Hae
Nina ja minit

En ole ollut oma itseni viiteen vuoteen

Tajusin juuri, että olen viimeiset viisi vuotta ollut jonkinlaisessa hormonihuurussa. Aloitin nimittäin odottamaan esikoistamme viisi vuotta sitten. Odotusaikana elimistö täyttyi erilaisista hormoneista, oksitosiinista prolaktiiniin. Kaikkien kehossa hormonit vaikuttavat hieman eri tavalla, ja onnekseni en kärsinyt raskauspahoinvoinnista. Silti en kuitenkaan tuntenut olevani aivan oma itseni, ja hormonit tekivät olostani melko tukalan ja väsyneen.

 

Odottaessani esikoistani vuonna 2015

 

Esikoisen synnyttyä hormonit vasta pääsivätkin valloilleen. Uskomatonta, miten sitä jaksoi hormonien voimalla hyvin vähillä yöunilla pienen vauvan kanssa. En muista kuitenkaan olleeni erityisen väsynyt ja hormonit kannattelivat minua koko vauvavuoden. Vaikka synnytyksen jälkeiset hormoniboostit lähtivät pikkuhiljaa elimistöstäni, prolaktiinin määrä ei kuitenkaan päässyt laskemaan. Imetin nimittäin Joelia siihen asti kun hän oli vuoden ja 9 kuukautta. Tällöin odotin kuitenkin jo kuopustamme, eli hormonien vuoristorata sen kun vain jatkui.

 

 

Nyt kuopuksemme juuri täytettyä kaksi vuotta, imetän häntä edelleen kerran päivässä. Pääsimme siis WHO:n suosittelemaan imetystavoitteeseeni, johon en esikoisen kanssa koskaan päässyt. Olen aikeissa lopettaa imetyksen vielä tämän vuoden puolella. Tätä miettiessäni, ymmärsin etten periaatteessa ole ollut viimeiseen viiteen vuoteen oma itseni. Pelottava ajatus! Mitä jos imetyksen lopettaminen muuttaa jollain tavalla luonnettani. Tai jos ihoni alkaa kapinoimaan kun hormonitasapainoni normalisoituu viiden vuoden takaiselle tasolle.

 

Olisi kiva kuulla teiltä kokemuksia, huomasitteko itsessänne jotain muutoksia imetyksen lopettamisen jälkeen?

 

Lue myös: Yöimetysten lopetus porrastetusti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *