Hae
Nina ja minit

Yksi synnytystoivelista, kaksi aivan erilaista synnytystä

Mietin tässä, että kummankin raskauden aikana olin tehnyt täysin samat synnytystoivelistat. Lopputuloksena oli kuitenkin kaksi aivan erilaista synnytystä, ja silti kaksi aivan yhtä täydellistä, ihanaa poikavauvaa. Esikoisen synnytykseen valmistautuessa luin synnytyksestä vasta kuukausi ennen laskettua aikaa. En ole koskaan halunnut kuulla kenenkään synnytystarinoita, enkä halunnut nytkään lukea liikaa liian aikaisessa vaiheessa. Luettuani neuvolasta saamani vihkoset, tiesin vain, että en missään nimessä halua epiduraalia, ja haluaisin mahdollisimman luonnollisen synnytyksen. Aina toiveet ja todellisuus eivät kuitenkaan kohtaa, varsinkaan niin ihmeellisessä tapahtumasarjassa kuin uuden ihmisen syntymässä.

 

Synnytystoivelistan lisäksi minulla oli esikoisen synnytystä varten miehelle muutama post-it lappu vinkiksi. Olin lukenut paljon blogeja, ja koonnut parhaat rentoutumisvinkit. Teippasin ne myös sairaalakassiin pakatun Vadelmavene -kirjan sisään, jota mieheni oli aikeissa lukea. Naureskelin näille high-maintenance listoille myöhemmin, mutta kävin silti nuo samat post-it laput miehen kanssa läpi myös ennen kuopuksen syntymää. Hyvin mies selvisi synnytyksessä tukena olemisesta, vaikka ei kissavideoita näyttänytkään. Ultimate Spa Relaxation soittolista soi kuitenkin kummassakin synnytyksessä.

 

Ohjeistukseni miehelleni vuodelta 2015

 

Minä, kuten moni muukin ensisynnyttäjä, kuvittelin, ettei kätilö olisi kovin innoissaan synnytystoivelistastani.  Pelkäsin kuulostavani liian vaativalta ja kätilön ammattitaidon kyseenlaistavalta,, mutta kirjoitin silti reippaasti synnystystoivelistat ennen kummankin pojan syntymää. Kävin synnytyssaliin päästyäni toiveeni läpi kätilön kanssa. Kumpikin aidosti kuunteli, ja muistutteli jopa toiveistani synnytyksen edistyessä. Olin valmistautunut kumpaankin synnytykseen yhtä huolellisesti, mutta asiat harvoin menevät ihan suunnitelmien mukaan. Esikoisen synnytys kesti yhteensä 36 tuntia. Olin kotona supistusten kanssa 10 tuntia, ja synnytyssalissa 26 tuntia. Siinä ehti kätilö muutaman kerran vaihtumaan, kun yhdellä toisensa jälkeen loppui työvuoro. Menemättä liikaa yksityiskohtiin, jouduin loppujen lopuksi hylkäämään suunnitelmani lääkkeettömästä synnytyksestä, ja otin epiduraalin. Esikoisen synnytyksessä ei siis mikään mennyt synnytystoivelistan mukaan, vaikka alussa akupunktiot ja ammeet kokeiltiinkin.

 

 

Lähdin synnyttämään kuopustamme samoilla toiveilla kuin esikoista: mahdollisimman luonnollinen synnytys, jossa kroppani saisi tehdä tehtävänsä ja pärjäisin siksi ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Olin täyttänyt ja printannut Bebes.info-sivulta löytämäni synnytystoivelistan, ja vähän selitellen kävin sitä kätilön kanssa läpi. Olin nimittäin varma, etten tälläkään kertaa pääsisi tavoitteeseeni, sillä ensimmäinen synnytys meni niin mutkikkaaksi. Leon syntyi kuitenkin kolmen tunnin päästä siitä kun pääsin Naistenklinikalle, ja synnytys meni täysin toivelistani mukaan. Tällä kertaa synnytyksessä oli apuna vain yksi kätilö, sain olla ammeessa niin kauan kuin halusin, liikuin kipeimpien supistusten aikaan, ja sain synnyttää minulle luonnollisessa asennossa. Ja aivan ilman kivunlievitystä.

 

Vastasiko teillä synnytys toivelistaanne?