Koko perheen jauhelihamakaronilaatikko
0Makaronilaatikko on hirmukätevä ruoka vauvalle, sillä siitä saa hyvin otteen, se pysyy hyvin koossa ja on myös sopivan pehmeää jos ei kovin montaa hammasta pikkuiselta vielä löydy. Bonarina se on oikein hyvää ja varmasti monen perheen pikkuriikkisimmän lemppariruoka. Leon maisteli tätä ensimmäistä kertaa, kun hänellä oli yksi hammas ja kuten kuvasta näkyy, maistuu oikein hyvin. Olin ihan yllättynyt mihin kaikki ruoka meni kun lattialla oli vain muutama makaroni eikä ruokalapun kätköistä löytynyt juuri mitään. Ihan perinteisestä makaronilaatikosta tuli ilmeisesti Leonin lempiruoka, ja uskon että usein tekemäni soijamakaronilaatikko tulee maistumaan hyvin myös.
Laatikon pystyy tekemään aivan hyvin normaalin makaronilaatikon ohjeen mukaan, kunhan vain jättää suolan pois ja korvaa lehmänmaidon esimerkiksi kauramaidolla. Tätä voi siis ihan koko perhe syödä, mutta koska me vanhemmat emme syö lihaa, niin pakastin vauvan ja taaperon päivällisen jälkeen lopun makaronilaatikon n. 15 annokseen Minigrip-pusseihin pakastimeen. Ihanan helppoa kiireisenä päivänä sulattaa makaronilaatikkoa pakastimesta lounaaksi pikkuiselle!
Sormiruokailijan makaronilaatikko
Mitä tarvitset:
– 400 g naudan luomujauhelihaa
– 5 dl luomumakaronia
– 2 luomukananmunaa
– 1 sipuli
– 1 tomaatti
– 2 valkosipulinkynttä
– 6 dl vauvalle sopivaa kauramaitoa
– 2 tl kuivattua basilikaa
– ripaus mustapippuria
Vaiheet:
1. Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Kuullota pannulla sipuli ja valkosipuli luomujauhelihan kanssa, varo käristämästä.
3. Kuutioi tomaatti.
4. Mausta kypsä jauheliha.
5. Sekoita vuokaan makaronit, jauheliha, sipuli ja tomaatit.
6. Sekoita kananmunat ja kauramaito keskenään ja kaada vuokaan.
7. Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla n. 50 minuuttia.
8. Tarjoile sopivasti jäähtyneenä pienelle sormiruokailijalle tuoreiden tai höyrytettyjen kasvisten kera.
Taaperolle maistui, tosin ketsupilla höystettynä
Bon appétit ja sormet suuhun!
Muita sormiruokareseptejäni löydät #sormiruokaresepti-tunnisteella blogista.
Autolla Riikaan lasten kanssa – Matkan parhaat palat
Ajoimme viime viikolla Helsingistä autolla Tallinnan kautta Riikaan. Päädyimme autoilulomaan, sillä Joelilla on ollut vähän on/off-korvatulehduskierrettä, eikä lääkäri kesäkuussa suositellut hänelle lentämistä. Ajoimme Tallinkin laivaan Helsingissä, pyörimme pari tuntia Tallinnan Ulemiste-ostoskeskuksessa, ja lähdimme lounaan jälkeen ajamaan Riikaa kohti. Ajoitimme Riikaan ajon niin, että kumpikin pojista nukkuisi autossa parin tunnin päiväunensa. Kun pojat heräsivät, pysähdyimme Latvian rajalle syömään pientä välipalaa, ja jatkoimme vielä ajamista sen jälkeen kaksi tuntia. Ajomatka meni siis todella kivuttomasti, ja ajelimme Tallinnasta Riikaan noin neljässä tunnissa ilman mitään ongelmia. Sivuhuomautuksena, että itsellänihän ei ole ajokorttia, niin ”ajoimme” = ”mies ajoi”.
Vietimme Riiassa kolme yötä Clarion Hotel Valdemars -nimisessä hotellissa, josta olimme varanneet huoneen erillisellä olohuoneella. Näin pystyimme viettämään vähän laatuaikaa senkin jälkeen kun saimme pojat yöunille. Meillä oli oikein onnistunut kaupunkiloma, ja ehdimme hyvin tekemään vaikka mitä muutamassa päivässä. Olin erityisen onnellinen, että pääsimme kuumasta Helsingin kodistamme ilmastoituun hotelliin nukkumaan muutamaksi yöksi. Olen aiemmin käynyt Riiassa kolme kertaa, kerran työmatkalla, kerran tyttöjen reissussa ja kerran äidin kanssa kylpylälomalla. Nyt on sitten myös lapsiperhematka koettu. Suunnittelimme jo palaavamme Riikaan romanttiselle matkalle kahdestaan miehen kanssa, kunhan lapset hieman kasvavat.
Taaperon top 5 elämykset
1. Riian vanhassa kaupungissa sijaitsevassa Domini Canes ravintolassa pystyi vielä lounasaikaan tilaamaan aamiaislistalta. Niinpä taaperomme päätyi syömään lounaaksi mannapuuroa hillolla. En ole nähnyt Joelin aikoihin olleen yhtä innoissaan mistään ravintolassa saamastaan annoksesta. Hän söi puuroa niin nopeasti kun pystyi, ottaen huomioon että se oli todella kuumaa, ja hoki samalla ”Hyvää!”. Me söimme miehen kanssa kumpikin alkuruoaksi kampasimpukat, ja pääruoaksi katkarapurisoton.
2. Hotellin viereisessä puistossa sai vuokrata lasten auton 10 minuutiksi parilla eurolla. Joel hyppäsi heti rattiin, ja vetäisi kauheat teknot täysille päälle. Mieheni hölkkäsi koko ajelun ajan auton vieressä, sillä taaperollamme ei vauhti ihan heti lopu kesken. Pettymys oli valtava, kun seuraavana päivänä olimme puistossa niin ajoissa aamulla, ettei autoja voinut vielä vuokrata. Joel juoksi ympäri puistoa, ja kyseli ”missä auto?!?”
3. Kun kerran oltiin lomalla, niin taapero sai joka päivä syödäkseen lempiruokaansa jäätelöä. Tilasimme yhdestä ravintolasta Joelille jälkiruoaksi yhden mansikkajäätelöpallon, ja saimme alla olevan kuvan luomuksen. Joel antoi minun auttaa hieman jäätelönsä syömisessä, mutta ehkä hyppysellisen verran liikaa jäätelöä 3-vuotiaalle. Tämän ravintolatapauksen jälkeen pitäydyimme jäätelöpuikkojen ostamisessa, ja löysimmekin globalisaatiosta huolimatta muutaman jännän jäätelön, joita ei Suomessa myydä.
4. Olin etukäteen katsonut, että kilometrin päässä hotelliltamme sijaitsee palomiesmuseo a.k.a Fire fighting museum. Sisäänpääsymaksu oli huimat 71 senttiä, joten meillä ei ollut ihan hirveän korkeat odotukset paikan suhteen. Joel oli kuitenkin aina kovin innoissaan kun palomiesmuseo mainittiin, ja käväisimme siellä yksi aamupäivä. En itse päässyt Leonin vaunujen kanssa sisälle, joten me odottelimme ulkona kun Joel kävi isänsä kanssa ihastelemassa palomieskamaa. Museosta löytyi vanhoja paloautoja, kypäriä ja sammutusvälineistöä. Ei kuuleman kovin kummoinen museo, mutta hintansa arvoinen.
5. Kävimme tällä kertaa Riian tunnin mittaisella jokiristeilyllä. Risteilyitä lähtee aina tasatunnein, ensimmäinen lapsiperheelle suhteellisen myöhään klo 10.00. Risteilyn aikana ollut lainkaan selostusta, joten suosittelen ottamaan itse nähtävyyksistä selvää jos on niistä kiinnostunut. Ja lasten kanssa kannattaa ottaa mukaan jotain pientä purtavaa ja virvoketta. Joel istui nätisti kerrankin paikoillaan laivassa, ja katseli keskittyneenä maisemia. Tunti meni mukavasti, kun sai itsekin levähtää eikä tarvinnut juosta touhutaaperon perässä.
