Hae
Nina ja minit

Äiti ei ole yhtään väsynyt

Arki vauvan kanssa on uuvuttavaa. Varsinkin jos perheeseen kuuluu vielä uhmaikäinen taapero.  Ei saa yhtään omaa aikaa, unet jäävät minimiin eikä suihkuun edes pääse. Vauvavuosikin menee niin usvassa, ettei siitä muista mitään enää vuoden päästä. Kuulemma. En pysty samaistumaan tähän skenaarioon, jota monet väsyneet vanhemmat kokevat. Tunnen kyllä syvää myötätuntoa heitä kohtaan ja ymmärrän miksi arki pienten lasten kanssa väsyttää. Varsinkin jos vauvalla on se kaikkien pelkäämä koliikki tai refluksi. Nykyään on ihan ok sanoa että äitiys on uuvuttavaa, eikä todellakaan aina mikään Karibian risteily. Mutta saako äiti sanoa, että hänellä on kaikki hyvin eikä edes väsytä?

 

Kun sain Leonin viisi kuukautta sitten ja näin tuttuja ensimmäistä kertaa kahden pojan äitinä, todella yleinen reaktio oli: ”Sä et näytä yhtään väsyneeltä!” Niille, joilla ei ole lapsia, kehtasin sanoa suoraan, että se johtuu siitä etten ole väsynyt. Varoin asiasta puhumista kuitenkin pienten lasten vanhempien seurassa. Tuntui, että vähättelen heidän unenpuutettaan olemalla itse virkeä ja pystymällä nauttimaan vauva-arjesta. Vaikka eihän se heiltä tietenkään pois ole. Lisäksi pelkäsin, että pirteyteni tulkitaan teennäisenä äitiyden suorittamisena. Pienen vauvan vanhemmilta aina melkein ensimmäisenä kysytään miten vauva nukkuu, ja saatteko itse nukuttua. Suomalaiset aina vastaavat ”hyvää” kun heiltä kysytään mitä kuuluu. No, meille kuuluu ihan oikeasti hyvää, ja hyvin me nukutaan.

Usein vauvavuosi ja kotiäitiys saadaan kuulostamaan yhtä hauskoilta konsepteilta kuin vaikkapa rankkasade heinäkuussa tai tyhjä suklaarasia. Ymmärrän hyvin, miksi moni ei hyppää mukaan vauvatalkoisiin innosta kirkuen. Leon oli kuukauden ikäinen, kun yksi ystävistäni kertoi harkitsevansa toista lasta.  Sanoin hänelle, että voin kyllä suositella varsinkin tällä reilun kahden vuoden ikäerolla. Ystäväni kertoi, että olen ainoa kaksilapsinen (uusi sana?) hänen tutuistaan, joka ei ole varoitellut toisen lapsen hankkimisesta. Myös pienten lasten vanhempien avioerotilastot näyttävät kovin synkiltä. Ei siis ihmekään, että olen ystäväpiiristäni ainoa, jolla on kaksi lasta.

 

Olimme mieheni kanssa henkisesti varautuneet, että kuopuksen vauvavuodesta tulee aivan kammottava uhmaikäisen esikoisen kanssa. Tsemppasimme itseämme ja toisiamme, että kyse on kuitenkin vain vuodesta. Kyllä me aina yksi vuosi pärjätään ilman unta, omaa aikaa tai suihkua. Esikoisemme Joel oli todella itkuinen vauva eikä viihtynyt kuin sylissä tai kantorepussa. Jouduin usein yölläkin kanniskelemaan häntä ympäri asuntoa, jotta hän nukahtaisi uudelleen. Olimme siis varautuneet toiseen samanlaiseen tai vielä vaativampaan vauvaan. Leon peri onneksemme isänsä unenlahjat, ja herää yöllä vain kolmisen kertaa maidottelemaan. Heräilen siis edelleen monta kertaa yössä. En myöskään osaa nukkua päivällä, koska jos joku minua väsyttää niin päikkärit. Taaperomme nukahtaa viimeistään klo 20.30 sänkyynsä ja vauva menee yöunille samoihin aikoihin. Meillä on siis iltaisin pari tuntia aina omaa aikaa, joten en osaa mennä koskaan nukkumaan ennen yhtätoista. En edes halua laskea montako tuntia nukun vuorokaudessa, ja unen laatua mittaavalla aktiivisuusrannekkeella ei ole enää asiaa ranteeseeni.

Miksi tätä äitiä ei sitten väsytä? Esikoisen kohdalla hormonit tekivät varmaan tehtävänsä ja pitivät minut virkeänä. Pidin myös vauvan kanssa kotona oleskelua ainakin henkisesti kevyempänä kuin työtäni, vaikka ennen lapsia saikin nukkua mielinmäärin. Esikoisen vauvavuodesta opin, että jokainen päivä vauvan kanssa on erilainen ja pian ohitse. Vauvalla tulee erilaisia kehitysvaiheita ja hulinoita, joten niistä on turha stressata. Myöskään vauvan rytmin kanssa ei kannata tuskailla, se muodostuu kyllä itsekseen vauvan kehittyessä. Nyt kuopuksen kohdalla osaan pysähtyä nauttimaan vauvavuodesta sillä tiedän kuinka pian se on ohi. Kohta tuo sylissä tuhiseva vauva ei mahdu enää pötköttelemään mahallaan syliini eikä ilahdu suunnattomasti kun matkin lehmän ammumista. Juuri nyt olen kuitenkin vauvalleni koko maailma. Ja se on unista tinkimisen arvoista jos jokin 💗

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *