Chili sin carne on yksi helpoista arkiruokalajeista perheessämme ja teemme sitä joka toinen viikko. Lapsemme tykkäävät mausteisesta ruoasta ja esikoisemme rakastaa papuja. Muokkaan silti Chili sin carnea aina vähän lapsillemme sopivaksi, ja laitan melko mietoa chilijauhetta ruokaan. Lisäämme sitten omiin annoksiimme enemmän chiliä. Chili sin carne on parhaimmillaan riisin, avokadon ja hapankerman kanssa tarjoiltuna. Eikä sovi unohtaa korianteria, joka mielestäni tosin sopii aivan jokaiseen ruokaan. Tämä on siitä huvittava ruoka meillä, että esikoinen kaivaa ruoasta pois kaikki paprikat ja kuopuksemme kaikki kidneypavut. Noh, kaikkia ei voi miellyttää!

Chili sin carne (gluteeniton)

Chili con carnen lihaton versio

Mitä tarvitset:

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 punainen paprika
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl tummaa soijarouhetta
• 1 purkki (400/240 g) kidneypapuja
• 1 purkki (400 g) paseerattua tomaattia
• 1,5 dl vettä
• 1 tl jauhettua savupaprikaa
• 1 tl juustokuminaa
• 1/2 tl chilijauhetta
• 1/2 tl jauhettua korianteria

Vaiheet:

1. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet.
2. Kuumenna öljyä kasarissa ja kuullota sipuleita 5 minuuttia miedolla lämmöllä.
3. Lisää kattilaan soijarouhe ja mausteet, ja jatka kuullotusta muutama minuutti.
4. Lisää vesi ja anna sen imeytyä viitisen minuuttia.
5. Lisää lopuksi paseerattu tomaatti, kuutioidut paprikat ja huuhdotut kidneypavut.
6. Hauduta chili sin carnea miedolla lämmöllä 15 minuuttia.
7. Tarjoile riisin ja raikkaan creme fraichen kanssa.

Avokado sopii Chili sin carnen kylkeen loistavasti

Hyvää ruokahalua!

Kokkaa myös: Itsetehty vegaaninen italianpata

Olemme käyneet molemman pojan kanssa heidän vauvavuotenaan vyöhyketerapiassa. Saako vyöhyketerapiasta apua lapsen uniongelmiin? Esikoisemme Joel oli melko itkuinen ja tyytymätön vauva, ja jouduimme aina hytkyttelemään häntä sylissä saadaksemme hänet nukahtamaan. Hän itki monta tuntia vuorokaudessa, mutta hänellä ei ollut varsinaista koliikkia. Refluksikin jätetiin pois laskuista. Selkeästi Joelia väänsi mahasta, ja yritin aina hieroa sitä. Olin kuullut, että vyöhyketerapiasta saattaisi olla apua Joelin tukalaan oloon ja siitä johtuvaan itkuisuuteen. Kävimme Joelin kanssa vyöhyketerapiassa säännöllisesti, ja hän nautti siellä olosta. Niinpä päätin aloittaa vyöhyketerapian myös Leonin kanssa, vaikkei hänellä varsinaisesti mitään haasteita vaikuttanutkaan olevan. Yleisimmät syyt miksi vanhemmat vievät vauvansa vyöhyketerapiian on koliikki, unihäiriöt, vatsanväänteet ja yleinen itkuisuus. Vyöhyketeraputtimme Anne Vuotari kertoi, että vyöhyketerapian voi aloittaa jo 3-4 viikon iässä ja yleensä 3 hoitokertaa riittää.

Anne käsittelee korvan heijastepisteitä

Vyöhyketerapiasta apua lapsen nukahtamisvaikeuksiin

Lopetimme vyöhyketerapiassa käymisen vasta kun Leon aloitti päiväkodin hieman vaille 2-vuotiaana. Joel lopetti myös hieman yli kahden vuoden ikäisenä, koska ei enää malttanut pysyä lainkaan paikoillaan. Olen pari kertaa blogissakin valitellut miten hankalaa nyt 4-vuotiaan Joelin on saada unen päästä kiinni. Hänelle tuntuu olevan haastavinta saada itsensä rauhoittumaan, ja hän tarvitsee minut aina silittelemään selkäänsä. Muistin yksi ilta vyöhyketerapian, ja mietin voisiko siitä olla apua myös isomman lapsen uniongelmiin. Ajattelin ettei siitä ainakaan haittaa voi olla, ja varasin Joelille ilta-ajan tutulta vyöhyketerapeutilta saman tien.

Mitä vyöhyketerapiassa tapahtui?

Vyöhyketerapiassa hoidetaan painelemalla kehossa sijaitsevia heijastepisteitä, joita vyöhyketerapeutti käsittelee yksi kerrallaan. Joelin tapauksessa aloitettiin korvista. Joel makasi tämän aikaa rauhallisesti aloillaan, ja selkeästi nautti olostaan. Anne kertoi, että oikean korvalehden siveleminen vapauttaa elimistöstä melatoniinia, ja sitä voi kokeilla iltaisin Joelin rauhoittamiseksi. Sen jälkeen siirryttiin käsittelemään vatsa, selkä ja jalat. Anne käytti hierontaöljyn seassa elintarvikekäyttöön soveltuvaa laventelintuoksuista eteeristä öljyä, jota Joel halusi joka välissä haistella. Ostimme kotiin pullon tätä mainiota eteeristä öljyä, sillä laventelihan rauhoittaa myös. Anne kehoitti, että sipaisen iltaisin tyynynpieleen ja Joelin kyynärvarsiin laventelia. Koska kyseessä on siis elintarvikekäyttöön soveltuva eteerinen öljy, sitä voi huoletta laittaa iholle eikä haittaa vaikka lapsi haluaisi maistaa sitä. Olen ottanut nyt tavaksi sipaista laventelintuoksua Joelille iltaisin, laittanut merenääniä soimaan ja sivellyt hänen oikeaa korvalehteään. En tiedä onko se rauhallisen uuden rutiinin ansiota, vai heijastepisteiden käsittelyn ansiota, mutta Joel on joka ilta nukahtanut ennen yhdeksää, kun aiemmin välillä riehui jopa kymmeneen asti.

Onko vyöhyketerapia sinulle tuttua?

Lue myös: Vauvan vyöhyketerapia – Meidän kokemuksiamme ja Uhmaikäistä ei nuku(te)ta