Hae
Nina ja minit

Vauvakinon tähti on oma vauva

Olin tänään ekaa kertaa Finnkinon järjestämässä Vauvakinossa, ja Leon oli ekaa kertaa missään kinossa. Esikoisen kanssa en uskaltanut koskaan lähteä kokeilemaan Vauvakinoa, sillä hän ei kovin hyvin viihtynyt julkisilla paikoilla ja ilmaisi tyytymättömyytensä melko äänekkäästi. Noin niinkuin nätisti sanottuna. Jännä miten eri maata pojat ovatkin! Leon on niin rauhallinen ja perustyytyväinen vauva, ettei mulla ollut mitään varauksia Vauvakinoon menemisestä.

 

Kinopalatsi oli poikkeuksellisesti aivan täynnä lastenvaunuja, ja hissejä joutui jonottelemaan tovin. Onneksi ehdin silti ostamaan popcornia, sitähän varten leffaan yleensä tullaan. Salin ovella oli muutaman yrityksen tuote-esittelijät, ja saatiin esikoiselle kotiin vietäväksi tuttinauha, kylpyankka ja  Ainun Muumi-käsisaippuaa. Meillä kaikki Muumikama otetaan vastaan suurella riemulla, ja vauva sai pointsit kotiin tuomalla isoveljelleen tuliaisen seikkailultaan.

Leon nukkui leffateatteriin tullessamme, joten nappasin (erittäin painavan) vaunukopan mukaan saliin. Istuimme penkkirivillä, jossa on hieman enemmän jalkatilaa, joten sain kopan jalkoihini mahtumaan. Leon jatkoi tyytyväisiä uniaan puolisen tuntia, ja heräsi kohteliaana herrana juuri kun olin saanut vikan popcornin syötyä. Loppuleffa kuluikin maman sylissä leffaa katsellen, maitoa juoden, ja omalla tuolilla Sophien kanssa köllöttäen. Salissa oli tavallista valoisampaa ja äänen volyymi oli maltillisella tasolla. Tapahtuma oli muutenkin oikein hyvin järjestetty, ja salissa oli etuosassa leluja lapsille ja vaipanvaihtopöydät. Eturivin paikat ovatkin Vauvakinoissa kovin suosittuja, etenkin jos on jo liikkuvaisempia vauvoja tai taaperoita.

Leffan loppua kohden useampikin vauva alkoi ilmaista tyytymättömyyttään, ja salissa kuului koko leffan ajan tasaisesti itkua ja muita harmistuksen ääniä. Tämä ei millään tavalla vaikuttanut leffanautintoomme, ja Vauvakinossa kaikki muutkin lienee tottuneet sellaiseen meininkiin 😀 Moni äiti seisoikin käytävillä vauvoja sylissään tai kantoliinassa hytkyttäen.

Meillä oli oikein mukava aamupäivä elokuvissa, ja jos ensi kerralla sattuu myös leffa mitä en oo ehtinyt näkemään niin mennään takuulla uudestaan. Ja nyt vasta tajusin, että en edes maininnut mitä elokuvaa oltiin katsomassa. Kyseessä oli siis teemaan sopivasti Petteri Summasen tähdittämä Yösyöttö-elokuva. Vauvakinossa elokuva jäi vauvojen varjoon, vaikka pystyinkin leffaa hyvin seuraamaan. Tärkeintä oli tehdä vauvan kanssa jotain uutta hauskaa ja nauttia myös mammakaverin seurasta. Oli ihanaa päästä leffaan ekaa kertaa puoleen vuoteen! Suosittelen kaikille Vauvakinoa, ja nyt siellä käyneenä olisin kyllä ihan hyvin voinut käydä esikoisenkin kanssa itkuherkkyydestä huolimatta. Ja liputkin oli mielettömän edulliset!

 

Hauskoja elokuvahetkiä!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *