Hae
Nina ja minit

Kun kaksi ainoaa lasta hankkii lapsia

Meidän lapsillamme on todella pieni suku, niin pieni ettei heillä ole kuin kaksi mummia, yksi setä eikä yhtään serkkua. Jännä, että näin on päässyt käymään koska äidilläni on viisi sisarusta, ja minulla on kymmenen serkkua. Itse olen kuitenkin ainoa lapsi, ja ainoa serkuistani, jolla ei ollut sisarusta. Poikamme eivät siis koskaan saa serkkuja ainakaan minun puoleltani. Mieheni oli myös ainoa lapsi kun aloimme seurustelemaan, mutta sai pikkuveljen miltei samantien kun tapasimme 18 vuotta sitten. Mieheni pikkuveli on kuitenkin vielä sen verran nuori, etten usko että poikamme saavat vielä kymmeneen vuoteen serkkuja sieltäkään suunnasta. Serkuttomat lapsiraukat!

 

 

Muistan kuinka vietin lapsuudessani todella paljon aikaa läheisimpien serkkujeni kanssa, ja kyläilimme aina heillä. Vietimme usein yhdessä vappua, juhannusta ja mökkeilimme kesäisin muuten vain. Oli aivan itsestäänselvyys, että serkkuja oli paljon. Tuntuu hassulta, ettei pojillamme tule koskaan olemaan tätä samaa. Yksi syy, miksi halusimme kaksi lasta, on se että tiedämme kumpikin miten tylsää on kasvaa ainoana lapsena. Olin pienenä niin kateellinen niille ystävilleni, joilla oli sisaruksia. Heillä oli aina seuraa lomamatkoilla, mökkeillessä ja sadepäivinä. Minulla oli todella paljon pihapiirin lapsia ystävinä, mutta eivät hekään aina päässeet leikkimään. Ystäväni olisivat vielä siinä iässä mielellään vaihtaneet sisaruksensa siihen ettei tarvitsisi jakaa lelujaan, eikä odottaa vuoroaan. Koska sukumme on niin pieni, niin toivoin Joelille seuraa pikkuveljestä tai -siskosta. Onneksi saimmekin Leonin melko pian Joelin syntymän jälkeen. Nyt tiedän, että Leonilla ja Joelilla tulee aina olemaan toisensa. Joel tosin näkee Leonin vielä hieman rasittavana vauvana, joka taapertaa hänen perässään. Pojilla on kuitenkin vain kaksi vuotta ikäeroa, niin tiedän että heistä tulee vielä todella hyvät ystävykset.

 

 

Jos emme asuisi Helsingissä, niin en tiedä olisiko Leon nähnyt juurikaan muita lapsia veljensä lisäksi. Käymme usein leikkipuistossa, ja harrastuksissa jotta Leon pääsee sosialisoimaan saman henkisten viipottajien kanssa. Onneksi meillä on myös muutama todella hyvä tuttavaperhe, joilla on myös pieniä lapsia. Näemme heidän kanssaan melko usein, ja kyläilemme vuorotellen toistemme luona. Joel on jo alkanut hienosti leikkimään yhdessä hitusen nuorempien ystäviensä kanssa, ja pieni Leon odottelee varmaan perheiden kuopusten ilmoittelevan tulostaan. Käymme yhdessä tuttavaperheidemme kanssa lasten tapahtumissa, konserteissa ja kokkailemme yhdessä illallista. Tietenkään tämä ei ole aivan sama kuin suvun kanssa, mutta ainakin ystävämme olemme saaneet valita ihan itse, toisin kuin suvun.

 

Onko teillä iso suku?

 

Lue myös: Ainoasta lapsesta esikoiseksi yhdessä yössä

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *