lämmönsäätelijä ja sopii ympärivuotiseen käyttöön. Taival-kerrastoa on myös punaisena, pinkkinä ja harmaana, kaikki vähän eri kuviolla. Kerrasto on 80% villaa, ja 20% polyamidia, joka tekee siitä todella pehmeän ihoa vasten. Neulos joustaa hyvin, eikä sen saumat hankaa.

Nyt kun on ollut todella kylmä, en vilukissana menisi ulos lainkaan, ellei Joel pitäisi hakea päiväkodista. Niinpä olen -15 asteen pakkasessa pukenut Leonille sisävaatteiden päälle villakerraston, pipon, hanskat ja villasukat. Tämän jälkeen päälle vielä toppahaalari, ja sitten vaunuihin lämpöpussin alle niin, että Leon peittyy vyötäröön saakka. Kumpa joku pukisi minut yhtä lämpimästä ja kärräilisi paikasta toiseen!

Leon on -15 asteen pakkasesta järkyttynyt, mutta tyytyväinen vaunuissaan

Reimalla on nyt alen loppukiri, ja kaikki aletuottet puoleen hintaan. Tilasin Joelille alennuksesta jo ensi talveksi seuraavan koon haalarin, kun Leon perii hänen Reiman Stavanger haalarin parin vuoden takaa. Mielestäni Reiman ikäsuositukset vastaavat hyvin lasteni kokoja, ja 104 cm on ensi talvena 4-vuotiaalle Joelille varmasti sopiva.

Pysykäähän lämpiminä!

Lue myös: Reiman talvivaatteet – parasta taaperolle

Blogeissa kiertää nyt blogihaasteena esitellä kaikki Facebook-profiilikuvansa viimeisen 10 vuoden ajalta, ja Etä-Äidin postauksesta inspiroituneena kirjoitin omani. Liityin Facebookkiin vuonna 2006, kun olin vaihdossa Troyes nimisessä pikkukaupungissa Ranskassa. Facebook oli tuolloin mainio tapa koordinoida illanviettoja muiden erasmus-opiskelijoiden kanssa, ja me kai käytimme Facebookkia kuten sitä oli alunperin tarkoitettu. Ensimmäinen profiilikuvani oli aivan järkyttävä kuva Leviltä, jossa olin opiskelijabileisiin pukeutunut pinkiksi keijuksi. Jaoinkin tuon kuvan jo Instagramissa, mutta en järkytä teitä sillä uudelleen. Selaillessani vanhoja profiilikuvia vasta ymmärsin kuinka tajuttoman paljon matkustelin ennen. Kävin keskimäärin kolme kertaa vuodessa ulkomailla, joista yksi oli kaupunkiloma. Lapset ovat kyllä ehdottomasti muuttaneet tämän aspektin elämästämme.

Vuosi 2007 opiskelijaelämää ranskassa ja kesätöitä

Belgia, 2007

Viestin vuonna 2017 villiä opiskelijaelämää, ja olin vaihto-oppilaana hyvän ystäväni kanssa Ranskassa yhden lukukauden. Tutustuin vaihdossa moneen mahtavaan tyyppiin, ja matkustin heidän kotikaupunkeihinsa Genttiin ja Roomaan. Lisäksi käväisimme Pariisissa joka toinen viikonloppu, sillä opiskelukaupungistamme pääsi sinne junalla tunnissa. Ei hullumpi vuosi! Ensimmäinen kuva on otettu huhtikuussa 2007 Belgiassa, Ghentissä.

Ensimmäinen oman alan kesätyö, kesäkuu 2007

Vuoden 2007 kesän vietin visusti Suomessa, ja olin Nokialla kesätöissä. Kuten kuvasta näkyy, olin kovin innostunut työstäni, ja vietinkin samoissa tehtävissä Nokialla seuraavankin kesän. Syksyllä palasin taas koulun penkille, ja ehdin piipahtamaan vielä Roomassa moikkaamassa sieltä kotoisin olevaa Lauraa.

Vuosi 2008 opiskelijaelämää kiinassa ja lisää matkustelua

Valmistuin kauppatieteiden kandidaatiksi vuoden 2007 lopulla, ja jatkoin suoraan lukemaan maisteriksi. Opiskelijaelämäni sai siis kaksi vuotta vielä jatkoaikaa, ja suuntasin taas vaihtoon. Tällä kertaa lähdin toisen hyvän ystäväni kanssa Shanghaihin lukuvuodeksi. Meillä oli aivan mieletön vaihto Fudan Universityssa.

Vaihto-oppilaana Kiinassa, 2008

Vaihto-oppilaskauden jälkeen jäimme kiertelemään Aasiaa muutamaksi kuukaudeksi. Kävimme ainakin Filippiineillä muutamalla saarella, Indonesiassa Balilla ja Thaimaassa muutamassa kohteessa. Oi niitä aikoja. Silloinen poikaystäväni lensi seikkailujeni jälkeen Hong Kongiin, jossa olimme sovinneet tapaavamme. Jatkoimme matkaa lautalla Macauhin, ja lensimme sen jälkeen vielä lomailemaan Borneolle. Harmi, kun minulla ei ollut profiilikuvana yhtään kuvaa nenäapinoista tai Borneon orangeista, joita kävimme moikkaamassa luonnonsuojelualueella.  Vuosi 2008 oli kyllä aivan mahtava, pääsenköhän enää kahden lapsen äitinä koskaan samalla tavalla seikkailemaan ympäri maailmaa?

Filippiineillä joulukuussa 2008

Vuosi 2009: Aloitin nykyisessä työpaikassani ja hankimme 1. kissamme

Toinen kissamme PumPum pentuna, heinäkuu 2009

Kun palasin Aasiasta, jouduin hankkimaan työn maksaakseni kaikki matkan luottokorttilaskut. Näin 3 kk työpaikkailmoituksen viestintä-assistentista, ja ajattelin lyhytkestoisen työpätkän olevan juuri sopiva koska minun piti aloittaa gradun kirjoittaminen. No, kolme kuukautta tuossa työssä venyi 10 vuodeksi, ja olen edelleen samassa yrityksessä, tosin aivan eri työssä. Sain töiden ohella myös graduni kirjoitettua, ja jätin vuoden 2009 lopussa opiskelijaelämän taakseni.

Toinen vuoden 2009 merkittävä tapahtuma on kun haimme HESY:ltä ensimmäisen kissamme maaliskuussa 2009. Toinen kissamme liittyi seurueeseemme kesällä 2009. Pääsimme opiskelujen ja kummankin vaihto-oppilaskausien jälkeen vihdoinkin muuttamaan samaan maahan ja osoitteeseen nykyisen mieheni kanssa, ja muutimme Arabianrantaan. Nyt kun mietin, olen ilmeisesti aika jumittuvaa sorttia. Minulla on vieläkin sama työ, asuinalue ja mies kuin 10 vuotta sitten.

Vuosi 2010-2011: töitä, töitä, töitä ja vähän matkoja

Hong Kong, helmikuu 2010

Vuoden 2010 alussa palkitsin itseni maisteriksi valmistumisesta, ja lähdimme mieheni kanssa kolmeksi viikoksi taas Aasiaan. Lensimme Hong Kongin kautta Filippiineille, ja sain ajatukseni täysin tyhjennettyä gradusta ja työstä. Loppuvuodesta 2010 minulla ei ole mitään muistikuvaa, todennäköisesti elimme vain huoletonta, lapsettomien uraihmisten elämää.

Vuodelta 2011 minulla ei ole jostain syystä yhtäkään kuvaa. Silloinen poikaystäväni kosi romanttisesti ystävänpäivänä 2011 Amsterdamissa, ja sovimme pitävämme häät vuoden päästä kosinnasta, eli helmikuussa 2012. Vuoden 2011 lopulla tytöt kaappasivat minut Kööpenhaminaan viikonlopuksi polttareihini. Vuosi 2011 meni siis häitä suunnitellessa, ja tietenkin toimistolla.  Ostimme myös ensimmäisen oman asuntomme, ja sisustimme sitä.

Vuosi 2012: vuosi kun sanoin ”tahdon” ja häämatkamme

Just married, helmikuu 2012

Menimme naimisiin helmikuussa 2012 Helsingin Vanhassa kirkossa. Hääpäivänämme oli pakkasta -20 astetta, ja saimme todella kauniita hääkuvia lumisella Esplanadilla. Häät olivat mielettömän ihanat, ja muistelen niitä vieläkin kaiholla. Olisipa kiva järjestää ystäville samanlaiset juhlat vaikka 10-vuotis hääpäivän kunniaksi. Lähdimme kaksi päivää häiden jälkeen NYC:n kautta Antigualle häämatkalle kahdeksi viikoksi. Loppuvuosi meni varmaan taas töitä tehden, ja hieman matkustellen. Reissuista muistan sen verran, että matkustimme tyttöjen kanssa polttariporukalla Riikaan pitkäksi viikonlopuksi. Nämä tyttöjen matkat ovat jääneet kyllä täysin lapsiperhearjen jalkoihin, ehkä joskus taas saisi koottua kaikki yhteen kaupunkilomalle.

Vuosi 2013: Töitä, töitä, töitä ja 1. vuosipäivämme

Jamaicalla juhlimassa 1. hääpäivää, helmikuu 2013

Vuonna 2013 jätimme ehkäisyn pois, ja aloimme rauhassa odottelemaan merkkejä esikoisesta. Herraa ei vielä 2013 kuulunut, mutta ehdimme viettää vielä yhden lapsettoman vuoden matkustellessa ja töitä paiskiessa. Vietimme vuoden alussa 1. hääpäiväämme Jamaicalla, jonne lensimme NYC:n kautta. Pääsisipä vielä New Yorkiin joskus shoppailemaan, tosin nykyään sitä varmaan ostaisi vain lastenvaatteita 😀  Elämä oli ihanaa, vaikka kaipasimmekin jo omaa vauvaa.

Vuosi 2014: Töitä, töitä, töitä ja maailman paras uutinen

Singapore ja uudet kännykänkuoret, helmikuu 2014

Juhlimme myös toista hääpäiväämme matkustelemalla, ja vietimme sen Balilla jonne lensimme Singaporen kautta.  Tähän ihanaan  matkaan matkustelumme päättyi ainakin toistaiseksi, sillä tulin pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin raskaaksi joulukuussa 2014. Tein koko vuoden töitä, ja olin erittäin vaativassa asiakasprojektissa. Tein raskaustestin ihan huvikseni, jo vähän toivosta luopuneena, ja en voinut uskoa silmiäni kun tikkuun piirtyi toinenkin viiva.

Vuosi 2015: vihdoinkin raskaana ja esikoisen syntymä

Odottaessani esikoistani kesäkuussa 2015

Mieheni lähti vuoden 2015 alussa työmatkalle New Orleansiin, ja päätin lähteä hänen mukaansa. Olin vasta toisella kuulla raskaana, emmekä olleet uskaltaneet kertoa kenellekään. En ollut aiemmin saanut keskenmenoa, mutta silti oli todella vaikea uskoa että saisimme vihdoin oman vauvan. Minua ällötti matkalla kaikki New Orleansin keittiön perinteiset uppopaistetut, ja rasvaiset ruoat mutta oli ihanaa tehdä vielä yksi matka kahdestaan miehen kanssa, ennen kuin meitä tulisi olemaan kolme.

Jäin kesällä 2015 äitiyslomalle, ja valmistelin kotiamme pienelle pojallemme. Olimme onneksi muuttaneet vuonna 2014 isompaan asuntoon, jossa oli vauvalle jo työhuone varattuna. Tähänastisen elämäni ehdottomasti paras päivä oli, kun esikoisemme syntyi elokuussa 2015. Meistä oli vihdoin tullut perhe, ja vaikka Joel oli vaativa vauva, hän oli juuri sitä mitä olimme aina kaivanneet. Joelin vauvavuoteen mahtuu paljon ihania kuvamuistoja, joita en kuitenkaan jakanut Facebookkiin. Itse asiassa, Joelista ei ole lainkaan kuvia somessa, sillä otin esikoisen kanssa tämän linjan jo heti alussa. Leonista sen sijaan julkaisin todella paljon kuvia Instassa ja blogissa, mutta vain vauvavuoden ajan jolloin hänen piirteensä eivät ole vielä kunnolla tulleet esiin.

2016:Esikoisen ihana vauvavuosi, ensimmäinen perhematka ja töihinpaluu

Ensimmäinen matkamme, Thaimaassa helmikuu 2016

Koska olimme niin tottuneet matkusteluun, meille oli itsestäänselvää että lähdemme taas helmikuussa juhlimaan neljättä hääpäiväämme ulkomailla. Tällä kertaa meillä oli mukana pieni 5-kuukautinen herra, joten valitsimme kohteeksi turvallisen Thaimaan. Menimme täysin Joeli ehdoilla, ja söimme usein illallista hotellihuoneessa, sillä pidimme Joelin unirytmistä niin kovasti kiinni. Joel oli koko matkan ajan täysimetyksellä, joten hänen ruokkimisensa oli matkalla äärettömän helppoa. Noin pienen kanssa matkustaminen oli kätevää, Joel hengaili Tulassa ja nukkui lentokoneessa kopassa. Nykyään hän vain juoksisi lentokonetta ympäri.

Palasin töihin vuoden 2016 keväällä, ja mieheni jäi Joelin kanssa puoleksi vuodeksi kotiin. Töihinpaluu oli siis melko helppo, kun ei tarvinnut vielä stressata päiväkodista vaan sai jättää kultansa isänsä hoiviin. Ajatuksissamme mietimme jo Joelille pikkuveljeä tai -siskoa, mutta emme uskoneet sen onnistuvan kun jouduimme odottelemaan Joeliakin niin kauan ilman mitään syytä. Vuoden 2016 kesällä aloitin sormiruokablogin kirjoittamisen, josta blogin nimi on vieläkin jäänne.

Vuosi 2017: Kuopus ilmoitti tulostaan

Odottaessani kuopusta elokuussa 2017

Vuosi 2017 oli aivan mahtava – saimme vuoden alussa tietää, että Joel saisi pikkuveljen. Aloin odottamaan  Leonia Joelin ollessa vasta 1,5 -vuotias taapero. Vaikea kuvitella, että hän oli niin pieni. Toinen raskauteni ei ollut aivan yhtä helppo kuin ensimmäinen, ja jouduin pysyttelemään vilkkaan Joelin perässä. Jäin äitiyslomalle suunnitellustii syyskuussa, ja Leon syntyi pari viikkoa yliajalla marraskuun alussa. Leonin synnytys meni paljon paremmin kuin Joelin, ja selvisin ilman kivunlivitystä TENS:iä ja ilokaasua lukuunottamatta. Perheestämme tuli vuonna 2017 kokonainen, ja pääsimme viettämään Leonin ensimmäistä joulua yhdessä.

Lue myös: Ainoasta lapsesta esikoiseksi yhdessä yössä

Vuosi 2018: kuopuksen mahtava vauvavuosi

Minä ja Leon, maaliskuu 2018

Viime vuosi oli aivan ihana, olin koko vuoden pienen Leonin kanssa kotosalla. Olen saanut katsoa hänen kehitystään, viettää laatuaikaa hänen kanssaan ja nauttia täysillä viimeisestä vauvavuodesta. Olin todella haikea, kun Leon täytti vuoden, ja jopa itkeskelin ettei talossamme tule enää koskaan olemaan vauvaa. Joel puolestaan oli koko vuoden päiväkodissa, jossa hän oli aloittanut kaksivuotiaana. Joel rakastaa päiväkotiaan, ja lähtee sinne aivan innoissaan. Siksi minulla ei ole kauheita morkkiksia siitä, että ole ollut Leonin kanssa kotona Joelin ollessa päiväkodissa. Ja ihanaa, että Leon saa päivisin tntea olevansa ainoa lapsi, aivan kuten hänen isoveljensä sai olla. Teimme vuonna 2018 ensimmäisen reissumme nelihenkisenä perheenä autolla Tallinnan kautta Riikaan. Kauemmaksi lentäen emme vielä uskaltaneet, mutta eiköhän vuosi 2019 tuo sen tullessaan.

Miltä sinun viimeiset 10 vuotta näyttää facebookin profiilikuvien valossa?

Haastan kaikki bloggaajat ja Instagrammailijat vastaamaan haasteeseen, olisi kiva nähdä kuvianne!