Teimme sunnuntaina päiväretken ja vietimme aurinkoisen päivän Vallisaaressa Helsingin edustalla. Mietimme jo aamulla minne pääsisimme meriteitse ilman omaa venettä, sillä Leon ei ole koskaan ollut merellä. Retkikohteeksi valikoitui Vallisaari, sillä muistelimme sieltä saavan erinomaista jäätelöä ja laivamatkakin sinne kestää alle puoli tuntia. Astuimme JT Linen vesibussiin Kauppatorilta, ja 25 minuutin päästä olimme Vallisaaressa. Istuimme tuulen ja auringon suojassa vesibussin alakerrassa, siellä oli todella väljää vaikka kansipaikat olivatkin täynnä. Pojat jaksoivat koko matkan tuijotella merelle, ja Joel kyseli jokaisesta saaresta onko tuo se Vallisaari.

vallisaari kävellen

Saavuttuamme perille, kävelimme Vallisaaren päälaiturista saaren sisäosaa kohti, ja ihastelimme luontoa.  Vallisaaressa on kaksi merkittyä reittiä: Aleksanterin kierros (3 km) ja Kuninkaansaaren kierros (2,5 km).  Reittien ulkopuolella on vaarallisia rakenteita, jyrkänteitä ja paikkoja, jotka uhkaavat sortua. Lisäksi Vallisaaren Kuolemanlaaksossa tapahtui vuonna 1937 tuhoisa räjähdeonnettomuus, jossa tuhansia kiloja räjähteitä sinkoili pitkin Vallisaarta aina Suomenlinnaan saakka. Kuolemanlaaksossa on räjähteitä vielä tänäkin päivänä, jonka takia tulenteko ja maaperän kaivaminen on ehdottomasti kielletty. Puolustusvoimien tutkimusten mukaan saarilla on kuitenkin turvallista liikkua jalan ja työkoneilla.

Saarella pitää siis olla tarkkana, etteivät lapset juokse yksinään pois reiteiltä. Vaikka meidän pojat ovatkin supervilkkaita, niin tästä ei kyllä ollut huolta sillä kivempi sitä on aina tietä pitkin kävellä kuin tarpoa metsässä kasvillisuuden seassa. Saaressa on paljon nähtävyyksiä hylätyistä linnoista synkkään Kuolemanlaaksoon, joita tutkimme sitten kun 1.5 -vuotias Leon on kiinnostunut muustakin kuin juoksemisesta.

Vallisaaresta löytyy kahvila, ravintola, vesipisteet, kuivakäymälät ja retkisatama vierailijoiden käyttöön, ja suuntasimmekin miltei suoraan ravintola-alueella etsimään pojille päivällistä. Torpedolahden satama-aukiolla on muutama ravintola/kahvila, ja iso 200-paikkainen terassi.  Torpedolahden konttiravintolasta saa loistavaa  Woop coffeen saaristolais lohikeittoa, jota pojat söivät päivälliseksi. Tarjolla olisi ollut lisäksi vegekeittoa, virvokkeita, ja mietoja alkoholijuomia. Pojat söivät lohikeittonsa aurinkoisella terassilla, ja me saimme nauttia hetken rauhasta ja paikallaanolosta. Hain itselleni viereisestä Satamakahvilasta lohipiirakan, ja mieheni joi jonkin pienpanimon oluen.

Kuva: www.vallisaari.fi

Päivällisen jälkeen kävelimme vielä hetken ympäriinsä ihmettelemässä Vallisaaren luontoa, ja lukuisia saarella retkellä olleita koiria. Leon rakastaa koiria, ja alkaa huutamaan ”hauva, hauva!” aina koiran nähdessään. Kohta 4-vuotias Joel kysyy aina itse topakasti lupaa koiran omistajilta tämän silittämiseen, ja 90% tapauksista lupa poikien onneksi heltiää.

Retkemme kruunasi Jäätelökahvila Pajan omat irtojäätelöt. Mieheni söi turkinpippurijäätelön, ja itse olisin halunnut Vaniljaviskijäätelön. Päädyn kuitenkin valitsemaan mainion Jymy:n vegaanesen appelsiini-suklaajäätelön, koska tiesin, että Leon haluaa maistella jäätelöäni. Nautimme jäätelöt Pajan terassilla, jossa on kuulema toisinaan tarjolla myös muurinpohjalettuja.

Pienille löytyy luonnossa paljon ihmeteltävää

Hauskaa retkipäivää!

Fysikaalinen aurinkorasva

Fakta on, ettei alle yksivuotiaiden tulisi olla suorassa auringonpaisteessa lainkaan. Vaatetus suojaa lasta parhaiten auringon haitallisilta säteiltä, mutta jos Leon on vaunuissa ilman sukkia, sipaisen aina hänen jalkapöydälleen fysikaalista aurinkosuojavoidetta. Miksi juuri fysikaalista? Fysikaalinen suodatin muodostaa iholle haitallisia säteitä heijastavan pinnan, ja jättää ihon hieman valkoiseksi. Niissä ei siis ole lapselle haitallisia kemikaaleja, ja ne sopivat paremmin lasten herkälle iholle ja muillekin herkkäihoisille. Käytän nyt imetyksen aikana myös itselleni fysikaalista aurinkosuojaa.

Valitettavan moni ajattelee, ettei Suomessa tarvitse aurinkorasvaa. Meidän kylmä maamme ei kyllä valitettavasti ole mitenkään suojassa UV-säteilyltä, vaikkei lämpötilat usein kovin korkealle kapuakaan. Joelin päiväkodissa rasvataan lapset onneksi hyvin, ja kaikilla on siellä oma rasvansa mukana. Rasvaa pitää myös muistaa lisätä muutaman tunnin välein, joten rasvaamme Joelin aina uudelleen jos lähdemme ulos tarhapäivän jälkeen. Välillä turhauttaa koko touhu, mutta toivon, että vanhempani olisivat rasvanneet myös minut pienenä enkä olisi saanut kirmata Espanjan kultarannikolla vedenrajassa ilman rihmankiertämää.

Kevyt, hengittävä vaatetus

 

Hulmun pellavainen housuhaalari saatu bloginäkyvyyttä vastaan Leonin vauvavuotena

 

Vaatetus suojaa lasta parhaiten auringon haitallisilta säteiltä. Suosin itselläni, ja etenkin lapsillani, luonnonmateriaaleja vaatetuksessa mahdollisuuksien mukaan. Varsinkin kesällä on tärkeää, että vauvan vaatteet eivät hiosta ja vauvan iho pääsee hengittämään. Vauvoilla kun ei tuo lämmönsäätely vielä toimi aivan kuten pitäisi. Onneksi suurin osa vauvan vaatteista onkin 100% puuvillaa, ja hengittävät siis melko hyvin. Suosin pitkähihaisia, hyvin ohuita housuja vauvalla shortsien sijaan. Yllä olevan kuvan pellavainen housuhaalari on aivan mahtava kesällä, sillä se suojaa auringolta mutta hengittää todella hyvin. Normaalit vaatteet antavat hyvän suojan UV-säteilyä vastaan, mutta uidessa käytämme tosin UV-suojan sisältäviä vaatteita, jotka eivät ole luonnonmateriaaleista tehtyjä.

Vaikka lapsella olisikin aurinkorasvaa ja hyvin hengittävät luonnonmateriaalivaatteet, varjo on siltikin paras paikka etenkin vauvalle. Varjossa Leon pärjää ilman aurinkolasejakin, jos on hellehattu päässä. Varjossa on mukava oleskella, ja kyllä se auringon säteily löytää tiensä varjoonkin. Itsekin olen rannallakin mahdollisuuksien mukaan varjossa, ja silti saanut aina rusketusrajat aikaiseksi.