Hae
Nina ja minit

10 vuotta Facebookin profiilikuvina: Matkustelijasta kotihiireksi

Blogeissa kiertää nyt blogihaasteena esitellä kaikki Facebook-profiilikuvansa viimeisen 10 vuoden ajalta, ja Etä-Äidin postauksesta inspiroituneena kirjoitin omani. Liityin Facebookkiin vuonna 2006, kun olin vaihdossa Troyes nimisessä pikkukaupungissa Ranskassa. Facebook oli tuolloin mainio tapa koordinoida illanviettoja muiden erasmus-opiskelijoiden kanssa, ja me kai käytimme Facebookkia kuten sitä oli alunperin tarkoitettu. Ensimmäinen profiilikuvani oli aivan järkyttävä kuva Leviltä, jossa olin opiskelijabileisiin pukeutunut pinkiksi keijuksi. Jaoinkin tuon kuvan jo Instagramissa, mutta en järkytä teitä sillä uudelleen. Selaillessani vanhoja profiilikuvia vasta ymmärsin kuinka tajuttoman paljon matkustelin ennen. Kävin keskimäärin kolme kertaa vuodessa ulkomailla, joista yksi oli kaupunkiloma. Lapset ovat kyllä ehdottomasti muuttaneet tämän aspektin elämästämme.

 

Vuosi 2007 opiskelijaelämää ranskassa ja kesätöitä

 

Belgia, 2007

 

Viestin vuonna 2017 villiä opiskelijaelämää, ja olin vaihto-oppilaana hyvän ystäväni kanssa Ranskassa yhden lukukauden. Tutustuin vaihdossa moneen mahtavaan tyyppiin, ja matkustin heidän kotikaupunkeihinsa Genttiin ja Roomaan. Lisäksi käväisimme Pariisissa joka toinen viikonloppu, sillä opiskelukaupungistamme pääsi sinne junalla tunnissa. Ei hullumpi vuosi! Ensimmäinen kuva on otettu huhtikuussa 2007 Belgiassa, Ghentissä.

 

Ensimmäinen oman alan kesätyö, kesäkuu 2007

 

Vuoden 2007 kesän vietin visusti Suomessa, ja olin Nokialla kesätöissä. Kuten kuvasta näkyy, olin kovin innostunut työstäni, ja vietinkin samoissa tehtävissä Nokialla seuraavankin kesän. Syksyllä palasin taas koulun penkille, ja ehdin piipahtamaan vielä Roomassa moikkaamassa sieltä kotoisin olevaa Lauraa.

 

Vuosi 2008 opiskelijaelämää kiinassa ja lisää matkustelua

 

Valmistuin kauppatieteiden kandidaatiksi vuoden 2007 lopulla, ja jatkoin suoraan lukemaan maisteriksi. Opiskelijaelämäni sai siis kaksi vuotta vielä jatkoaikaa, ja suuntasin taas vaihtoon. Tällä kertaa lähdin toisen hyvän ystäväni kanssa Shanghaihin lukuvuodeksi. Meillä oli aivan mieletön vaihto Fudan Universityssa.

 

Vaihto-oppilaana Kiinassa, 2008

 

Vaihto-oppilaskauden jälkeen jäimme kiertelemään Aasiaa muutamaksi kuukaudeksi. Kävimme ainakin Filippiineillä muutamalla saarella, Indonesiassa Balilla ja Thaimaassa muutamassa kohteessa. Oi niitä aikoja. Silloinen poikaystäväni lensi seikkailujeni jälkeen Hong Kongiin, jossa olimme sovinneet tapaavamme. Jatkoimme matkaa lautalla Macauhin, ja lensimme sen jälkeen vielä lomailemaan Borneolle. Harmi, kun minulla ei ollut profiilikuvana yhtään kuvaa nenäapinoista tai Borneon orangeista, joita kävimme moikkaamassa luonnonsuojelualueella.  Vuosi 2008 oli kyllä aivan mahtava, pääsenköhän enää kahden lapsen äitinä koskaan samalla tavalla seikkailemaan ympäri maailmaa?

 

Filippiineillä joulukuussa 2008

 

 

Vuosi 2009: Aloitin nykyisessä työpaikassani ja hankimme 1. kissamme

 

Toinen kissamme PumPum pentuna, heinäkuu 2009

 

Kun palasin Aasiasta, jouduin hankkimaan työn maksaakseni kaikki matkan luottokorttilaskut. Näin 3 kk työpaikkailmoituksen viestintä-assistentista, ja ajattelin lyhytkestoisen työpätkän olevan juuri sopiva koska minun piti aloittaa gradun kirjoittaminen. No, kolme kuukautta tuossa työssä venyi 10 vuodeksi, ja olen edelleen samassa yrityksessä, tosin aivan eri työssä. Sain töiden ohella myös graduni kirjoitettua, ja jätin vuoden 2009 lopussa opiskelijaelämän taakseni.

 

Toinen vuoden 2009 merkittävä tapahtuma on kun haimme HESY:ltä ensimmäisen kissamme maaliskuussa 2009. Toinen kissamme liittyi seurueeseemme kesällä 2009. Pääsimme opiskelujen ja kummankin vaihto-oppilaskausien jälkeen vihdoinkin muuttamaan samaan maahan ja osoitteeseen nykyisen mieheni kanssa, ja muutimme Arabianrantaan. Nyt kun mietin, olen ilmeisesti aika jumittuvaa sorttia. Minulla on vieläkin sama työ, asuinalue ja mies kuin 10 vuotta sitten.

 

Vuosi 2010-2011: töitä, töitä, töitä ja vähän matkoja

 

Hong Kong, helmikuu 2010

 

Vuoden 2010 alussa palkitsin itseni maisteriksi valmistumisesta, ja lähdimme mieheni kanssa kolmeksi viikoksi taas Aasiaan. Lensimme Hong Kongin kautta Filippiineille, ja sain ajatukseni täysin tyhjennettyä gradusta ja työstä. Loppuvuodesta 2010 minulla ei ole mitään muistikuvaa, todennäköisesti elimme vain huoletonta, lapsettomien uraihmisten elämää.

Vuodelta 2011 minulla ei ole jostain syystä yhtäkään kuvaa. Silloinen poikaystäväni kosi romanttisesti ystävänpäivänä 2011 Amsterdamissa, ja sovimme pitävämme häät vuoden päästä kosinnasta, eli helmikuussa 2012. Vuoden 2011 lopulla tytöt kaappasivat minut Kööpenhaminaan viikonlopuksi polttareihini. Vuosi 2011 meni siis häitä suunnitellessa, ja tietenkin toimistolla.  Ostimme myös ensimmäisen oman asuntomme, ja sisustimme sitä.

 

Vuosi 2012: vuosi kun sanoin ”tahdon” ja häämatkamme

 

Just married, helmikuu 2012

 

Menimme naimisiin helmikuussa 2012 Helsingin Vanhassa kirkossa. Hääpäivänämme oli pakkasta -20 astetta, ja saimme todella kauniita hääkuvia lumisella Esplanadilla. Häät olivat mielettömän ihanat, ja muistelen niitä vieläkin kaiholla. Olisipa kiva järjestää ystäville samanlaiset juhlat vaikka 10-vuotis hääpäivän kunniaksi. Lähdimme kaksi päivää häiden jälkeen NYC:n kautta Antigualle häämatkalle kahdeksi viikoksi. Loppuvuosi meni varmaan taas töitä tehden, ja hieman matkustellen. Reissuista muistan sen verran, että matkustimme tyttöjen kanssa polttariporukalla Riikaan pitkäksi viikonlopuksi. Nämä tyttöjen matkat ovat jääneet kyllä täysin lapsiperhearjen jalkoihin, ehkä joskus taas saisi koottua kaikki yhteen kaupunkilomalle.

 

Vuosi 2013: Töitä, töitä, töitä ja 1. vuosipäivämme

 

Jamaicalla juhlimassa 1. hääpäivää, helmikuu 2013

 

Vuonna 2013 jätimme ehkäisyn pois, ja aloimme rauhassa odottelemaan merkkejä esikoisesta. Herraa ei vielä 2013 kuulunut, mutta ehdimme viettää vielä yhden lapsettoman vuoden matkustellessa ja töitä paiskiessa. Vietimme vuoden alussa 1. hääpäiväämme Jamaicalla, jonne lensimme NYC:n kautta. Pääsisipä vielä New Yorkiin joskus shoppailemaan, tosin nykyään sitä varmaan ostaisi vain lastenvaatteita 😀  Elämä oli ihanaa, vaikka kaipasimmekin jo omaa vauvaa.

 

Vuosi 2014: Töitä, töitä, töitä ja maailman paras uutinen

 

Singapore ja uudet kännykänkuoret, helmikuu 2014

 

Juhlimme myös toista hääpäiväämme matkustelemalla, ja vietimme sen Balilla jonne lensimme Singaporen kautta.  Tähän ihanaan  matkaan matkustelumme päättyi ainakin toistaiseksi, sillä tulin pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin raskaaksi joulukuussa 2014. Tein koko vuoden töitä, ja olin erittäin vaativassa asiakasprojektissa. Tein raskaustestin ihan huvikseni, jo vähän toivosta luopuneena, ja en voinut uskoa silmiäni kun tikkuun piirtyi toinenkin viiva.

 

Vuosi 2015: vihdoinkin raskaana ja esikoisen syntymä

 

 

 

Odottaessani esikoistani kesäkuussa 2015

 

Mieheni lähti vuoden 2015 alussa työmatkalle New Orleansiin, ja päätin lähteä hänen mukaansa. Olin vasta toisella kuulla raskaana, emmekä olleet uskaltaneet kertoa kenellekään. En ollut aiemmin saanut keskenmenoa, mutta silti oli todella vaikea uskoa että saisimme vihdoin oman vauvan. Minua ällötti matkalla kaikki New Orleansin keittiön perinteiset uppopaistetut, ja rasvaiset ruoat mutta oli ihanaa tehdä vielä yksi matka kahdestaan miehen kanssa, ennen kuin meitä tulisi olemaan kolme.

Jäin kesällä 2015 äitiyslomalle, ja valmistelin kotiamme pienelle pojallemme. Olimme onneksi muuttaneet vuonna 2014 isompaan asuntoon, jossa oli vauvalle jo työhuone varattuna. Tähänastisen elämäni ehdottomasti paras päivä oli, kun esikoisemme syntyi elokuussa 2015. Meistä oli vihdoin tullut perhe, ja vaikka Joel oli vaativa vauva, hän oli juuri sitä mitä olimme aina kaivanneet. Joelin vauvavuoteen mahtuu paljon ihania kuvamuistoja, joita en kuitenkaan jakanut Facebookkiin. Itse asiassa, Joelista ei ole lainkaan kuvia somessa, sillä otin esikoisen kanssa tämän linjan jo heti alussa. Leonista sen sijaan julkaisin todella paljon kuvia Instassa ja blogissa, mutta vain vauvavuoden ajan jolloin hänen piirteensä eivät ole vielä kunnolla tulleet esiin.

 

2016:Esikoisen ihana vauvavuosi, ensimmäinen perhematka ja töihinpaluu

 

Ensimmäinen matkamme, Thaimaassa helmikuu 2016

 

Koska olimme niin tottuneet matkusteluun, meille oli itsestäänselvää että lähdemme taas helmikuussa juhlimaan neljättä hääpäiväämme ulkomailla. Tällä kertaa meillä oli mukana pieni 5-kuukautinen herra, joten valitsimme kohteeksi turvallisen Thaimaan. Menimme täysin Joeli ehdoilla, ja söimme usein illallista hotellihuoneessa, sillä pidimme Joelin unirytmistä niin kovasti kiinni. Joel oli koko matkan ajan täysimetyksellä, joten hänen ruokkimisensa oli matkalla äärettömän helppoa. Noin pienen kanssa matkustaminen oli kätevää, Joel hengaili Tulassa ja nukkui lentokoneessa kopassa. Nykyään hän vain juoksisi lentokonetta ympäri.

Palasin töihin vuoden 2016 keväällä, ja mieheni jäi Joelin kanssa puoleksi vuodeksi kotiin. Töihinpaluu oli siis melko helppo, kun ei tarvinnut vielä stressata päiväkodista vaan sai jättää kultansa isänsä hoiviin. Ajatuksissamme mietimme jo Joelille pikkuveljeä tai -siskoa, mutta emme uskoneet sen onnistuvan kun jouduimme odottelemaan Joeliakin niin kauan ilman mitään syytä. Vuoden 2016 kesällä aloitin sormiruokablogin kirjoittamisen, josta blogin nimi on vieläkin jäänne.

 

Vuosi 2017: Kuopus ilmoitti tulostaan

 

Odottaessani kuopusta elokuussa 2017

 

Vuosi 2017 oli aivan mahtava – saimme vuoden alussa tietää, että Joel saisi pikkuveljen. Aloin odottamaan  Leonia Joelin ollessa vasta 1,5 -vuotias taapero. Vaikea kuvitella, että hän oli niin pieni. Toinen raskauteni ei ollut aivan yhtä helppo kuin ensimmäinen, ja jouduin pysyttelemään vilkkaan Joelin perässä. Jäin äitiyslomalle suunnitellustii syyskuussa, ja Leon syntyi pari viikkoa yliajalla marraskuun alussa. Leonin synnytys meni paljon paremmin kuin Joelin, ja selvisin ilman kivunlivitystä TENS:iä ja ilokaasua lukuunottamatta. Perheestämme tuli vuonna 2017 kokonainen, ja pääsimme viettämään Leonin ensimmäistä joulua yhdessä.

Lue myös: Ainoasta lapsesta esikoiseksi yhdessä yössä

 

Vuosi 2018: kuopuksen mahtava vauvavuosi

 

Minä ja Leon, maaliskuu 2018

 

Viime vuosi oli aivan ihana, olin koko vuoden pienen Leonin kanssa kotosalla. Olen saanut katsoa hänen kehitystään, viettää laatuaikaa hänen kanssaan ja nauttia täysillä viimeisestä vauvavuodesta. Olin todella haikea, kun Leon täytti vuoden, ja jopa itkeskelin ettei talossamme tule enää koskaan olemaan vauvaa. Joel puolestaan oli koko vuoden päiväkodissa, jossa hän oli aloittanut kaksivuotiaana. Joel rakastaa päiväkotiaan, ja lähtee sinne aivan innoissaan. Siksi minulla ei ole kauheita morkkiksia siitä, että ole ollut Leonin kanssa kotona Joelin ollessa päiväkodissa. Ja ihanaa, että Leon saa päivisin tntea olevansa ainoa lapsi, aivan kuten hänen isoveljensä sai olla. Teimme vuonna 2018 ensimmäisen reissumme nelihenkisenä perheenä autolla Tallinnan kautta Riikaan. Kauemmaksi lentäen emme vielä uskaltaneet, mutta eiköhän vuosi 2019 tuo sen tullessaan.

 

Miltä sinun viimeiset 10 vuotta näyttää facebookin profiilikuvien valossa?

 

Haastan kaikki bloggaajat ja Instagrammailijat vastaamaan haasteeseen, olisi kiva nähdä kuvianne!

 

Kaupallinen yhteistyö

Sokos Hotel Torni: Romanttinen staycation Helsingissä

Kaupallinen yhteistyö: Solo Sokos Hotel Torni

Olemme tavanneet mieheni kanssa jo lukiossa, ja tanssimme yhdessä Vanhojen Tanssit. Olemme olleet yhdessä siitä asti, ja kasvaneet yhdessä ja yhteen. On silti todella vaikea uskoa, että olemme seurustelleet jo 20 vuotta. Aika todellakin menee nopeasti, kun on hauskaa. Pitkästä seurustelustamme huolimatta, en ole vielä yhtään kyllästynyt mieheeni, vaan löydän hänestä vieläkin uusia puolia. Päätimme juhlistaa seurusteluvuosipäiväämme yhdessä Helsingin romanttisimmista hotelleista, Sokos Hotel Tornissa. Samassa hotellissa vietimme hääyömme kuusi vuotta sitten.

 

Tämä käytävä erottaa 1903 rakennetut Jugend huoneet alkuperäisestä Hotel Tornista

 

Sokos Hotelli Torni on upea, historiallinen hotelli. Jokainen Hotel Tornin huone on omanlaisensa, ja huoneet edustavat kolmea eri tyylisuuntaa. Niin kutsutun Kyllikin huoneet on sisustettu 1900-luvun alun jugend (Art Nouveau) -aikakauden mukaisesti. Hotellin päärakennukseen 1980-luvulla liitetty, vuonna 1903 rakennettu Kyllikki on entinen asuintalo. Kaluste- ja valaisinmuotoilu on mukautettu jugendin ja kansallisromantiikan henkeen. Jugend huoneissa kauniina yksityiskohtina on kaakeliuuni, tassuamme ja samettiverhot. Varsinaisen Tornin huoneet ovat 1930-luvun Art Deco -tyylisuuntaa. Näistä huoneista puolestaan löytyy design-huonekaluja ja taideteoksia. Lisäksi Tornin ylimmissä kerroksissa 8-11 sijaitsee modernit näköalahuoneet, joissa  voi nauttia todella upeista näköaloista Helsingin ylle. 

 

Jugend sviitin oleskelutila ja kaakeliuuni

 

Tervetuloa Torniin!

 

Lähdimme Hotel Tornia kohti iltapäivällä poikien päiväunien jälkeen. Me yövyimme upeassa Jugend sviitissä neljännessä kerroksessa. Respasta kerrottiin heti sisäänkirjautumisen yhteydessä, että itse sir Roger Moore on yöpynyt kaksi kertaa juuri meidän sviitissämme. Tornissa jokainen huone on erilainen, enkä malttanut odottaa sviittimme näkemistä.

 

 

Huone oli juuri niin upea kuin uskalsin toivoa. Solo Sokos Hotel Tornin  40 m2 Jugend sviitit ovat kansallisromanttisesti sisustettuja, ja täynnä ihania yksityiskohtia. Ihastelin erityisesti vanhaa kaakeliuunia, ja sängyn yläpuolella roikkuvia kauniita valaisimia. Olisipa meillä kotona yhtä korkeat katot, niin voisi hankkia yhtä näyttäviä valaisimia. Jugend sviittien kattokruunut ovat aitoja jugend-aikaisia antiikkikruunuja. Luin tämän vasta blogipostausta kirjoittaessani, ja nyt harmittaa etten tutustunut kattokruunuihin tarkemmin. Huoneessa oli myös kaapistoon huomaamattomasti integroitu iso taulu-tv, mutta emme avanneet sitä kertaakaan.

 

Jugend sviitin upeat valaisimet

 

Emme ole Leonin syntymän jälkeen olleet ilman lapsia kokonaista iltaa ja yötä. Vaikka tulimmekin Torniin viettämään aikaa kahdestaan ja juhlistamaan suhdettamme, niin odotin kyllä myös kunnon yöunia. Sviittimme kohokohta oli suuri jugendsänky, johon olisi mahtunut koko perhe ja vielä kissatkin nukkumaan. Sänky oli todella miellyttävä, ja juuri sopivan pehmeä. Nukuimme kumpikin todella hyvin, vaikka heräsimmekin jo kahdeksalta vanhasta tottumuksesta.

 

 

Luin vasta jälkeenpäin Hotel Tornin verkkosivuilta, että King size sängyssämme oli kehon lämmön ja painon mukaan muotoutuva viskoelastinen vaahtomuovipatja. Tämä selittää paljon, en ole nimittäin varmaan koskaan nukkunut hotellissa niin hyvin. Lisäksi arvostin todella sängyllä ollutta isoa tyynykasaa, josta sain valita itselleni kolmesta erikokoisesta tyynystä mieluisen.

 

 

Jugend sviitin tilava kylpyhuone oli todella arvokkaan oloinen, ja sen kruunasi vanha, suuri tassukylpyamme. Hotel Tornin huoneiden kylpyhuoneista löytyy aina hollantilaisen Ritualsin kylpytuotteita. Kannan itse aina varmuuden vuoksi oman shampoon ja hoitoaineen mukanani, mutta tällä kertaa ne jäivät laukkuuni koskemattomina.

 

 

 

Kävimme illalla Tornin huipulla 14. kerroksessa sijaitsevassa Ateljee Bar’n terassilla ihailemassa talvista Helsinkiä. Suosittu Ateljee Bar oli kuitenkin niin täynnä, että suuntasimme Hotelli Tornin alakerran American Bariin vuosipäivädrinkeille. Olen aina tykännyt Ateljee Barista, enkä ole koskaan pettynyt heidän drinkkeihinsä. Nyt otin listalta drinkin ”Challenge the Bartender”, ja pyysin pitkän inkiväärisen drinkin. Sain todella raikkaan ja inkiväärisen drinkin, josta tuli mieleeni Gaijinin klassikkodrinkki nimeltään Lady Boy. Kilistelimme pitkälle, ihanalle suhteellemme ja teimme villejä tulevaisuudensuunnitelmia. Haluaisimme muuttaa johonkin toiseen maahan edes puoleksi vuodeksi ennen kuin esikoisemme aloittaa koulun, nyt hieman tarkensimme suunnitelmiamme kun ehdimme vihdoinkin puhumaan rauhassa pitkästä aikaa.

 

Näkymä Ateljee Barin terassilta, 70 m korkeudesta

 

Kippis meille ja rakkaudelle!

 

Kävimme vielä ennen nukkumaanmenoa romanttisessa vaahtokylvyssä. Tassuamme oli todella tilava, ja mahduimme sinne aivan hyvin kahdestaan. Olin käynyt aiemmin ostamassa Lushista ihanan manteliöljyä sisältävän vaahtokylpypallon, joka tuoksui ihanalta. Esikoisemme rakastaa hotellien kylpyammeita, ja huomasin hetken ajattelevani, että olisipa Joel täällä. Mutta olin kyllä todella onnellinen, että saimme istuskella vaahtokylvyssä rauhassa kahdestaan, juoda lasit skumppaa ja jutella muustakin kuin kylpyankoista.

 

Romanttinen vaahtokylpy kahdelle

 

Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen oli ihanaa päästä nauttimaan aamiaisesta kaikessa rauhassa. En ole tainnutkaan kolmeen vuoteen syödä aamiaista ilman lapsia. Otimme tästä rauhallisesta aamiaisesta kaiken irti, ja hidastelimme oikein kunnolla. Hotel Tornin aamiaisella oli vielä puoli yhdeksän aikaan miellyttävän rauhallista, eikä mikään ollut päässyt edes väliaikaisesti loppumaan. Vaikka yövyimme hotellissa joulun alla, olin todella tyytyväinen ettei joulu näkynyt aamupalalla juurikaan, kaunista piparkakkuhotellia lukuunottamatta.

 

Aamiaispöydän herkut oli ihanan selkeästi merkitty

 

Olen melko nirso ruokailija, enkä sen lisäksi syö lainkaan lihaa, tai sieniä. En pidä kuin tietynlaisista leivistä, enkä kelpuuta leipäni päälle margariinia tai emmental-juustoa. Löysin kuitenkin Hotel Tornin aamiaiselta vaivatta itselleni syötävää, ja myös mieheni oli tyytyväinen aamiaistarjontaan. Nirsouksissani juon vain vihreää tai valkoista teetä, ja vieläkin löytyy hotelliaamiaisia missä musta tee on ainoa vaihtoehto. Koska en juo myöskään suodatinkahvia, olin todella tyytyväinen kun sain eteeni teepressopannun täynnä ihanaa, maustamatonta vihreää teetä.

 

 

Aamiaiseni jälkiruoka

 

Sokos Hotel Tornin aamiainen oli kuulema juuri uudistunut ottamaan erityisruokavaliot entistä paremmin huomioon, ja ainakin itse löysin aamiaiselta todella paljon syötävää vaikken syö lihaa ja pyrin välttämään lehmänmaitotuotteita. Erikoisruokavalioille oli kokonainen pöytä, ja nappasin sieltä itselleni Alpron kaurajugurtin. Pistin merkille, että myös sormiruokailevalle Leonille olisi löytynyt todella hyvin syötävää, pitääpä tulla joskus Torniin ihan vain aamiaiselle koko perheen kanssa.

 

Hieman erilaiset aamiaiset

 

Vietimme ihana, rauhallisen ja ennen kaikkea romanttisen vuosipäivän Sokos Hotel Tornissa. Olin todella tyytyväinen huoneeseemme, ja hotellin palveluihin. Olimme hieman varautuneet, että joudumme käymään jossain vaiheessa kotona auttamassa mummia poikien nukuttamisessa. Pojat olivat nimittäin mumminsa kanssa meillä kolmestaan, ja heillä oli onneksi mennyt todella hyvin. Leonkaan ei herännyt kuin kerran yöllä, onneksi olimme pitäneet hänelle porrastetun unikoulun viime kuussa. Soittelin illalla muutamaan otteeseen kotiin, ja heti aamulla herätessämme. Oli helppo nauttia ansaitusta kahden keskisestä ajasta, kun pojat olivat hyvässä hoivassa eikä ollut mitään suurempia ongelmia.

 

 

Kiitos ikimuistoisesta vuosipäivästä, ja kunnon yöunista Solo Sokos Hotel Torni!