Leon aloitti päiväkodin kaksi viikkoa sitten, kun hänen isänsä palasi vanhempainvapaalta töihin. Leon oli aloittaessaan 1v 9kk, kun taas hänen isoveljensä oli aloittaessaan jo 2-vuotias. Päiväkodin aloitus voi olla haastavaa. Leon aloitti onneksi samassa päiväkodissa kuin isoveljensä, joka helpotti aloitusta. Päiväkoti ja sen hoitajat olivat siis Leonille jo tuttuja, sillä hän oli usein mukana viemässä ja hakemassa Joelia päiväkodista. Olen siis todella iloinen, että pojat pääsivät samaan päiväkotiin. Vaikkeivat he tietenkään ikäeronsa puolesta ole samassa ryhmässä, he ovat silti kumpikin vielä ns. pienten puolella. Vaikka pojat nahistelevat usein kotona, on ollut hellyttävää kuulla hoitajilta miten kivasti Joel huolehtii Leonista, ja varmistaa aina että hän saa päiväunille leijonariepunsa. Leon nukkuu kotona aina 3 tunnin päiväunet, mutta nämä on päiväkodin rytmin takia lyhentyneet 1,5 tuntisiksi. Yllättävän hyvin ja pirtenä Leon jaksaa silti iltaisin puuhastela kunnes on aika mennä nukkumaan.

Isoveljen kanssa on turvallista seikkailla

Ensimmäinen päivä päiväkodissa

Vietin Leonin kanssa kaksi ensimmäistä päivää päiväkodilla. Yritin olla puuttumatta mihinkään puuhiin, että hoitajat tulisivat hänelle tutuiksi. Leon ei ujostellut yhtään mitään, ja yksi hoitaja sanoikin, että ihan kuin Leon olisi ollut heillä aina. Kun lapset lähtivät aamupuuron jälkeen pihalle leikkimään, minä jäin sisään. Leon ei ollut tästä moksiskaan. Seurailin ikkunasta hänen puuhiaan, eikä hän ihmetellyt lainkaan mihin mama oli jäänyt. Ihaninta oli,  kun näin Joelin auttavan Leonia kiipeämään yhteen autokeinuun pihalla. Kotona Joel ei kauheasti osoita hellyyttä veljeään kohtaan, joten oli ihanaa nähdä että Joel kyllä katsoo Leonin perään jos vanhemmat eivät ole auttamassa. Myös lounasaika ja sitä edeltävä piirihetki menivät Leonilta oikein hyvin. Uskalsin jättää Leonin päiväunille jo heti ensimmäisenä päivänä, ja lähdin siksi aikaa kotitoimistolle tekemään vähän töitä. Kun palasin päiväkodille, minua vastassa oli oikein iloinen pieni taapero joka oli leikin pyörteissä. Toinen päivä meni aivan yhtä hyvin, joskin Leon itki pihalla hetken kun Joel lähti ryhmänsä kanssa kirjastoretkelle eikä hän päässyt mukaan. Leonin omahoitaja kuitenkin otti hänet syliin ja keksi hänelle pihalla muuta hauska puuhaa.

Ensimmäistä päivää päiväkodissa

Ruokailut

Leon on syönyt päiväkodissa todella hyvin. Viemme pojat 8.15 päiväkotiin aamupuurolle, ja Leon kipittää iloisena pöytään huutaen ”puuro!”. Niinä aamuina kun isoveli vastustelee minun tai mieheni töihin lähtöä, myös pieni Leon tulee eteiseen roikkumaan jalasta. Jos taas Joel jää iloisena päiväkotiin, niin Leon vaan huutaa ”Moi moi”, ja juoksee aamupuurolle. Leonilla on päiväkodissa lihaton ruokavalio, ja hän on syönyt lounaan hienosti itse hyvällä ruokahalulla. Vaikka Leon ei puhu vielä kokonaisia lauseita, hän osaa hyvin pyytää itse lisää ja pitää huolta, ettei jää nälkäiseksi. Olin kahtena ekana päivänä mukana lounaalla, ja Leon istui hienosti oikealla tuolilla ja söi nätisti muiden lasten kanssa. Olin vähän etukäteen miettinyt miten hänen keskittymisensä käy kun pöydässä on uusia kavereita.

Ensimmäinen ateria päiväkodissa

Leikit ja puuhat muiden lasten kanssa

Pienen puolella on paljon Leonin ikäisiä lapsia, ja vain muutama Joelin ikäinen. Joel siirtyykin isojen puolelle vielä tämän vuoden puolella. Leonin pienryhmässä on hänen lisäkseen kolme samanikäistä poikaa. Yksi pojista onkin jo tuttu leikkipuistosta, mutta en usko että pojat tunnistavat toisiaan. Leon onkin nyt alussa leikkinyt eniten Joelin ja Joelin samanikäisen ystävän kanssa. Leon on nyt siis päässyt isojen poikien leikkeihin mukaan. Hän leikki myös paljon yhden tytön kanssa, jolla on samanlainen kissapehmolelu kuin Leonilla. Tämä yhdistää heitä ilmeisen paljon, sillä Leon alkaa huutamaan vain ”Kissa, kissa!” tytön nähdessään. Hoitajat kehuivat miten hyvin Leon osaa piirtää ja osaa syldä aivan itse. Joel sai aikoinaan sorminäppäryydestään myös kehuja, ja uskon poikien sormiruokailun vaikuttavan tähän.

Rennolla asenteella päiväkotiin

On ollut ihana nähdä miten hyvin nämä kaksi viikkoa ovat sujuneet. Vaikka Joelin päiväkodin aloitus sujui aikoinaan aivan samalla kaavalla, en osannut odottaa että Leonin kohdalla kävisi samoin. Pojat kun ovat luonteeltaan kuin yö ja päivä. Odottelen vielä sitä, että Leon hoksaa että päiväkotiin tullaankin joka arkipäivä, ja alkaa siinä vaiheessa vastustelemaan.

Miten teillä sujui päiväkodin aloitus?

Lue myös: Miten mieheni pärjäsi Leonin kanssa kotona 5 kuukautta?

Vastaus otsikon kysymykseen on: aivan yhtä hyvin kuin minä pärjäsin äitiyslomalla. Miehelleni oli kuopuksen syntymästä asti selvää, että hän jäisi Leonin kanssa kotiin kun palaan töihin. Palasin ensimmäiseltä äitiyslomalta takaisin töihin esikoisemme ollessa vuoden ja muutaman kuukauden. Mieheni jäi tällöin vuorostaan kotiin Joelin kanssa puoleksi vuodeksi, ja uhosi isyysloman päätyttyä olevansa seuraavalla kerralla vuoden. No, työkuviot ja suunnitelmat muuttuivat, eikä hän pystynyt järjestämään vuoden pituista isyyslomaa, vaan jäi keväällä viideksi kuukaudeksi 1,5-vuotiaan Leonin kanssa kotiin kun palasin töihin. Nyt hänen vanhempainvapaansa lähestyy jo loppuaan, ja Leon aloittaa maanantaina samassa päiväkodissa kuin isoveljensä.

Miehelläni ja Leonilla on sujunut viimeiset viisi kuukautta mahtavasti. Koska vietämme aina todella paljon aikaa perheenä, Leon ei missään vaiheessa itkenyt minun perääni tai kiukutellut kun kotiin jäävä vanhempi vaihtui toiseen. Uskon, että Leonista oli ihan hauskaa viettää aikaa isänsä kanssa, joka keksii tietysti aivan eri puuhaa kuin minä. Miehellänikään ei ollut seurassa mitään valittamista. Leon oppii koko ajan jotain uutta, ja toistelee kaikkea mitä hänelle sanoo. Leon on aivan ihanaa seuraa, ja hänen omat luonteenpiirteensä alkavat näkymään jo selkeästi. Hän on iloinen, vallaton vekkuli, joka rakastaa muiden naurattamista ja kuperkeikkoja. Yhdessä elämäni miehet ehtivät koluamaan kaikki Helsingin lasten lempparipaikat Korkeasaaren, HopLopin, ja Sea Lifen mukaanlukien. Arkisen rytmin he kuitenkin rakensivat itselleen läheisen leikkipuiston ohjelman mukaan, ja kävivät välillä onnekseni hakemaan minutkin toimistolta kanssaan lounaalle.

Olen todella iloinen, että mieheni sai myös kokea puolet tästä ainutlaatuisesta taaperovuodesta, vaikka jollain tavalla olin kateellinen kun he jäivät kahdestaan kotiin. Vaikka näen Leonia joka päivä töiden jälkeen, ja viikonloput kokonaan, niin kahdenkeskinen aika hänen kanssaan jää silti melko vähiin. Ja niin vaan isyysloman loppu tekee ilmeisesti tepposensa miestenkin kohdalla, ja miehenikin alkoi jo suremaan elämänsä viimeisen isyysloman loppumista. Hetken aikaa kuulosti siltä, että vauvakuume nostaisi päätään, mutta hän tuli järkiinsä ja totesi, että jossain vaiheessa tämä vaihe tulisi seuraavankin vauvan kanssa eteen. Kun taapero menee päiväkotiin, siinä jotenkin konkretisoituu, että yksi ihana elämänvaihe on ohitse ja seuraava taas edessä.

Lue myös: Isä, millaista miehen mallia sinä näytät?