Hae
Nina ja minit

Tyttöjen viikonloppu: Tallinnan kivoimmat ravintolat ja ostospaikat

Meillä on jo vuosia ollut tapana lähteä ystäväporukan kanssa jonnekin Euroopan kaupunkiin viettämään viikonloppua. Olemme käyneet yhdessä ainakin Kööpenhaminassa, Riiassa ja Lontoossa. Nyt kun monella alkaa olemaan pieniä lapsia, suuntasimme tällä kertaa vain yhdeksi yöksi Tallinnaan. Lähdimme matkaan lauantaiaamuna, ja palasimme Helsinkiin sunnuntai-iltana. Oli ihanaa, että saimme aikataulut sovitettua yhteen niin, että porukastamme vain kaksi ei päässyt mukaan. Uskomatonta ruuhakavuosien keskellä, että saimme sovittua kuuden kanssa kuitenkin sopivan viikonlopun, ja pääsimme pitkästä aikaa viettämään aikaa yhdessä ja vaihtamaan kunnolla kuulumisia. Odotin reissulta hyvää ruokaa, jonka saan syödä kuumana, ja nauttia sen kanssa jopa viinilasillisen. Eniten odotin melkein sitä, että saisin nukkua yhden yön aivan yksin. Heräsin sunnuntai aamuna tosin jo klo 7.30, niin sitä vaan on ehdollistunut.

 

Suuntasimme suoraan laivasta lounaalle lempiravintolaani Tallinnassa. Vegan restoran V on todella suosittu, joten sinne kannattaa tehdä pöytävaraus. V on kokonaan vegaaninen ravintola, missä ruoan esillepanoon ja makuun on panostettu. Täällä kannattaisi jokaisen, joka epäilee että vegaaninen ruoka on tylsää ja mautonta, käydä syömässä kolmen ruokalajin illallinen. Otin alkuun ystäväni kanssa jaettavaksi snack platterin, pääruoaksi söin samettisen kurpitsakeiton, ja jälkiruoaksi pavlovan avokadovaahdolla ja mansikkasorbetilla. Olisipa Suomessa samanlainen ravintola, tässä olisi Björckille mahtava konsepti.

 

Kippis keväälle ja omituiselle sisustukselle!

 

Koska lauantaina oli melko sateinen päivä, suuntasimme lounaan jälkeen cocktaileille Manna La Roosaan.  Talo näyttää ulkoapäin aivan Huvikummulta, ja sisustuskin on sen näköinen kuin aikuinen Peppi Pitkätossu olisi sisustanut sen. Cocktailien jälkeen pyörimme hetken vanhassa kaupungissa ja Viru keskuksen kaupoissa. Olimme tehneet pöytävarauksen illalliselle Sfäär-nimiseen ravintolaan, jossa kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt. Olin vielä melko täynnä lounaasta, joten skippasin alkuruoan ja otin pääruoaksi nieriää. Jälkiruoaksi valitsin aivan ihanan Valrhona suklaamoussen vadelmilla. Illallisen jälkeen otimme Uberin, ja kävimme vielä Swissotel -hotellin 30. kerroksen baarissa juomassa yhdet cocktailit ja nauttimassa näköalasta koko kaupungin yli.

 

Loomelinnak, Telliskivi

 

Sunnuntaina söimme rauhassa aamupalan, jonka jälkeen suuntasimme Uberilla Telliskivi-alueelle. En tiedä miten en ole aiemmin käynyt siellä pyörimässä, mutta aluehan on aivan ihana! Telliskivi sijaitsee Kalamaja-asuinalueella, ja se on tunnelmaltaan tehdasmainen. Vertaisin sitä ehkä hieman Helsingin Teurastamon alueeseen, tosin Teurastamolta puuttuvat vaate- ja sisustusliikkeet.

 

 

Telliskiven alueella kannattaa ehdottomasti kurkata nämä kolme lastenvaate ja -tarvikeliikettä:

  1. Designnut – Uskomattoman suloinen lasten sisustusliike, jossa myynnissä toinen toistaan suloisempia esineitä, leluja ja tarvikkeita tunnetuilta merkeiltä.
  2. Dadamora design – Monelle ainakin Lapsimessut 2018 -tapahtumasta tuttu virolainen lastenvaatemerkki. Merkki on tunnettu suloisista eläinpainatuksistaan.
  3. T60 Kids – Lastenvaateliike, jossa myös Gugguuta. Liikkeessä oli mahtava valikoima laadukkaita leluja, ja erityisen paljon ranskalaisen Djecon valikoimista.

 

 

Telliskiven alueella on aivan ihania ravintoloita ja kahviloita. Sain yhden sisustuskaupan sisällä sijaitsevasta kahvilasta jopa matkan ainoan kunnollisen kauralaten. Jostain syystä Tallinnassa tehdään kauralatte tavalliseen kaurajuomaan, jolloin se maistuu aivan vetiseltä eikä siinä ole edes latelle ominaista vaahtoa pinnalla. Kävimme lounaalla F Hoone -nimisessä ravintolassa, jonne on myös hyvä varata pöytä etukäteen. Lounaan jälkeen kävimme hotellilla hakemassa loput tavaramme, ja suuntasimme satamaan.

 

F Hoone Telliskiven alueella

 

Osalla seurueestamme oli epäilyksiä Tallinnan suhteen, jotka karisivat kuitenkin melko pian. He eivät olleet käyneet Tallinnassa varmaan 10 vuoteen, ja olivat todella positiivisesti yllättyneitä siitä mihin suuntaan kaupunki on lähtenyt kehittymään. Etenkin sisustusliikkeistä olisi löytynyt vaikka mitä ihanaa kotiin sopivaa, ja suunnittelemmekin jo seuraavaa reissua autolla.

 

 

Sellainen vinkki vielä, että Uber-sovellus toimii myös Tallinnassa. Maksoimme Uber-matkat siis samalla sovelluksella kuin Suomessakin, ja kyydit maksoivat n. 5 euroa. Uber on siitä mahtava, että näet matkan hinta-arvion jo ennenkuin jätät tilauksen, ja näet sovelluksesta myös kuskisi saamaat asiakaspisteet, ja mikä auto hänellä on. Todella kätevän Uberistä tekee myös se, että syötät itse sovellukseen matkasi määränpään, jolloin ulkomaillakaan ei ole mitään väärinymmärryksen vaaraa.

 

Mitkä ovat lempipaikkojasi Tallinnassa?

 

Lue myös: Autolla Riikaan lasten kanssa

 

10 vuotta Facebookin profiilikuvina: Matkustelijasta kotihiireksi

Blogeissa kiertää nyt blogihaasteena esitellä kaikki Facebook-profiilikuvansa viimeisen 10 vuoden ajalta, ja Etä-Äidin postauksesta inspiroituneena kirjoitin omani. Liityin Facebookkiin vuonna 2006, kun olin vaihdossa Troyes nimisessä pikkukaupungissa Ranskassa. Facebook oli tuolloin mainio tapa koordinoida illanviettoja muiden erasmus-opiskelijoiden kanssa, ja me kai käytimme Facebookkia kuten sitä oli alunperin tarkoitettu. Ensimmäinen profiilikuvani oli aivan järkyttävä kuva Leviltä, jossa olin opiskelijabileisiin pukeutunut pinkiksi keijuksi. Jaoinkin tuon kuvan jo Instagramissa, mutta en järkytä teitä sillä uudelleen. Selaillessani vanhoja profiilikuvia vasta ymmärsin kuinka tajuttoman paljon matkustelin ennen. Kävin keskimäärin kolme kertaa vuodessa ulkomailla, joista yksi oli kaupunkiloma. Lapset ovat kyllä ehdottomasti muuttaneet tämän aspektin elämästämme.

 

Vuosi 2007 opiskelijaelämää ranskassa ja kesätöitä

 

Belgia, 2007

 

Viestin vuonna 2017 villiä opiskelijaelämää, ja olin vaihto-oppilaana hyvän ystäväni kanssa Ranskassa yhden lukukauden. Tutustuin vaihdossa moneen mahtavaan tyyppiin, ja matkustin heidän kotikaupunkeihinsa Genttiin ja Roomaan. Lisäksi käväisimme Pariisissa joka toinen viikonloppu, sillä opiskelukaupungistamme pääsi sinne junalla tunnissa. Ei hullumpi vuosi! Ensimmäinen kuva on otettu huhtikuussa 2007 Belgiassa, Ghentissä.

 

Ensimmäinen oman alan kesätyö, kesäkuu 2007

 

Vuoden 2007 kesän vietin visusti Suomessa, ja olin Nokialla kesätöissä. Kuten kuvasta näkyy, olin kovin innostunut työstäni, ja vietinkin samoissa tehtävissä Nokialla seuraavankin kesän. Syksyllä palasin taas koulun penkille, ja ehdin piipahtamaan vielä Roomassa moikkaamassa sieltä kotoisin olevaa Lauraa.

 

Vuosi 2008 opiskelijaelämää kiinassa ja lisää matkustelua

 

Valmistuin kauppatieteiden kandidaatiksi vuoden 2007 lopulla, ja jatkoin suoraan lukemaan maisteriksi. Opiskelijaelämäni sai siis kaksi vuotta vielä jatkoaikaa, ja suuntasin taas vaihtoon. Tällä kertaa lähdin toisen hyvän ystäväni kanssa Shanghaihin lukuvuodeksi. Meillä oli aivan mieletön vaihto Fudan Universityssa.

 

Vaihto-oppilaana Kiinassa, 2008

 

Vaihto-oppilaskauden jälkeen jäimme kiertelemään Aasiaa muutamaksi kuukaudeksi. Kävimme ainakin Filippiineillä muutamalla saarella, Indonesiassa Balilla ja Thaimaassa muutamassa kohteessa. Oi niitä aikoja. Silloinen poikaystäväni lensi seikkailujeni jälkeen Hong Kongiin, jossa olimme sovinneet tapaavamme. Jatkoimme matkaa lautalla Macauhin, ja lensimme sen jälkeen vielä lomailemaan Borneolle. Harmi, kun minulla ei ollut profiilikuvana yhtään kuvaa nenäapinoista tai Borneon orangeista, joita kävimme moikkaamassa luonnonsuojelualueella.  Vuosi 2008 oli kyllä aivan mahtava, pääsenköhän enää kahden lapsen äitinä koskaan samalla tavalla seikkailemaan ympäri maailmaa?

 

Filippiineillä joulukuussa 2008

 

 

Vuosi 2009: Aloitin nykyisessä työpaikassani ja hankimme 1. kissamme

 

Toinen kissamme PumPum pentuna, heinäkuu 2009

 

Kun palasin Aasiasta, jouduin hankkimaan työn maksaakseni kaikki matkan luottokorttilaskut. Näin 3 kk työpaikkailmoituksen viestintä-assistentista, ja ajattelin lyhytkestoisen työpätkän olevan juuri sopiva koska minun piti aloittaa gradun kirjoittaminen. No, kolme kuukautta tuossa työssä venyi 10 vuodeksi, ja olen edelleen samassa yrityksessä, tosin aivan eri työssä. Sain töiden ohella myös graduni kirjoitettua, ja jätin vuoden 2009 lopussa opiskelijaelämän taakseni.

 

Toinen vuoden 2009 merkittävä tapahtuma on kun haimme HESY:ltä ensimmäisen kissamme maaliskuussa 2009. Toinen kissamme liittyi seurueeseemme kesällä 2009. Pääsimme opiskelujen ja kummankin vaihto-oppilaskausien jälkeen vihdoinkin muuttamaan samaan maahan ja osoitteeseen nykyisen mieheni kanssa, ja muutimme Arabianrantaan. Nyt kun mietin, olen ilmeisesti aika jumittuvaa sorttia. Minulla on vieläkin sama työ, asuinalue ja mies kuin 10 vuotta sitten.

 

Vuosi 2010-2011: töitä, töitä, töitä ja vähän matkoja

 

Hong Kong, helmikuu 2010

 

Vuoden 2010 alussa palkitsin itseni maisteriksi valmistumisesta, ja lähdimme mieheni kanssa kolmeksi viikoksi taas Aasiaan. Lensimme Hong Kongin kautta Filippiineille, ja sain ajatukseni täysin tyhjennettyä gradusta ja työstä. Loppuvuodesta 2010 minulla ei ole mitään muistikuvaa, todennäköisesti elimme vain huoletonta, lapsettomien uraihmisten elämää.

Vuodelta 2011 minulla ei ole jostain syystä yhtäkään kuvaa. Silloinen poikaystäväni kosi romanttisesti ystävänpäivänä 2011 Amsterdamissa, ja sovimme pitävämme häät vuoden päästä kosinnasta, eli helmikuussa 2012. Vuoden 2011 lopulla tytöt kaappasivat minut Kööpenhaminaan viikonlopuksi polttareihini. Vuosi 2011 meni siis häitä suunnitellessa, ja tietenkin toimistolla.  Ostimme myös ensimmäisen oman asuntomme, ja sisustimme sitä.

 

Vuosi 2012: vuosi kun sanoin ”tahdon” ja häämatkamme

 

Just married, helmikuu 2012

 

Menimme naimisiin helmikuussa 2012 Helsingin Vanhassa kirkossa. Hääpäivänämme oli pakkasta -20 astetta, ja saimme todella kauniita hääkuvia lumisella Esplanadilla. Häät olivat mielettömän ihanat, ja muistelen niitä vieläkin kaiholla. Olisipa kiva järjestää ystäville samanlaiset juhlat vaikka 10-vuotis hääpäivän kunniaksi. Lähdimme kaksi päivää häiden jälkeen NYC:n kautta Antigualle häämatkalle kahdeksi viikoksi. Loppuvuosi meni varmaan taas töitä tehden, ja hieman matkustellen. Reissuista muistan sen verran, että matkustimme tyttöjen kanssa polttariporukalla Riikaan pitkäksi viikonlopuksi. Nämä tyttöjen matkat ovat jääneet kyllä täysin lapsiperhearjen jalkoihin, ehkä joskus taas saisi koottua kaikki yhteen kaupunkilomalle.

 

Vuosi 2013: Töitä, töitä, töitä ja 1. vuosipäivämme

 

Jamaicalla juhlimassa 1. hääpäivää, helmikuu 2013

 

Vuonna 2013 jätimme ehkäisyn pois, ja aloimme rauhassa odottelemaan merkkejä esikoisesta. Herraa ei vielä 2013 kuulunut, mutta ehdimme viettää vielä yhden lapsettoman vuoden matkustellessa ja töitä paiskiessa. Vietimme vuoden alussa 1. hääpäiväämme Jamaicalla, jonne lensimme NYC:n kautta. Pääsisipä vielä New Yorkiin joskus shoppailemaan, tosin nykyään sitä varmaan ostaisi vain lastenvaatteita 😀  Elämä oli ihanaa, vaikka kaipasimmekin jo omaa vauvaa.

 

Vuosi 2014: Töitä, töitä, töitä ja maailman paras uutinen

 

Singapore ja uudet kännykänkuoret, helmikuu 2014

 

Juhlimme myös toista hääpäiväämme matkustelemalla, ja vietimme sen Balilla jonne lensimme Singaporen kautta.  Tähän ihanaan  matkaan matkustelumme päättyi ainakin toistaiseksi, sillä tulin pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin raskaaksi joulukuussa 2014. Tein koko vuoden töitä, ja olin erittäin vaativassa asiakasprojektissa. Tein raskaustestin ihan huvikseni, jo vähän toivosta luopuneena, ja en voinut uskoa silmiäni kun tikkuun piirtyi toinenkin viiva.

 

Vuosi 2015: vihdoinkin raskaana ja esikoisen syntymä

 

 

 

Odottaessani esikoistani kesäkuussa 2015

 

Mieheni lähti vuoden 2015 alussa työmatkalle New Orleansiin, ja päätin lähteä hänen mukaansa. Olin vasta toisella kuulla raskaana, emmekä olleet uskaltaneet kertoa kenellekään. En ollut aiemmin saanut keskenmenoa, mutta silti oli todella vaikea uskoa että saisimme vihdoin oman vauvan. Minua ällötti matkalla kaikki New Orleansin keittiön perinteiset uppopaistetut, ja rasvaiset ruoat mutta oli ihanaa tehdä vielä yksi matka kahdestaan miehen kanssa, ennen kuin meitä tulisi olemaan kolme.

Jäin kesällä 2015 äitiyslomalle, ja valmistelin kotiamme pienelle pojallemme. Olimme onneksi muuttaneet vuonna 2014 isompaan asuntoon, jossa oli vauvalle jo työhuone varattuna. Tähänastisen elämäni ehdottomasti paras päivä oli, kun esikoisemme syntyi elokuussa 2015. Meistä oli vihdoin tullut perhe, ja vaikka Joel oli vaativa vauva, hän oli juuri sitä mitä olimme aina kaivanneet. Joelin vauvavuoteen mahtuu paljon ihania kuvamuistoja, joita en kuitenkaan jakanut Facebookkiin. Itse asiassa, Joelista ei ole lainkaan kuvia somessa, sillä otin esikoisen kanssa tämän linjan jo heti alussa. Leonista sen sijaan julkaisin todella paljon kuvia Instassa ja blogissa, mutta vain vauvavuoden ajan jolloin hänen piirteensä eivät ole vielä kunnolla tulleet esiin.

 

2016:Esikoisen ihana vauvavuosi, ensimmäinen perhematka ja töihinpaluu

 

Ensimmäinen matkamme, Thaimaassa helmikuu 2016

 

Koska olimme niin tottuneet matkusteluun, meille oli itsestäänselvää että lähdemme taas helmikuussa juhlimaan neljättä hääpäiväämme ulkomailla. Tällä kertaa meillä oli mukana pieni 5-kuukautinen herra, joten valitsimme kohteeksi turvallisen Thaimaan. Menimme täysin Joeli ehdoilla, ja söimme usein illallista hotellihuoneessa, sillä pidimme Joelin unirytmistä niin kovasti kiinni. Joel oli koko matkan ajan täysimetyksellä, joten hänen ruokkimisensa oli matkalla äärettömän helppoa. Noin pienen kanssa matkustaminen oli kätevää, Joel hengaili Tulassa ja nukkui lentokoneessa kopassa. Nykyään hän vain juoksisi lentokonetta ympäri.

Palasin töihin vuoden 2016 keväällä, ja mieheni jäi Joelin kanssa puoleksi vuodeksi kotiin. Töihinpaluu oli siis melko helppo, kun ei tarvinnut vielä stressata päiväkodista vaan sai jättää kultansa isänsä hoiviin. Ajatuksissamme mietimme jo Joelille pikkuveljeä tai -siskoa, mutta emme uskoneet sen onnistuvan kun jouduimme odottelemaan Joeliakin niin kauan ilman mitään syytä. Vuoden 2016 kesällä aloitin sormiruokablogin kirjoittamisen, josta blogin nimi on vieläkin jäänne.

 

Vuosi 2017: Kuopus ilmoitti tulostaan

 

Odottaessani kuopusta elokuussa 2017

 

Vuosi 2017 oli aivan mahtava – saimme vuoden alussa tietää, että Joel saisi pikkuveljen. Aloin odottamaan  Leonia Joelin ollessa vasta 1,5 -vuotias taapero. Vaikea kuvitella, että hän oli niin pieni. Toinen raskauteni ei ollut aivan yhtä helppo kuin ensimmäinen, ja jouduin pysyttelemään vilkkaan Joelin perässä. Jäin äitiyslomalle suunnitellustii syyskuussa, ja Leon syntyi pari viikkoa yliajalla marraskuun alussa. Leonin synnytys meni paljon paremmin kuin Joelin, ja selvisin ilman kivunlivitystä TENS:iä ja ilokaasua lukuunottamatta. Perheestämme tuli vuonna 2017 kokonainen, ja pääsimme viettämään Leonin ensimmäistä joulua yhdessä.

Lue myös: Ainoasta lapsesta esikoiseksi yhdessä yössä

 

Vuosi 2018: kuopuksen mahtava vauvavuosi

 

Minä ja Leon, maaliskuu 2018

 

Viime vuosi oli aivan ihana, olin koko vuoden pienen Leonin kanssa kotosalla. Olen saanut katsoa hänen kehitystään, viettää laatuaikaa hänen kanssaan ja nauttia täysillä viimeisestä vauvavuodesta. Olin todella haikea, kun Leon täytti vuoden, ja jopa itkeskelin ettei talossamme tule enää koskaan olemaan vauvaa. Joel puolestaan oli koko vuoden päiväkodissa, jossa hän oli aloittanut kaksivuotiaana. Joel rakastaa päiväkotiaan, ja lähtee sinne aivan innoissaan. Siksi minulla ei ole kauheita morkkiksia siitä, että ole ollut Leonin kanssa kotona Joelin ollessa päiväkodissa. Ja ihanaa, että Leon saa päivisin tntea olevansa ainoa lapsi, aivan kuten hänen isoveljensä sai olla. Teimme vuonna 2018 ensimmäisen reissumme nelihenkisenä perheenä autolla Tallinnan kautta Riikaan. Kauemmaksi lentäen emme vielä uskaltaneet, mutta eiköhän vuosi 2019 tuo sen tullessaan.

 

Miltä sinun viimeiset 10 vuotta näyttää facebookin profiilikuvien valossa?

 

Haastan kaikki bloggaajat ja Instagrammailijat vastaamaan haasteeseen, olisi kiva nähdä kuvianne!